HYTO Essee Aada Pyykkö

 Matkalla vanhuuteen

Katsoin yle areenasta dokumentin: matkalla vanhuuteen.

Dokumentissa kerrotaan siitä miten muistisairas Marja ei pärjää enää yksin kotonaan muttei halua muuttaa pois. Läheisillä on kova huoli siitä, miten Marja pärjää kotonaan sillä hän saattaa esimerkiksi kaatuilla ollessaan yksin eikä kukaan ole häntä auttamassa.

Läheiset yrittävät puhua marjan kanssa siitä, kuinka tämä tarvitsisi apua eikä pärjää yksin mutta tämä ei oikein Marjaa tunnu kiinnostavan ja hän on sitä mieltä, että pärjää vielä kotona ihan hyvin.

Tällainen on yleistä ikäihmisten kanssa, etteivät he halua muuttaa kotoaan pois varsinkin, jos ovat pitkään asuneet kotona. Töissä ollessa kuulee muistisairailta ihmisiltä usein sellaisia kommentteja, että haluaisivat kotiin eivätkä ymmärrä minkä takia ovat vanhainkodissa.

Valitsin tämän dokumentin siksi koska halusin nähdä millaista hoivakotiin, muuttaminen on ikään kuin muistisairaan ihmisen ja hänen omaistensa näkökulmasta.

HYTO Essee Valeriia Morozova

 

Katsoin dokumentin Ikääntymisen hyväksyminen: Muutoksen edessä olevat perheet.

 

Elokuva kertoo kuinka ihmiset hyväksyvät sen tosiasian, että he vanhenevat ja heidän elämänsä alkaa olla lopussa. Tämä on erittäin tärkeää lähihoitajille, koska me voimme ymmärtää paremmin, miten tämä tapahtuu, ja antaa asiakkaalle parempaa hoitoa. 

 

Esimerkiksi 87-vuotias Harry Davis on iästään huolimatta aktiivinen, rakastaa tanssimaan ja kävellä puistoissa, mutta vaimonsa kuoleman jälkeen hän ei enää voinut elää yksin. Hoitokodissa hän sai nopeasti ystäviä, hän jatkaa sitä, mitä rakastaa, esimerkiksi tietokoneiden pelaamista ja valokuvaamista. Hänen perheensä on täysin tyytyväinen työntekijöihin, ruokaan ja tapahtumiin. Harry toteaa, että työntekijät ovat aina paikalla ja pitävät hänestä hyvää huolta. Siksi meille, lähihoitajille, on tärkeää tukea ja kommunikoida asiakkaiden kanssa, koska siitä riippuu heidän hyvinvointinsa, motivaationsa ja terveytensä. Tämä on tärkeää myös omaisille, sillä he voivat luottaa meihin huolehtivan vanhemmistaan ja läheisistä. 

 

Elokuva kertoo myös odottamattomasta vanhuuden alkamisesta, tämä on väistämätöntä, vaikka nykylääketieteen laadusta huolimatta joitain sairauksia ei voida estää. Normaaliin ja aktiiviseen elämään tottunut ihminen ei ole valmis kohtaamaan vammaisuutta tai muuta työkyvyn heikkenemistä ja elimistön toimintahäiriöitä, joten vakava masennus voi ilmaantua. Hoitotyössä on erittäin tärkeää seurata ja havainnoida tarkasti asiakkaan tilaa, jotta masennus tai muut kehittyvät sairaudet voidaan tunnistaa ja ehkäistä nopeasti. 

 

Elokuva kertoo myös, että eläkkeelle jäämisen myötä ihminen menettää tärkeän osan elämästään, joten on tärkeää tarjota monipuolista viihdettä ja harrastuksia, jotta motivaatio ilmaantuisi jälleen. Vanhemmat ihmiset pelkäävät olevansa "hyödöttömiä", koska he eivät tee mitään, tätä varten on olemassa monia vapaaehtoistöitä ja osa-aikatöitä vanhuksille. Näin he voivat löytää mielenkiintoista toimintaa ja oppia jotain uutta, mikä on erittäin hyödyllistä masennukseen. Hoitotyössä tarjoamme asiakkaillemme erilaisia aktiviteetteja, joihin he voivat halutessaan osallistua. Kokemuksestani voin sanoa, että lähes kaikki asukkaat osallistuvat, koska he todella tykkäävät pitää hauskaa seurassa ja kommunikoida muiden asukkaiden kanssa, he todella pitävät jakaa muistoja ja kertoa tarinoita elämästäsi. 

 

Mutta elokuvassa ei puhuta vain ikääntymisen huonoista puolista, vaan Paul Guengerich kertoo, että hän aloitti eläkkeelle jäämisen jälkeen historian opinnot, hän on iloinen, että hän voi monen vuoden työn jälkeen vihdoin rentoutua ja tehdä vaimonsa kanssa sitä, mitä rakastaa. Työssämme tulee kunnioittaa asiakkaan harrastuksia ja antaa hänelle mahdollisuus jatkaa sitä, mitä hän rakastaa.

 

Pidin tästä dokumentista, koska se saa meidät ymmärtämään ihmisten erilaisia näkökulmia vanhuudesta, se on erittäin hyödyllinen elokuva nuorille lähihoitajille, koska meidän täytyy pystyä antamaan jokaiselle asiakkaalle hyvää hoitoa hänen maailmankuvansa mukaisesti, tukea ja motivoida itsenäiseen ja onnelliseen vanhuuden jatkamiseen.

HYTO Essee Sanni Mustonen

 

                     Kohti terveempää ikääntymistä

Luin kirjan Kohti terveempää ikääntymistä e-kirjana. Ostin itse kirjan suomalaisesta kirjakaupasta ja sitten kirja tuli sähköpostiin sähköisenä. Kirjassa käydään erilaisia käsitteitä läpi ja niitä sitten selvennetään. Kirjassa kerrotaan esim. toimintakyvystä ja miten se vaikuttaa vanhentumiseen ja miten sitä voi testata. Toimintakyky on todella tärkeää etenkin iäkkäillä ihmisillä, kun se rupeaa haurastumaan. Kirjassa sanotaan että ’’Iän mukana henkilön kunto voi parantua terveellisten elintapojen noudattamisen takia, vaikka hänen suorituskykynsä olisi alentunut’’ joka voi olla monella ihmisellä aivan totta, jotka ovat noudattaneet niitä.

Kirjassa puhutaan miten elintavat vaikuttavat todella paljon sairauksien riskitekijöihin. Esimerkiksi jos poltat tupakkaa, niin altistut jo monelle sairaudelle. Kirjassa myös kerrotaan tutkimuksesta, jossa sanottiin, että suomalaisten sairastuvuus aikuisiän diabetekseen vähenisi noin 80 % jos kaikki suomalaiset noudattaisivat terveellisiä elintapoja, joka on todella iso prosenttiluku. Sitä suuremmalla syyllä on tärkeää, että kun ihminen ikääntyy, niin elintapoja korjattaisi terveellisempään suuntaan. Ja yksi asia on mitä voipi korjata on ruokavalio. Lähihoitajina voimme kiinnittää siihen huomiota ja auttaa ihmistä syömään terveellisemmin ja ravintorikkaammin. Vaikka asukkaat eivät paljon enää urheile tai liiku niin heidän pitää silti saada ravintorikasta ruokaa joka maistuu hyvälle.

Kirjassa myös puhuttiin vähän anatomiasta, joka liittyy aika olennaisesti tähän tutkinnon osaan. Siinä puhuttiin lihasten toiminnasta ja kuinka ne voivat surkastua, jos ihminen ei enää myöhemmällä iällä sitä harjoita. Sitä voi esimerkiksi harjoittaa, kun antaa asukkaan nousta itse sängystä käyttämällä käsivoimiaan.

Uni on todella tärkeää jokaisessa ikävaiheessa. Iäkkäät ihmiset saattavat yöllä nukkua vähän, mutta he nukkuvat päivän aikana paljon. Kirjassa kerrotaan minkälaisia univaiheita ihminen käy läpi ja mihin uni vaikuttaa. Unea voi huonontaa esimerkiksi stressi, jota iäkkäät voivat kokea. Meidän hoitajien pitää yrittää parantaa asiakkaan unen laatua, jos se on huonoa tai jos asiakas itse sanoo siitä jotain.

HYTO Essee Neea Solehmainen

 Katsoin dokumentin Arman Pohjantähden alla, kotihoito: yksinäinen vanhus -jakson.

Jaksossa Arman on viikon ajan mukana kotihoidossa yhden lähihoitajan kanssa, jolla on viiden vuoden kokemus kotihoidosta, Arman tutustuu jaksossa kotihoidon tehtäviin, hän on mukana aamu- ja iltavuoroissa. Jaksossa tulee hyvin ilmi se, kuinka joskus voi olla todella kiirettä työssä, mutta sitä kiirettä ei tulisi näyttää vanhukselle. Dokumentin aikana lähihoitajaa kertoo paljon Armanille hänen työstään, Arman on järkyttynyt siitä, kuinka kauan ihminen on joskus ollut käymättä suihkussa kun vanhus ei yksinkertaisesti suostu lähtemään suihkuun.

Arman käsitteli jaksossa myös paljon yksinäisyyttä ja sitä, miten se vaikuttaa vanhuuteen ja hän pohti sitä paljon, kuinka moni ikääntyneistä vanhuksista tuntee olonsa yksinäiseksi. Jaksossa tuli ilmi kuinka paljon vanhukset oikeasti ovat yksin ja he kertovat kuinka asuvat vain yksin, eikä heidän luonaan yleensä kukaan läheinen käy. Vanhukset eivät suoraan puhu siitä, kuinka he ovat yksinäisiä, vain se tulee ilmi sillä, kun he hoitajille sanovat ”ihana kun tulit käymään”, ”onko sinun nyt jo lähdettävä”, näistä lauseista välittyy se, kuinka sitä seuraa pitäisi olla enemmän.

Dokumentissa käydään keskustelua myös siitä, kun ihminen on huonossa kunnossa kotona ja hänelle soitetaan ambulanssi, joka sitten vie vanhuksen sairaalaan. Kun sairaalassa on oltu jonkin aikaa ja siellä todetaan, että ihminen voi tarpeeksi hyvin ollakseen kotona, mutta sitten kotihoito menee seuraavan kerran käymään vanhuksen luona, onkin näky aivan toinen eikä vanhus kykene tekemään paljoa tai joskus yhtään mitään, niin tulee siinä ristiriita kriteerien kanssa, milloin vanhus on siinä kunnossa, jotta pystyy selviytymään kotona. Tässä tilanteessa vanhus joutuu kärsimään turhasta pompottelusta paikasta toiseen.

Dokumentti oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä siitä, kuinka yksinäisiä todella vanhukset ovat ja jos ikinä joku läheinen on esimerkiksi kotihoidossa tai palveluasumisessa, niin se merkitsee vanhukselle todella paljon, kun hänen luonaan kävisi kylässä edes pienen hetken. Mielestäni on hienoa että kotihoito on mahdollista ja ajatellaan pitävän vanhus mahdollisimman kauan kotona, mutta loppuvaiheessa tulisi miettiä tarkasti sitä miten kauan oikeasti pystytään vielä elämään omassa kodissa.

HYTO Essee Iuliia Bali

 

The Pursuit of Happyness

Elokuvassa ”The Pursuit of Happyness” seurataan Chris Gardnerin vaikeuksia köyhyyden ja kodittomuuden kanssa. Tarina opettaa meille tärkeitä asioita, jotka voivat auttaa meitä hoitotyössä.

Ensinnäkin, Gardnerin tarina näyttää meille, että vaikeuksista huolimatta voimme saavuttaa tavoitteemme, jos olemme sitoutuneita ja päättäväisiä. Hoitotyössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee rohkaista potilaita olemaan vahvoja ja jatkamaan eteenpäin vaikeuksista huolimatta.

Toiseksi, elokuvan korostaa sitä, kuinka tärkeää on saada tukea ystäviltä ja perheeltä vaikeina aikoina. Hoitotyössä me autamme potilaita löytämään tukiverkostoja ja tuemme heitä heidän tarpeissaan.

Kolmanneksi, Gardnerin tarina saa meidät pohtimaan yhteiskunnallisia ongelmia, kuten köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Hoitotyössä me pyrimme tunnistamaan näitä ongelmia ja vaikuttamaan niihin positiivisesti potilaidemme hyvinvoinnin puolesta.

Viimeiseksi, elokuva muistuta meitä siitä, että jokainen yksilö on arvokas ja ansaitsee tukea ja kunnioitusta. Hoitotyössä me pyrimme olemaan empaattisia ja huolehtimaan potilaidemme tarpeista parhaamme mukaan.

Kaiken kaikkiaan ” The Pursuit of Happyness” tarjoaa meille tärkeitä oppeja, jotka voimme soveltaa hoitotyössä auttaaksemme potilaitamme paremman elämän saavuttamisessa.

HYTO Essee Teija Solehmainen

Vanhustenhoito hoitokodissa

Katsoin dokumentin Arman Pohjantähden alla Vanhustenhoito, dokumentti on kaudelta 1- jakso 5.

Tässä Arman osallistuu vanhusten arkeen, pohtii laitoshoidon ja kotona asumisen haasteita. Mitä on ihmisarvoisen elämän edellytykset ja miten voitaisiin vähentää ikäihmisten sairauksia ja syrjäytymistä. Tutkimusten mukaan 36-39% ikääntyneistä suomalaisista tuntee yksinäisyyttä. Dokumentti on tehty vierailemalla hoivakodissa joka on muistisairaiden ikäihmisten koti. Hoivakodin johtaja ja työntekijät kertovat kuinka pyritään pääsemään eroon laitosmaisesta ympäristöstä tekemällä kodin omaisemmat puitteet jossa kuitenkin hoitoapu on saatavilla ympärivuorokauden. Dokumentissa kerrotaan Paulasta jolla on muistisairaus ja ikä ihmisten elämästä hoivakodissa. Paula on hoivakodin ilopilleri ja kaikkien rakastama. Hoivakodissa järjestetään asukkaille viriketoimintaa, näissä toiminta hetkissä lauletaan/kuunnellaan musiikkia, askarrellaan,väritetään. Kuntouttavaa virikettä voi olla jumppaamista, kuntosalilla ohjattua toimintaa, erillaisia liikunnallisia pelejä esim. Dokumenttissa pelattiin pyörätuolilentopalloa jossa pallona on ilmapallo ja verkkona sulkapalloverkko, minusta ideana tosi hyvä! Henkilökunta järjestää asukkaiden iloksi myös teemajuhlia, tällä kertaa teema oli renesanssiaika. Omaisten vierailut ovat tärkeitä hetkiä asukkaiden päivässä, vaikkakin he eivät ehkä muista sitä hetken päästä. Omaiset voivat käynneillään viedä asukkaan ulkoilemaan ja vaikka piipahtamaan kotona, ne hetket ovat elämän ilo! Jokaisella asukkaalla on omahoitaja joka hoitaa asukkaan asioita esim. Seuraa vointia ja olemista hoivakodissa, käy jutustelemassa ihan vaan vaikka kysymässä “mitä kuuluu, mikä vointi”. Omaiset voivat olla helposti yhteydessä omahoitajaan jos jokin asia askarruttaa heidän läheisen elämässä. Hoivakodeissa pyritään luomaan ikäihmisille ihan normaalia elämää voinnin mukaan.

Hienoa nähdä että ajatukset ovat kehittyneet ikäihmisten hoidosta ja halutaan järjestää hyvät vanhuudenpäivät asukkaille.

HYTO Essee Ella Haapalainen

Mielensäpahoittaja

Katsoin elokuvan Mielensäpahoittaja. Elokuva löytyy esimerkiksi Netflix -suoratoistopalvelusta. Tämän elokuvan valitsin vähän sattuman kautta, katsoin elokuvaa ja sitä katsellessani huomasin elokuvan sisältävän paljon HYTO:n tutkinnonosaan liittyviä asioita. Elokuva kertoo miehestä ”mielensäpahoittajasta”, joka muistuttaa joka käänteessä siitä, kuinka ”ennen kaikki oli paremmin” ja ”kyllä minä niin mieleni pahoitin”, tällaiseen ajatusmalliin voi hyvinkin törmätä lähihoitajan työssä vanhusten kanssa. Elokuvan mies satuttaa itsensä ja vaikka lääkäri ja läheiset kannustavat, on parempaan hoitoon meneminen miehelle iso asia. Lisäksi elokuvassa miehen vaimo on hoivakodissa ja mies käy vaimoaan siellä tapaamassa. Vaikkakin elokuva on enemmän ”viihdettä”, on se kuitenkin mielestäni pätevä ja omia lähihoitajan tietoja ja taitoja voi peilata elokuvaan.

Elokuvan alussa mies kaatuu perunakellariin mennessä ja yleisesti heikentyneellä yleiskunnolla on varmasti osuutta asiaan. Mies menee lääkäriin yhdessä poikansa kanssa ja lääkärissä selviää, että jalasta on menneet nivelsiteet. Lisäksi lääkärissä käy ilmi, että on aiemminkin ollut jo puhetta lääkärin kanssa, ettei enää olisi hyväksi rehkiä niin paljon. Tällainen on varmasti monelle tuttua, jos lähipiirissä on esimerkiksi isovanhempia tai on kohdannut tällaisen tilanteen työelämässä, ettei niitä lääkärin ohjeita aina välttämättä haluta tai ymmärretä noudattaa. Lääkäri kertoo, että olisi syytä päästä jalan kanssa magneettikuvaukseen sekä fysioterapiaan. Mies suhtautuu asiaan nuivasti ja vähättelee sitä. Miehen poika yrittää kertoa isälleen, kuinka olisi hyvä, että hän menisi magneettikuvaukseen. Lisäksi poika yrittää keskustella isänsä kanssa siitä, missä miehen olisi paras asua tällaisessa tilanteessa, kotona yksin vai esimerkiksi pojan perheen luona. Mies kertoo pojalleen, että kotona on hyvä ja ettei pojan tarvitse puuttua asiaan koska asia on hänen ja lääkärin välinen. Tällainen tilanne on hyvin hankala, kun potilaan omaiset haluaisivat olla hoidossa mukana mutta potilas kieltää sen ja sitä on kunnioitettava. Lääkärikin yrittää vielä kertoa miehelle, kuinka hänen poikansa on oikeassa siinä, että parempi olisi olla paikassa, jossa on apukäsiä ja jossa pääsisi paremmin magneettikuvaukseen koska kyseisellä paikkakunnalla kuvaukseen ei ole mahdollista päästä. Toisessa kohtauksessa poika yrittää vielä selventää isälleen, kuinka huolissaan hän on. Monesti potilaat vähättelevät omia vaivojaan läheisille ja kertovat ettei tarvitse olla huolissaan ja tämä saattaa vain pahentaa läheisten huolta, kun ei pääse tukemaan potilaana olevaa perheenjäsentään. Lähihoitajana tällaisissa tilanteissa täytyy osata tukea omaisia ja kertoa tilanteet rehellisesti.

Toisessa kohdassa elokuvaa mies menee vaimonsa luokse hoivakotiin, hän syöttää vaimoaan ja juttelee tälle. Vaimo sairastaa todennäköisesti jotakin sairautta, joka on vienyt hänen toimintakykynsä ja puhekykynsä. Lisäksi paikalla on heidän poikansa, joka sanoo isälleen karusti: ”Ei äiti enää tiedä, kuka sitä syöttää. Ei se ole enää täällä.” Tämä särähtää hyvin pahasti ainakin minun korvaani, vaikka miehen vaimo ei olisikaan enää tietoisessa tilassa, on hänellä silti oikeus hyvään elämään hoivakodissa ja siihen että hänen miehensä syöttää häntä. Myös miehelle voi olla hyvinkin tärkeää päästä olemaan vaimonsa vierellä, jos esimerkiksi kuolema on lähellä, lisäksi tämä voi edistää miehen omaa hyvinvointia ja toimintakykyä.