HYTO Essee Ella Haapalainen

Mielensäpahoittaja

Katsoin elokuvan Mielensäpahoittaja. Elokuva löytyy esimerkiksi Netflix -suoratoistopalvelusta. Tämän elokuvan valitsin vähän sattuman kautta, katsoin elokuvaa ja sitä katsellessani huomasin elokuvan sisältävän paljon HYTO:n tutkinnonosaan liittyviä asioita. Elokuva kertoo miehestä ”mielensäpahoittajasta”, joka muistuttaa joka käänteessä siitä, kuinka ”ennen kaikki oli paremmin” ja ”kyllä minä niin mieleni pahoitin”, tällaiseen ajatusmalliin voi hyvinkin törmätä lähihoitajan työssä vanhusten kanssa. Elokuvan mies satuttaa itsensä ja vaikka lääkäri ja läheiset kannustavat, on parempaan hoitoon meneminen miehelle iso asia. Lisäksi elokuvassa miehen vaimo on hoivakodissa ja mies käy vaimoaan siellä tapaamassa. Vaikkakin elokuva on enemmän ”viihdettä”, on se kuitenkin mielestäni pätevä ja omia lähihoitajan tietoja ja taitoja voi peilata elokuvaan.

Elokuvan alussa mies kaatuu perunakellariin mennessä ja yleisesti heikentyneellä yleiskunnolla on varmasti osuutta asiaan. Mies menee lääkäriin yhdessä poikansa kanssa ja lääkärissä selviää, että jalasta on menneet nivelsiteet. Lisäksi lääkärissä käy ilmi, että on aiemminkin ollut jo puhetta lääkärin kanssa, ettei enää olisi hyväksi rehkiä niin paljon. Tällainen on varmasti monelle tuttua, jos lähipiirissä on esimerkiksi isovanhempia tai on kohdannut tällaisen tilanteen työelämässä, ettei niitä lääkärin ohjeita aina välttämättä haluta tai ymmärretä noudattaa. Lääkäri kertoo, että olisi syytä päästä jalan kanssa magneettikuvaukseen sekä fysioterapiaan. Mies suhtautuu asiaan nuivasti ja vähättelee sitä. Miehen poika yrittää kertoa isälleen, kuinka olisi hyvä, että hän menisi magneettikuvaukseen. Lisäksi poika yrittää keskustella isänsä kanssa siitä, missä miehen olisi paras asua tällaisessa tilanteessa, kotona yksin vai esimerkiksi pojan perheen luona. Mies kertoo pojalleen, että kotona on hyvä ja ettei pojan tarvitse puuttua asiaan koska asia on hänen ja lääkärin välinen. Tällainen tilanne on hyvin hankala, kun potilaan omaiset haluaisivat olla hoidossa mukana mutta potilas kieltää sen ja sitä on kunnioitettava. Lääkärikin yrittää vielä kertoa miehelle, kuinka hänen poikansa on oikeassa siinä, että parempi olisi olla paikassa, jossa on apukäsiä ja jossa pääsisi paremmin magneettikuvaukseen koska kyseisellä paikkakunnalla kuvaukseen ei ole mahdollista päästä. Toisessa kohtauksessa poika yrittää vielä selventää isälleen, kuinka huolissaan hän on. Monesti potilaat vähättelevät omia vaivojaan läheisille ja kertovat ettei tarvitse olla huolissaan ja tämä saattaa vain pahentaa läheisten huolta, kun ei pääse tukemaan potilaana olevaa perheenjäsentään. Lähihoitajana tällaisissa tilanteissa täytyy osata tukea omaisia ja kertoa tilanteet rehellisesti.

Toisessa kohdassa elokuvaa mies menee vaimonsa luokse hoivakotiin, hän syöttää vaimoaan ja juttelee tälle. Vaimo sairastaa todennäköisesti jotakin sairautta, joka on vienyt hänen toimintakykynsä ja puhekykynsä. Lisäksi paikalla on heidän poikansa, joka sanoo isälleen karusti: ”Ei äiti enää tiedä, kuka sitä syöttää. Ei se ole enää täällä.” Tämä särähtää hyvin pahasti ainakin minun korvaani, vaikka miehen vaimo ei olisikaan enää tietoisessa tilassa, on hänellä silti oikeus hyvään elämään hoivakodissa ja siihen että hänen miehensä syöttää häntä. Myös miehelle voi olla hyvinkin tärkeää päästä olemaan vaimonsa vierellä, jos esimerkiksi kuolema on lähellä, lisäksi tämä voi edistää miehen omaa hyvinvointia ja toimintakykyä.