keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Omin avuin


Kinestetiikka

Ulla Ojala kirjoittaa artikkelissaan Omin avuin (Tehy 1/2015) kinestetiikan merkityksestä hoitoalalla. Kinestetiikan avulla pyritään parantamaan potilaan toimintakykyä ja keventämään hoitajan työtä. Sillä tuetaan kuntoutusta ja ylläpidetään toimintakykyä, koska perusajatuksena on käyttää potilaan tai asiakkaan voimavaroja hyödyksi. Vanhus menettää nopeasti pitkäaikaishoitolaitoksissa jäljellä olevan toimintakykynsä, jos päivittäiset toiminnot tehdään hänen puolestaan.

Kinestetiikassa sanallisella vuorovaikutuksella on tärkeä rooli. Puhutaan aktivoivilla ilmaisuilla, esimerkiksi ei mennä syöttämään, vaan avustamaan ruokailussa . Sanallisen vuorovaikutuksen lisäksi kehollisen vuorovaikutuksen rooli on tärkeä. Näiden avulla potilas voi luottaa enemmän hoitajaansa. Hoitaja seuraa avustettavan liikeratoja tutustuessaan häneen ja auttaa häntä liikkumaan jäljellä olevia voimavaroja hyödyntäen.

Oulunkylän kuntoutussairaalassa Helsingissä kinestetiikkaa käytetään hyödyksi päivittäisissä toiminnoissa. Siellä potilaina on akuutin sairauden, leikkauksen tai vamman jälkeisiä kuntoutujia. Kinestetiikkaan Oulunkylässä alettiin kouluttautua vuonna 2011. Puolet hoitohenkilökunnasta on käynyt kinestetiikan nelipäiväisen peruskurssin ja osa hoitajista myös kolmipäiväisen syventävän kurssin. Kuntoutusesimies Mia Pietilä toimii tarvittaessa tukihenkilönä tutor-koulutuksen käyneenä. Myös uudet työntekijät, kesätyöntekijät ja määräaikaiset työntekijät perehdytettiin viime kesänä kinestetiikkaan, jotta potilaat ja asiakkaat voivat toimia totuttuun tapaan.

Kinestetiikasta on huomattu olevan hyötyä monessa kohtaa. Työn kuormittavuus vähentyy ja avustettavat säilyttävät omatoimisuutensa ja asento- ja kehontuntemuksensa. Monet potilaat ja asiakkaat kokevat miellyttävämpänä vain yhden hoitajan läsnäolon. Kinestetiikan avulla yksi hoitaja voi pärjätä tilanteessa, jossa aikaisemmin olisi tarvinnut kolme hoitajaa. Hoitajat ovat rohkaistuneet kokeilemaan apuvälineinä yllättäviäkin esineitä, kuten kirjoja, Ojala kirjoittaa. Potilaiden onnistumisen kokemukset ovat palkitsevia myös hoitajille.

Kinestetiikan kehittivät 30 vuotta sitten yhdysvaltalaiset käyttäytymistieteilijät Lenny Maietta ja Frank Hatch, kertoo Ojala. Nykyään kinestetiikkaa käytetään laajasti Keski-Euroopan saksankielisissä maissa ja Pohjois-Italiassa. Suomessa kinestetiikkaa käytetään pääasiassa vanhusten ja vammaisten kanssa, mutta kursseille voi osallistua myös omaishoitajat.

Suomessa kinestetiikkaa kouluttaa kinestetiikkayhdistyksen puheenjohtaja Virpi Hantikainen yhdessä 13 muun kouluttajan kanssa. Hantikainen työskentelee Sveitsissä tutkijana St Gallenin ammattikorkeakoulussa, sekä vetää erilaisia kehittämisprojekteja Suomessa ja Sveitsissä. Suomessa kinestetiikkakoulutuksen on käynyt noin 6000 hoitajaa ja fysioterapeuttia. Tulevaisuudessa tavoitteena on saada kinestetiikka terveysalan opintosuunnitelmiin  Suomessa, kertoo Ojala. Toiveissa on myös suomenkielinen kinestetiikan oppikirja.

Lähde:
Ojala, Ulla 2015: Omin avuin. Tehy 1/2015. 40–43.
Ruut Lohtander





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti