Kirjaessee Riitta Tahvanainen

Pakko saada – addiktoitunut yhteiskunta; Janne Viljamaa

Elämässä on kaksi tragediaa – se ettei saa haluamaansa ja se että saa.

Kirjan alkuosa pureutuu itse addiktioon, mitä riippuvuus on. Kirjassa käsitellään sekä aineriippuvuuksia että toiminnallisia riippuvuuksia ja niitä psyykkisestä, fyysisestä, sosiaalisesta ja tapoihin perustuvasta näkökulmasta. Kirja esittelee esimerkkitapausten avulla riippuvuuksia, mikä tekee lukemisesta mielenkiintoisemman.

Kirjassa käsitellään mistä addiktiot syntyvät; addiktion mahdollista geneettistä tekijää ja ympäristön laukaisemaa riippuvuutta sekä hormoonien aikaansaamaa addiktoitumista. Myös yhteiskunta saa ihmiset addiktoitumaan asioihin; koko ajan tulee olla kivaa ja elämästä täytyy nauttia. Addikti tekee päätökset lyhyellä tähtäimellä; olemme tässä ja nyt. Enää ei pysähdytä ja hiljaiset hetket ovat pelottavia; silloin täytyisi kohdata omat ajatukset. Yhteiskunnassa myös hyvästä kunnosta ja terveellisestä elämästä voi tulla syyllistämisen väline.

Kirjassa käsitellään myös stressiä ja pakko-oiresuutta työriippuvuuteen liittyen ja voit lukijana testata puratko ahdistustasi työhön.

Kirja kritisoi kilpa-urheilua ja kehonrakennusta ja kannustaa kuntoiluun oikean harjoittelun, ruokavalion ja levon kautta. Ruokaa kirjassa käsitellään osana identiteettiä, vallankäyttöä ja ruokailuun liittyvinä sairauksina (bulimia, anoreksia, pro-ana-tytöt).

Kuka vaan voi olla addikti. Hyvin palkatut urheilijat, korkean tason politikot ja menestyneet liikemiehet ovat jossain määrin riippuvaisia lajistaan ja työstään. Kirja käsittelee myös addiktin kykyä olla vanhempana lapsilleen; vanhemmat ovat enemmänkin ikiteini-aikuisia, jotka näyttävät huonoa mallia addiktoituneina lapsilleen. Addiktio on hyvin demokraattinen, se ei katso sosiaaliluokkaa, tulotasoa tai koulutusta.

Addiktiot hallitsevat elämää. Ne vahingoittavat sosiaalisia, ammatillisia, aineellisia ja perheeseen liittyviä arvoja ja sitoumuksia. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että addiktoituneet saataisiin diagnosoitua ja tunnustamaan ongelmansa sekä saamaan hoitoa tilaansa.

Kirjassa annetaan hyviä neuvoja kuinka välttää hetken mielitekoihin sortumista ja kuinka elää välttääkseen additoitumasta. Kirjassa voi myös testata oman addiktoituneisuutensa eri addiktoiden kohdalla, annetaan vinkkejä riippuvuuksien hallintaan, keinoja esimerkiksi vähentää alkoholin käyttöä sekä kerrotaan riippuvuuksien hoidosta.

Kirjaa lukiessa tulee vääjäämättä tunne, että jokaisella on pakostakin jonkin moinen addiktio johonkin asiaan. Ei ole elämässä sellaista osa-aluetta, josta ei addiktiota saisi jotenkin tehtyä ja et osaa olla niin, ettei siitä muodostuisi ongelmallinen addiktio. Esimerkiksi ylipainon karistanut henkilö joutuu vääjäämättä muuttamaan elämäntapojaan ja tarkkailmaan syömisiään ja liikkumisiaan mikäli aikoo pysyä samoissa saavutetuissa mitoissa. Tämän kirjan luettuasi koetkin olevasi ruokiaan ja liikkumisiaan tarkkaileva addikti. Toisten munkkien syömisen vahtiminen ja moralisointi on epäkohteliasta ja ei johda mihinkään hyvään. Mutta jos kannustat lähimmäistäsi terveellisempään elämään, se tuskin tekee sinusta yhteiskunnallista ongelmatapausta, joka addiktoittaa toisen ihmisen anteeksipyyteleväksi munkin syöjäksi. Rikkauskaan ei sinänsä kirjan mukaan tuo onnea; Ladan vaihtaminen Mersuun ei tee ihmistä ikuisesti onnellisemmaksi. Pian hän alkaa pohtia aina vain hienompaan malliin siirymistä. Mielestäni asiat ei nyt kuitenkaan ihan näin yksioikoisia kuitenkaan ole. Ennemmin minä itken mersussa kuin linja-auton penkillä… Ja tuskin kaikista lottovoittajista heti kuoriutuu addikteja; osa heistä voi voiton jälkeen olla todella onnellisia ja pitkään.