HOHU Essee Anne Leppänen

Hakekaa kätilö Lontoo East End 1950 luku

Jenniffer Worth työskenteli sairaanhoitajana ja kätilönä Lontoon köyhimpien parissa 1950- luvulta vuoteen 1973. Työ oli rankkaa, mutta samalla antoisaa. Hän aloitti työnsä 22-vuotiaana Pyhän Raymund Nonnatuksen sisarkunnan Nonatus Housen nunnien ylläpitämässä äitiyshuollossa. Hänen tehtäviinsä kuului äitiyshuollossa työskentelyn lisäksi myös kotisairaanhoidossa työskentely.

1950-luvulla lääketieteen opiskelijat saivat koulutusta myös kätilöiltä synnytyslääkäreiden lisäksi. Opetussairaaloissa määrättiin lääketieteen opiskelijoille kätilö opettajaksi jonka mukana he kiersivät kentällä opettelemassa kätilön työtä käytännössä, tuolloin kätilön työhön kuului myös kotisairaanhoidolliset tehtävät.

1950 luvulla Lontoon East Endissä toimineet kätilöt hoitivat koko perhettä vauvasta vaariin. Kätilön työhön kuului myös vanhusten luona tapahtuva kotisairaanhoito. Säärihaavojen hoitoa, sairaan hoitoa yms. Kätilön tehtävänä oli toimia mm. raskaana olevien raskauden seurannassa, synnytyksen jälkeinen seuranta, vauvojen terveydentilan sekä yleisvoinnin seuranta nämä tapahtuivat pääosin ihmisten kotona, mutta myös lääkärin vastaanotolla. Kätilön työhön kuului myös seurustelu asiakkaiden kanssa, näin voitiin luoda luottamuksellinen ja toimiva hoitosuhde.

1950-luvulla ajateltiin hyväksi kätilöksi/sairaanhoitajaksi tultavan vuosien kuluessa eikä koulutus kestänyt, kuin kuukausia. Tänä päivä lähihoitajat opiskelevat ensin teoriat koulussa ja työssäoppimispaikoilla käytännön. Nykyään kotihoidossa työskentelevät lähihoitajat toimivat erinomaisina opettajina lähihoitajaopiskelijoille. Kotihoidossa lähihoitajaopiskelijat harjoittelevat ottamaan itsenäistä vastuuta työskentelystään tekemällä mm. kotikäyntejä itsenäisesti, tekemällä perushoitotoimenpiteitä itsenäisesti.

1950 luvullakin asiakkaiden kohtaaminen oli oltava kunnioittavaa huolimatta heidän taustastaan, nykytilasta tai sen hetkisistä asuinoloista. Jo tuona aikana iäkkäiden asiakkaiden hoitamisessa oli tärkeää kohdata vanhus kunnioittaen hänen ihmisarvoaan ja elämäntapaansa, heidän luotaan ei kiirehditty vaikka aika olikin rajallinen, heidän kuuntelemisensa aidolla läsnäololla oli yhtä tärkeää jo tuolloin.

Aito kiinnostus asiakkaan vointiin ja kuulumisiin oli tärkeää jo tuolloin, kuten nykyäänkin. Nykyään lähihoitajalla kotihoidossa on aikaa vähemmän yhtä asiakasta kohden joten on erityisen tärkeää muistaa kohdata asiakas rauhassa kuunnellen mitä hänellä on sanottavana. Jos aikaa on, niin hetkeksi istahtaminen asiakkaan seuraksi ja keskustelu tai hänen tarinoidensa kuuntelu on suotavaa ja todella tärkeää lähihoitajan työssä. Vanhukset ovat usein yksinäisiä ja hoitajan käynti on usein tärkeää. Samoja asioita lähihoitajan tulisi huomioida myös osastoilla, pienryhmä kodeissa jne.

1950-luvulla köyhimpien parissa työskentelevän kätilön työpäivän pituutta ei tarkasti määritelty toisinkuin nykyään. Työpäivä päättyi viimeisen asiakkaan hoitoon, olipa kyseessä synnyttäjä tai perushoitoa vaativa asiakas, mutta esim. kätilöt Lontoon East endissä saattoivat joutua lähtemään yöllä hoitamaan synnytystä vaikka olisi tehnyt jo pitkän työpäivän. Nykypäivän työsopimukset ja työehtosopimukset määrittävät lähihoitajan työpäivän pituuden. Työpäivän pituudessa puhutaan nykyään myös työturvallisuutena. Työturvallisuudesta ei erikoisemmin puhuttu 1950-luvulla, köyhimmilläkin alueilla liikkuvaa kätilöä kunnioitettiin eikä vaaratilanteita tästä syystä ollut samalla tavoin, kuin nykypäivänä. Nykypäivänä työturvallisuudesta puhutaan paljon, työturvallisuutta tähdennetään ja siihen perehdytetään myös opiskelijat. Kun hoitaja hoitaa työnsä työturvallisuutta noudattaen takaa se asiakkaalle hyvän hoidon.

1950-luvulla kodeissa kiertäville kätilöille kuului myös varusteiden puhdistus, sterilointi, tarkistus ja laukun uudelleen pakkaaminen sillä laukku oli oltava valmiina jos yöllä tuli hälytys.  Välineiden sterilointi tapahtui autoklaavissa joka lämmitettiin 180 asteeseen, autoklaavia piti tuohon aikaan lämmittää pidemmän aikaan ennekuin se lämpeni. Nykyään autoklaavilla desinfioidaan toimenpidevälineet jonka jälkeen ne kuljetetaan esim. kotihoidosta terveyskeskukseen steriloitaviksi ja pakattavaksi steriileihin pakkauksiin.

1950-luvulla kätilön aseptiikka muodostui puhtaasta ja pestystä kangas kaavusta, leikkaussalihanskoista sekä hiukset peittävästä myssystä, hanskat laitettiin saippualla pestyihin käsiin. Hoitajan aseptiikka oli tuolloin erilaista, kuin nykypäivänä. Nykyään käytetään kertakäyttöisiä tehdaspuhtaita käsineitä tai steriilejä käsineitä jotka puetaan pestyihin ja desinfioituihin käsiin.

Sairauksista yleisin jo 1950-luvulla oli Diabetes jonka hoitotasapainoa ei useinkaan löydetty vaan mm. Kätilöt kävivät pistämässä insuliinia diabeetikolle kaksi kertaa päivässä. Tuolloin käytetty insuliini oli lyhytvaikutteista ja pistosten vaikutus kesti vain 12tuntia. Insuliiniannosten suuruuden arviointi ja insuliinitason ylläpitäminen oli vaikeaa, tuolloin ei myöskään tiedetty diabeteksesta ja sen hoidosta niin paljon, kuin nykyään.

1960-luvulla julkinen terveydenhuolto alkoi yleistymään ja mm.syntyvyys romahti jolloin kodeissa kiertävien kätilöiden-sairaanhoitajien työ alkoi vähentyä. 1960-luvulle saakka lapsia syntyi tiheällä tahdilla ja perheet olivat suuria, tällöin kätilön työ ei päättynyt pelkästään synnytykseen vaan jatkui sairaanhoitajana koko perhettä hoitaen. Asuinolot olivat todella köyhiä, hygieniataso lähes olematonta jolloin lapset ja erityisesti vanhukset sairastivat paljon. Tuolloin ei lääkäriin lähdetty sillä lääkäreihin ei luotettu yhtä paljon, kuin kiertävään kätilö-sairaanhoitajaan tai nunnaan jolla oli sairaanhoitajan koulutus. Myös nunnien työ Lontoon East endissä Poplarin alueella väheni ja loppui kokonaan vuonna 1978- jolloin Pyhän Raymundin Nonnatus House suljettiin. Tänä päivänä julkinen terveydenhoito on itsestäänselvyys, lääkärinvastaanotolle pääsee nopeasti, lääkäreihin sekä muihin hoitoalan ammattilaisiin luotetaan. Toisaalta lämmintä ja läheistä hoitosuhdetta ei ole nykypäivänä helppo luoda, nykyään pyritään hoitamaan syy miksi vastaanotolle on tultu, aikaa on vastaanotolla asiakasta kohden vajaa puolituntia, siinä ajassa on hoidettava syy vastaanotolle tulemiseen tehtävä jatkohoitosuunnitelma ja samalla on oltava läsnä asiakkaalle. Harvemmin hoitajan tai lääkärin vastaanotolla kysytään kuulumisia. Tämä on enemmän kotihoidon alueella olevaa huolenpitoa, kotihoidossa myös syntyy pitkäaikaisia ja lämpimiä asiakassuhteita joka on asiakasta ajatellen tärkeää. Jos luottamuksellinen ja lämmin asiakassuhde ei synny ei asiakas välttämättä koe voivansa kertoa hoitajalle kaikkia tarvittavia asioita. Onnistunut ja toimiva asiakassuhde vaatii hoitajalta nykyäänkin hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kunnioitusta asiakasta kohtaan sillä hoitoa ja huolenpitoa annetaan kaikille ikään, kulttuuritaustaan, kansallisuuteen, ihonväriin tai elämäntilanteeseen katsomatta. Nykyään hoitotyössä noudatetaan sairaanhoitajan eettisiä periaatteita, lähihoitajan eettisiä periaatteita, lääkärin etiikkaa. Hoitotyössä tähdennetään erityisesti ihmisarvon kunnioittamista.