Kirjailija: Kaj Hedman
Kirjan nimi: Paniikissa seuranani ahdistus
Kustantaja: Kirjapaja Helsinki
Ilmestymisvuosi: 2003
”Tämä on kirja elämän elämisestä ”ulkopuolella”. Yritän
kertoa, siitä millaista on kadottaa elämässä ja yrittää löytää se uudelleen.
Kun sanon ”kadottaa”, tarkoitan sitä sekä sisäisessä, sielullisessa
merkityksessä että kirjaimellisesti. Symbioottinen suhteeni vanhempiini ja
erityisesti äitiini on riistänyt minulta mahdollisuuden omaan, aitoon
minuuteen. Se on tehnyt minusta rajatilatapauksen. Paniikkikohtaukset,
pakkomielteet ja sosiaaliset pelot, mutta ennen kaikkea vaikea
persoonallisuushäiriö on aiheuttanut sen, etten ole kyennyt elämään normaalia
elämää. Se herättää erilaisia vaikeasti käsiteltäviä tunteita. Niihin kuuluu
voimakkaita pettymyksiä, katkeruuden, turhautumisen ja vihan tunteita, mutta
myös toivottomuutta ja alistumista.”
Kaj Hedman kertoo omasta elämästään, millaista on elää
paniikkihäiriön, voimakkaan ahdistuksen ja rajatilakokemusten kanssa. Hedman
yrittää etsiä syitä sairastumisesta elämänvaiheistaan ja perhehistoriasta. Hän
muistelee vanhoja mm. lapsuuttaan millaista aikuisilla silloin oli ja
suhdettaan perheeseen. Sairaus kaventaa ja rajaa elinpiiriä, mutta on opettanut
elinpiiriä. Intiimiset suhteet ja internet vähentävät eristäytymistä.
”Ilma oli harmaa, pilvinen ja kolea Vaasassa elokuun 1963
lopussa. Kävelin käsi kädessä isäni kanssa, kuten minulla oli tapana. Yritin
kaikin voimin ylipuhua häntä, jotta minun ei olisi tarvinnut mennä kouluun.
Olinhan tuntenut aloittaessani lastentarhan ja muissa tilanteissa, etä en
selviytynyt, jos jouduin olemaan erossa vanhemmistani. En tiedä käsittivätkö he
tilanteen olleen aivan epänormaali. Tavallinen koulunaloittamispelko olisi
ollut aivan ymmärrettävää, mutta tällainen mielipuolinen kauhu… He selvästi
vain ajattelivat minun olevan hieman liian tunteileva.”
Kaj kertoo, että yksinäisyys on jatkuva ongelma ihmiselle,
joka kärsii rajatilatyypin persoonallisuushäiriöstä, paniikkiahdistuksesta ja
muista psyykkisistä vaivoista, koska ”terveet ihmiset” pitemmän päälle eivät
kestä sairastuneen eristynyttä itsestä keskeisyyttä. Sitä paitsi kyvyttömyys sietää
yksinäisyyttä ja ymmärtää sitä on yksi rajatilahäiriön tyypillisimpiä oireita.
Hänen todellinen kotipaikka
tässä maailmassa oli monien vuosien ajan kesähuvila, joka kuului heidän elämään
jo varhaisimmassa lapsuudessaan. Hänen enonsa N rakennutti sen juuri ennen
kajin syntymää ja sukua – toisin sanoen enonsa ja äidinsä äiti, he, sekä äidin
sisar perheineen – Kokoontui siellä kesäisin aina kun oli mahdollista. Muutamaan
vuotta myöhemmin, ollessani seitsemän tai kahdeksan, isä osti Öjän ”takaisin”.
Hänen enonsa oli pari-kolmea vuotta aikaisemmin myynyt huvilan lehtimiehelle,
joka myöhemmin muutti Ruotsiin eikä sillä enää ollut hänelle käyttöä.
Minun mielestä tämä kirja oli
todella hyvä ja kertoi, millaista on elää paniikkihäiriön ja ahdistuksen
kanssa. On pitänyt olla vahva ihminen että on selvinnyt ja pystynyt kertomaan
elämästään. Suosittelen kirjan lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti