Tony Sundström [ Kirja essee kirjasta; Me teemme sen. (Merja Mäkisalo).
Hyvä hoitaja oppii rakastamaan itseään. Siinä vaiheessa kun syntyy tunne että olen löytänyt voimavarat itseni hoitamiseen, silloin minusta on hyötyä muille, parhaimmillaan jopa iloa. Tästä minun käsittääkseni kaikki lähtee. Yksi ihminen saa työyhteisössä aikaan halutessaan suuriakin positiivisia muutos prosesseja, yhtä lailla yksi toisaalla voi merkittävästi vaikeuttaa työyhteisön toimintakykyä. Taito oppia ottamaan todellisuus vastaan sellaisena kuin se on, myös näissä vaikeissakin olosuhteissa ja tilanteissa.
Tämä kirja kertoo hyviä esimerkkejä siitä miten hoitajan omat arvot ja etiikka menevät ristiriitaisiksi. Se kertoo ihmisen kasvuprosessista ja puolustusmekanismeista tämän kohdatessa haasteelliset asiakkaat. Hoitaja voi etääntyä asiakkaasta tekemällä työt rutiinilla vailla henkilökohtaista kontaktia asiakkaaseen. Hoitaja voi katsoa että asiakkaalla ei ole riittävästi älyä tai tietoa päättää omista asioistaan, että tämän on vain tiukasti noudatettava osaston päivärutiineja ja oltava kiltisti. Toinen yleinen puolustusmekanismi on kiireeseen vetoaminen, haluttomuus kehittää työtään. Nämä ongelmat ovat yleinen kasvualusta laitoskulttuurin syntymiselle.
Taito oppia keskustelemaan tunteista ja eettisistä ongelmista ilman pelkoa tai syyllistämistä, voi vapauttaa suuriakin voimavaroja eri hoitoyhteisöissä. Kun työtä kehitetään ja tehdään ytimestä käsin, mikä on eettisten periaatteiden ydin? Tässä tilanteessa kirja antaa ohjausta siihen mikä on työyhteisön toimintamalli, kun näiden eettisten periaatteiden luonnolliseen ytimeen on päästy.
Jokainen hoitajan tuki on kannustava vertaiskumppani toiselle. Toisen luova kannustaminen, jokaiseen päivään uutena tuleminen. Uudistuksiin avoin ja positiivinen mieli. Muutoksista mahdollisuuksiin, yhteiseen päämäärään sitoutuminen ja sen tiedostaminen. Miksi tätä työtä tehdään, kenen hyvää sillä pyritään edistämään. Kun katsotaan kokonaisuutta, yksilön panos hyvän työn luomiseen on osa kollektiivista hyvää, joka heijastuu koko yhteisöön ja jaettu osa tätä. Tähän perustuu kollektiivisen hyvän kasvattaminen, tai ainakin tällainen ajatus minulle syntyy tätä kirjaa lukiessani.
Kirjan yksi luku käsitteli tiimi työn merkitystä ja millaista se parhaimmillaan on. Tässä luvussa ei itselleni ollut mitään mullistavaa ja uutta, mutta se vahvisti sitä mitä olen saanut kokea ja oppia tiimityöskentelystä ja sen dynamiikasta, omalla oppimisenpolulla kohti lähihoitajan ammattia. Kirja on kirjoitettu vuonna 1999, ehkä tiimityö on päivittynyt ja tullut luonnollisemmaksi osaksi koulutuksessa ja työelämässä sen jälkeen.
Kirjassa kerrotaan myös laatuvaatimuksista palvelujärjestelmissä, projekti ryhmistä mitkä niitä kehittävät, työyhteisön imagon kehittämisestä ja sisäisestä yrittäjyydestä. Siitä kuinka tavallinen hoitaja voisi ymmärtää miten nämä käsitteet vaikuttavat joka päiväisessä hoitotyössä.
Kirjassa itsearviointi nähdään reflektointina oman työn kehittämiselle. Itse sanoisin tähän, että siinä tunnistaa itsensä, tiedostaa toimintaansa ja tunteitaan. Avoimena vertaisarvioinnille pystyy kyseenalaistamaan omaa toimintaansa ja näin myös vuorovaikutus kollegoiden kanssa vahvistuu. Joskus hoitaja on niin lähellä omahoidettavaa, että ei kykene erottamaan omia toimintatapojaan tai käyttäytymistään suhteessa hoidettavaan, silloin itsearviointi ja vertaisarviointi on hyväksi tilanteelle. On hyvä muistaa että vertaisarvioinnissa molemmat työntekijät ovat samalla tasolla, kumpikin voi kasvattaa tilanteessa asiantuntijuuttaan, jos työn kriteerit ja eettiset periaatteet kohtaavat. Kaikki tämä perustuu omaan haluun ja vapaaehtoisuuteen saada palautetta ja kehittyä ammatissaan. Voi myös kysyä ääneen, miltä tuntuu saada palautetta siltä toiselta.
Kirja oli ajankohtainen itselleni ja työssäoppimisjaksoni reflektointiin. Siitä kuinka opiskelijana otan vastaan ohjaajani mentoroinnin, kuinka taas minä opiskelijana arvioin heidän toimintaansa. Uutta kirja toi mukanaan siitä kuinka tärkeää on kehityskeskustelut työyhteisössä ja henkisen yhteenkuuluvuuden tunteen merkitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti