HOHU Essee Matti Pöykiö

Chronic

2015, Ohjaaja: Michel Franco

Elokuva kertoo kotihoidossa työskentelevästä saattohoitajasta nimeltä David Wilson (Tim Roth) ja Hänen suhteistaan kuoleviin potilaisiin sekä Hänen oman elämänsä ongelmista.

Chronic kertoo raadollisesti ja realistisesti palliatiivista hoitotyötä tekevän ihmisen työstä, Esimerkkinä elokuvan ensimmäinen kohtaus kehoa rappeuttavasta sairaudesta kärsivän naisen kanssa näyttää realistisen kuvauksen hoitotyöstä pukemisineen ja pesuineen, unohtamatta ihmisen läsnäolon tärkeyttä.

Työssään David on ammattilainen, määrätietoinen ja tehokas, mutta työnsä ulkopuolella David on saamaton ja masentunut, ja välillä vaikuttaa siltä, että Hän tarvitsee potilaitaan lähes yhtä paljon, kuin potilaat Häntä.

Elokuvan edetessä Davidin toiminta saa katsojan kyseenalaistamaan Hänen toimet.

David muun muassa kertoo potilaiden tarinoita ominaan sekä identifioituu potilaisiinsa jopa hieman sairaalla tasolla, Hoitaessaan halvauksesta kärsivää arkkitehtia Johnia (Michael Cristofer), David esittäytyy ihmisille tämän veljenä ja vierailee jopa muutamissa Johnin suunnittelemissa asunnoissa pitääkseen kulissia yllä.

Davidin muodostamat vahvat, jopa intiimit suhteet kuoleviin asiakkaisiinsa ovat monesti läheisempiä kuin potilaiden omaisten, joka aiheuttaa omaisissa epämukavaa oloa, mikä usein purkautuu myös Davidiin.

Mielestäni elokuva antoi todellisuutta vastaavan kuvauksen jokapäiväisestä hoitotyöstä ja varsinkin pääosanesittäjä, sekä potilaat vetivät roolinsa erittäin uskottavasti.

Elokuvan kameratoiminta sekä värimaailma toivat myös hieman haikean ilmapiirin sekä herättivät elokuvan miljöön henkiin. Voin suositella elokuvaa hoitotyöstä ja ihmissuhdedraamasta kiinnostuneille, tosin elokuva ei välttämättä sovellu kaikille sen hitaan etenemisen vuoksi.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli surumielinen ja karu, mutta samalla realistinen kuvaus palliatiivisesta hoitotyöstä, pienellä draamalla ja mustalla huumorilla höystettynä.