KUNT Essee Mira Tuhkanen

Pirkko Karvonen – Rajojen rikkojat

 

 

Luin Pirkko Karvosen kirjan Rajojen rikkojat. Kirjassa kerrotaan yhdeksän nuoren kotikuntoutuksesta. Kirjassa olevat henkilöt ovat käyttäneet Kerland-ohjelmaa. Kerland/Brainwave-keskus syntyi Englantiin v. 1982. Keskuksen toiminnan tavoitteena on auttaa vammaisia lapsia itsenäistymään niin pitkälle kuin se kunkin henkilön kohdalla on mahdollista. Toiminnassa pyritään lisäämään lasten liikkuvuutta, kommunikaatiotaitoja sekä oppimispotentiaalia monenlaisten opetuksellisten ja fyysisten terapioiden avulla. Ohjelmat on tarkoitettu tehtäväksi kotona perheen avustuksella.

 

Nyt aion kertoa tarkemmin hevostyttö Memmen (Merin) tarinasta.

 

Memme on iloinen ja sosiaalinen nuori nainen Keski-Suomesta. Hänellä on CP-vamma, tyttö syntyi kaksi kuukautta liian aikaisin, ja sai keskivaikean (kolmannen asteen) aivoverenvuodon heti syntymän jälkeen.

 

Hän opettelee tällä hetkellä itsenäistymistä opistolla, mutta käy viikonloppuisin kotona. Memmen mielestä on tärkeää, että elämässä säilyy rytmi työn ja vapaa-ajan suhteen. Itseluottamus ja omanarvontunto nousee, jos pystyy opiskelemaan ja kouluttautumaan johonkin työhön.

 

Aluksi Memme vastusti toiselle paikkakunnalle muuttoa, sillä hän olisi halunnut jäädä kotiin. Vanhempien toiveena on, että Memme vielä jokin päivä pystyisi asumaan itsenäisesti asuntolassa. Tämä onkin tapahtumassa lähipäivinä. Memme tarvitsee apua koko ajan arkipäivän toiminnoissa. Tuettuna hän pystyy kävelemään.

 

Memme haluaa tulevaisuudessa jatkaa rakasta harrastustaan, ratsastusta. Memme sai ensimmäisen poninsa jo kolmivuotiaana. Hän on ratsastanut siis jo yli 22 vuotta. Ratsastus, hevostelu sekä tallilla oleminen onkin koko perheelle tärkeä harrastus.

 

Memmen kotikuntoutus alkoi kuusivuotiaana. Kotikuntoutusohjelma oli hyvin monipuolinen kokonaisuus, jossa on näköalueen, tasapainon, nivelten liikkuvuuden sekä lihasten venytys- ja vahvistamisharjoituksia. Ohjelma kesti korkeintaan kaksi tuntia päivässä, joskus vähemmänkin. Kerland-ohjelman alettua Memme oppi ryömimään ja seisomaan, lisäksi jäntevyys, pään hallinta sekä näkökyky parantuivat. Sosiaaliset taidot ja puhe- sekä keskustelutaitokin kehittyi kuntoutuksen aikana.

 

Memme kävi 12 vuotta Huhtarinteen koulua, joka on tarkoitettu lapsille, joilla on toimintaa tai oppimista rajoittava liikuntavamma, neurologinen vamma tai pitkäaikaissairaus.

 

Kirja sai minut ajattelemaan näitä lapsia ja heidän lapsuuttaan, kuinka paljon he ovat joutuneet tekemään harjoituksia päivittäin ohjelmien mukaisesti. Jokaisella on jokin lempiasia tai -harrastus, joka on auttanut heitä kuntoutuksessa ja tehnyt siitä mielekkäämpää. Kuntoutus on alkanut jokaisella todella nuorena.