LANU Essee Aaro Suutarinen

Valitsin lasten-ja nuorten kirja tai elokuvaesseeksi elokuvan nimeltä Juno. Juno on siis Jason Reitmanin vuonna 2007 ohjaama, teiniraskautta käsittelevä elokuva. Pääosissa nähdään Ellen Page (Juno), Jennifer Garner (Vanessa Lorigin), Michael Cera (Paulie) ja Jason Bateman (Mark). Elokuvan on käsikirjoittanut Diablo Cody. Elokuva on voittanut pari elokuva-alan palkintoja, kuten Oscarin parhaasta vuoden 2007 käsikirjoituksesta. Lisäksi se olis Oscar-ehdokkaana kategorioissa vuoden 2007 paras elokuva, ja paras naispääosa (Ellen Paige).

 

Juno on 16-vuotias, riehakas tyttö, joka viettää villiä teinielämää vailla huolen häivää. Eräänä iltana hän ja poikaystävänsä Paulie päättävät hankkia lapsen. yritys onnistuu, ja Juno tulee raskaaksi. Valitettavasti lapsen hankkimisessa lakaa näkyä paineita ja Paulie alkaa olla epävarma isäksi ryhtymisestä. Lopulta hän ja Juno tulevat riitoihin, joka johtaa nopeaan eroon. Tilanteesta raivostunut Juno kertoo asiastaan ystävälleen Olivialle, joka ehdottaa aborttia. Ajatus on Junosta huokutteleva. Lopulta Juno kertoo huolestaan isälleen Mattille (J. K Simmons).

 

Isä on huolissaan tytöstään, ja yrittää tukea tätä parhaaksi näkemällään tavalla. Lopulta Juno tulee päätökseen, että ei haluakaan tehdä raskaudelleen aborttia. Hän alkaakin isänsä tukemana etsiä vastasyntyvälle vauvalleen ”täydellisiä” vanhempia. Ehdokkaita on monia, mutta lopulta Juno löytää houkuttelevan ehdokkaan. Kyseessä on siis Lorigin perhe, joka ei voi saada lapsia.

 

Juno menee tapaamaan välittömästi isänsä kanssa Garnereita. Kyseessä on pariskunta, jonka vaimo ei voi saada enää lapsia. Naisen nimi on Jennifer. Hänen miehensä on verisistä kauhuelokuvista pitävä Mark, joka on luonteeltaan erittäin varma ja impulsiivinen. He olisivat iloisia mahdollisuudestaan saada tällainen mahdollisuus. Lopulta Juno hyväksyy ehdotuksen, eikä teekään aborttia.

Lukion edetessä Junon elämään kasaa painetta raskauden tuottamat tuskat, kuten uupumus ja pahoinvointi. Lisäksi hänelle kettuillaan jatkuvasti muiden oppilaiden puolesta, että hankkiutui jo raskaaksi ensimmäisen ihastuksensa kanssa.

 

Tämän jälkeen elokuva siirtyy seuraamaan Paulieta, joka jatkaa pikajuoksijan uraansa, jotta pääsisi edustamaan koulua tulevissa urheilukisoissa. Hän kohtaa eräänä päivänä Junon koulun käytävillä, jossa Juno alkaa naljailla Paulielle tilanteestaan. Paulie on miettinyt koko tämän ajan tapahtumia, ja katuu tekojaan. Hän yrittää asettua Junon asemaan, mutta tämä naiviisti jatkaa Paulien piikittelyä. Lopulta kaksikko ajautuu taas riitoihin, ja he päättävät jatkaa elämäänsä entiseen tapaansa.

 

Tämän jälkeen Juno lähtee käymään Markin luona. Mark ottaa hänet iloisesti vastaan, pian he katsovat yhdessä 1980-luvun kuuluisaa kauhuelokuvaa ”Piina”. Juno ja Mark keskustelevat vauvasta, asiat näyttävät sujuvan ilman ongelmia. Sitten Mark antaa hänelle itse säveltämänsä levyn ja pyytää Junoa toimimaan makutuomarina sille. Lopulta Juno tapaa Jeniferin, joka on hieman haikeissa olosuhteissa tällä hetkellä. Hän kertoo Junolle, että onko tämä Junosta varmasti oikea tapa toimia.

 

Sitten elokuvassa nähdään, että Juno alkaa lopulta miettimään lapsen syntymää ja sen luovuttamista adoptiovanhemmille tarkemmin. Elokuva siirtyy pian Junon ja Paulien näkökulmiin, jossa he muistelevat mennyttä suhdettaan. Lopulta kumpikin alkaa hieman tulemaan ”katumapäälle”, mutta kumpikaan ei tee aloitetta asian edistämiseksi.

 

Tällä välin Mark on alkanut Junosta käydä melko tungettelevaksi. Lopulta Juno saa selville, että Mark onkin pettänyt ja pahoinpidellyt Jenniferiä useasti heidän ”avioliittonsa” aikana. Jennifer on ollut tästä syystä apeana, mutta ei ole uskaltanut puhua asiasta lainkaan. Lopulta Jennifer tulee järkiinsä ja hylkää Markin. Ennen lähtöään hän kehottaa Junoa ajattelemaan, miltä hänestä itsestään todella tuntuu. Kun Juno puhuu kauheista tapahtuneista olivialle ja vanhemmilleen, hän tulee lopulta päätökseen.

Seuraavana päivänä Paulie kuulee ovikellonsa soivan aamulla. Oven takana onkin Juno. Juno kertoo Paulielle tunteistaan, ja kertoo vauvankin tietävän, että Paulie ja Juno olisivat hänen omat vanhempansa. Tässä kohtaa Juno lausuu ehkä elokuvan haikeimman lauseen Paulielle: ”Tiedän lopulta, kenet haluan lapseni isäksi”.  ”Vauvakin tietää sen, aina ensihetkestä lähtien hän iskee minua vatsaan sinun ollessasi lähellä”. Tämän jälkeen Paulie halaa Junoa kovaa ja he suutelevat. Viikon loppupuolella Juno ja hänen perheensä menevät katsomaan kisoja, Paulie onnistuu voittamaan ne.

 

Parin päivän jälkeen Junon lapsivesi tulee vahvasti sängylle. Hän huutaa tuskasta, koko perhe, Paulie ja Olivia tulevat apuun. Juno viedään ambulanssilla lähimpään sairaalaan, jossa vauva jo syntyy. Tämän jälkeen nähdään, kuinka paljon onnea lapsi tuo Junon ja Paulien elämään. Elokuva loppuu, kun he kolme lähtevät kävelylle puistoon.

 

 

Elokuva oli minusta koskettava, kun katsoin sen ensimmäistä kertaa Netflixistä. Siinä oli juuri sopivasti huumoria, draamaa ja vahvaa surua. Elokuva opettaa, että varsinkin nuorien parien tulee miettiä tarkkaan, kannattaako lasta hankkia alle 25-vuotiaana. Se myös kertoo, että tiettyjen tilanteiden ensivaikutelma voi pettää. Esimerkiksi mukavalta vaikuttava mies voikin olla todellinen hirviö omalle vaimolleen.

 

Elokuva antaa realistisen vaikutelman siitä, kuinka ankaraa lapsen luovuttaminen on. Tästä ymmärtää hyvin sen, että kohdunvuokraus on useassa maassa, kuten Suomessakin laitonta. On hyvä syy sille, että odottava äiti voi kiintyäkin vauvaansa ja on hirveää sekä odottavalle äidille, että lapselle jos he eivät enää näe toisiaan.

 

Toisaalta elokuvassa oli mielestäni outojakin kohtauksia. Mielestäni oli hämmentävää, että adoptioperheen isä pyytää odottavan teinitytön katsomaan kauhuelokuvaa, ja alkaa puhua kauhuelokuvien stimuloivasta vaikutuksesta. Vaikka asiaa ei saisi ajatella huvittavaksi, itseäni hieman nauratti tällainen ajatus. Mietin, että onko kohtauksessa tietynlaista mustaa huumoria vai oliko mies tullut enemmän välinpitämättömäksi.

 

Loppujen lopuksi Juno on pienistä vioista huolimattaan oikein mainio elokuva. Se kannattaa katsoa varsinkin, jos haluaa nähdä kyseisestä aiheesta hieman erilaisemman kuvan. Tietyt dokumentit erilaisista teiniraskautta koskevista asioista voivat olla varsin ahdistavia, koska teinien tilanne on voinut olla hyvin traaginenkin. Juno herättää katsojassaan paljon iloa ja surua, mutta kertoo vakavat asiat melko nopeatempoisessa elokuvassa.