torstai 11. huhtikuuta 2019

SAHU Essee Johanna Muikku


Auttajan varjo, Martti Lindqvist

 

Tässä kirjassa on hyviä pohdiskeluja ja väitteitä, siitä kuinka auttajaksi tullaan, mitä on olla auttaja sekä että auttajankin on hyväksyttävä olla autettavana.

Puhutaan paljon auttajan roolista ja mistä se kumpuaa, meillä jokaisella on kuulemma oma varjonsa ja varjot juontavat olotilansa lapsuudesta, omasta elämästä. Siellä olevista tapahtumista, tunnetiloista, lukoista jne. Mutta siinä on se pieni ero, et voi olla hyvä auttaja, jos varjosi ei ole sinut sinun kanssasi. Voimasi eivät riitä kantamaan sitä taakkaa ja auttamaan muita, jos elät omia tunnetilojasi liikaa autettavien kanssa, alat uhriutumaan. Jos näin on kannattaakin miettiä tarkkaan voiko ammattiaan tehdä vai oppia olemaan ja elämään varjonsa kanssa itse. Tai vaihtoehtona korjata rikkinäinen varjonsa ja tulla vahvemmaksi auttajaksi.

Auttajan roolissa tulee paljon erilaisia asioita vastaan, ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan, jos varjosi on heikko et voi käsitellä asioita ammattimaisesti. Mutta mikä tahansa auttavaa ihmistyötä tekevä ammatti kyllä kasvattaa ihmisen varjoa todella reippaasti, auttajakin saa surra ja tuntea epäonnistumisia. Hankalia asioita on vain kohdattava, muistettava pitää ammattiminä ja varjo erillään. ”Ns. Joharin ikkuna kuvaa minuuden neljää aluetta: tunnettua minää, salattua minää, toisten näkemää minää ja tuntematonta minää.”

Hyvät auttajat tekevät työtään omalla persoonallaan, antavat ripauksia itsestään autettaville, ovat empaattisia ja kuuntelevia. Osaavat asettua toisen asemaan unohtamatta kuitenkaan sitä mitä itse ovat ja miksi juuri valitsivat elämässään tiensä tulla auttajaksi.

Tässä itse mietinkin kuinka, paljon auttajien hymyn taakse kätkeytyy? Onhan meillä jokaisella huonoja päiviä, ikäviä asioita tapahtuu koko ajan. Auttajan ammattiminän taakse kätkeytyy paljon se mitä näet töissä ja teet et voi tuoda niitä tunteita niinkään työnulkopuolelle ja työnulkopuolella tapahtuvat asiat ovat taas asia erikseen. On hymyiltävä töissä ja tehtävä työt, vaikka tiedät esim. jonkun läheisesi olevan on vakavasti sairas ja ehkä autettavasikin on juuri sairastunut yhtä vakavasti. Tai olet joskus joutunut näkemään läheisessäsi samaa, joka on jo poistunut elämästäsi jättäen varjoosi jäljen.

Tämän kirjan luettuani ymmärrän paremmin mitä tarkoittaa olla auttajan roolissa äitinä lapsilleni, omassa työssäni lähihoitajana, omille läheisilleni ja muille tuttaville.

Lähihoitajan pohjana on koulutus, jotta osaisin auttaa ja olla avuksi, se tieto ja taito mikä karttuu ajan myötä ammattiminäni vielä kasvaessa. Ja kuinka paljon annan omasta persoonastani autettaville ja työtovereilleni työpäivän aikana. Kun suljen työpaikkani oven myös ns. roolini jää sinne, mutta persoonani ja varjoni pysyvät minussa työn ulkopuolellakin kasvaen päiväpäivältä lisää.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti