maanantai 22. huhtikuuta 2019

SAHU Essee Reeta Reijonen


Luin Hanna Jansenin kirjoittaman kirjan 940 päivää isäni muistina. Hanna kertoo kirjassa isänsä sairastumisesta alzheimerin tautiin ja keskivaikeaan dementiaan. Kertoo kokemuksia kun omainen sairastaa muistisairautta.

 

Hannan isä oli ruvennut käyttäytymään erikoisesti ja unohtelemaan asioita. Isälle diagnosoitiin alzheimerin tauti ja dementia. Diagnoosin jälkeen Hanna alkoi isänsä omahoitajaksi ja alkoi järjestellä isänsä asioita. Kotona asuminen oli haastavaa ja Hanna alkoi miettiä isänsä ja omaa tulevaisuuttaan, isä ei pärjäisi enää yksin omassa kodissa, joten hän tarvitsisi uuden asuin ympäristön, jossa olisi koko ajan joku hoitaja paikalla. Hanna päätti laittaa isänsä seniorikotiin.

 

Hän auttoi isäänsä kauppa-asioissa, teki isänsä kanssa erilaisia retkiä, kuten isän lapsuuden maisemiin, josta isä muisti paljon asioita. Rippijuhlissa isä tunsi olonsa yksinäiseksi eikä uskaltanut puhua muille ihmisille. Hanna kertoi kirjassaan, että muistisairaan on vaikea sopeutua ison porukkaan ihmisiä. 

 
Hanna etsi tietoa diagnoosin jälkeen muistisairauksista ja omahoitajuudesta jotka tulevat hyvin esille kirjassa. Kirjaa voi suositella omahoitajille ja alalla työskenteleville henkilöille. Kirja oli mielestäni mielenkiintoinen. Kirja kertoo hyvin kun omainen sairastaa muistisairautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti