SAHU Essee Matti Pöykiö

Tein sairaanhoidon ja huolenpidon kirjaesseeni kirjasta nimeltä Elämän loppu vai kuoleman alku: Hoitopäätökset kuoleman lähestyessä. (Duodecim. 2006.)
Kirjan on toimittanut ja osittain kirjoittanut saattohoitokoti Terhokodin entinen johtaja Juha Hänninen.
Kirjassa useat lääketieteen ammattilaiset jakavat kuudentoista artikkelin voimin oman rehellisen näkemyksensä kuolemasta, saattohoidosta, eutanasiasta sekä muista vaikeista lääketieteellisistä tilanteista, joissa tautiin ei enää ole mahdollista käyttää kuratiivisia hoitoja.

Kirja pureutuu myös kuolemaan liittyviin eettisiin ongelmiin liittyen potilaiden itsemääräämisoikeuteen sekä eutanasiaan.
Myös vaikeampiakin aiheita käsitellään, kuten lapsen saattohoitoa ja kuolemaa, sekä potilaan kuolemaan liittyvää eksistentiaalista toivoa ja ahdistusta.

Kirjan alussa Hänninen pohtii kirjoituksessaan kuolemaa käsitteenä ja sitä, milloin ihminen määritellään kuolevaksi. Myös elämän päättymiseen liittyviä hankalia kysymyksiä kuten ihmisen oikeutta arvokkaaseen kuolemaan ja kuolevan potilaan elämän pitkittämisen merkityksellisyyttä pohditaan.

Hoitotahtoa käsittelevässä artikkelissa perehdyttiin hoitotahdon sisältöön ja siihen, kuinka hoitotahto käytännössä toteutuu vai toteutuuko ollenkaan. Omaisten ja potilaan käsitykset hoitotahdosta voivat nimittäin kirjoituksen mukaan poiketa toisistaan tai omaiset voivat ymmärtää kuolevan läheisensä hoitotahtoa väärin. Artikkelissa kuitenkin todetaan hoitotahdon olevan tärkeässä roolissa potilaan autonomian kannalta. Hoitotahtoa tulisi kuitenkin tarkastella myös sen kestävyyden kannalta ihmisen ajan mittaa muuttuvan mielen vuoksi.

Kuolemaan liittyvä eksistentiaalinen toivo ja ahdistus käsitteli mielestäni tärkeitä aiheita koskien aitoa läsnäoloa, toivon merkitystä ja potilaan eksistentiaalisten kysymysten kuuntelemista ja niihin vastaamista.
Myöskin hoitohenkilökunnan suhdetta kuolemaan sekä siihen liittyvää ahdistusta oli pohdittu, kun aiheena on hoidettavana olevan ihmisen vääjäämätön kuolema.

Seuraavassa artikkelissa paneuduttiin elämän loppupuolella olevan potilaan hoitojen lopettamiseen, nesteytykseen ja ravitsemukseen hoitavan lääkärin perspektiivistä. Artikkelissa kuvataan nesteytyksen ja ravitsemuksen mielekkyyttä kuolevan potilaan hoidossa ja milloin niistä voidaan luopua.

Ennen artikkelia eutanasiasta käsitellään palliatiivisen sedaation periaatteita ja toteuttamista, jotka joidenkin tahojen mukaan voidaan rinnastaa askeleeksi kohti eutanasiaa. Palliatiivisten sedaatioiden vahvuuksia on eriasteisia ja lievimmässä sedaatiossa potilas kykeneekin vielä keskustelemaan.

Kirjan loppuosa oli pitkälti pyhitetty eri kirjoittajien monialaisille näkemyksille eutanasiasta ja siihen liittyvistä ongelmista koskien armokuoleman eettisyyttä, kulttuurin vaikutusta eutanasiaan, itsemääräämisoikeutta sekä eutanasian takana olevaa juridiikkaa.

Omassa työhistoriassani en ole vielä päässyt pahemmin toteuttamaan saattohoidossa olevan potilaan palliatiivista hoitoa, joten mielestäni kirja oli teoreettisesti arvokas opas paremman saattohoidon toteuttamisessa sekä kehittämisessä oman ammatillisen kasvuni kannalta.
Mielestäni kirja on kokonaisuudessaan tutustumisen arvoinen teos saattohoidosta ja eutanasiasta kiinnostuneille sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille tai jo työelämässä toimiville omaa ammattitaitoaan kehittäville sote-alan ammattilaisille.