Elokuva: Vuosi nuoruudestani (Girl, Interrupted)
Vuosi nuoruudestani on vuonna 1999 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva perustuu Susanna Kaysenin (kirjailija) muistelmiin Girl, Interrupted vuodelta 1993.
Pääosissa ovat Winona Ryder, Angelina Jolie, Brittany Murphy, Whoopi Goldberg sekä Vanessa Redgrave. Elokuvan on ohjannut James Mangold.
Elokuvassa 18-vuotias Susanna Kaysen ottaa purkillisen aspiriinia vodkan kanssa ja hän joutuu sairaalaan. Itsemurhayrityksen jälkeen hän kirjautuu potilaaksi Claymooren psykiatriseen sairaalaan.
Claymooressa Susanna ystävystyy muiden potilaiden kanssa. Hän saa parhaan kaverin sosiopaatti Lisasta.
Kun Susanna on ollut hetken sairaalassa, hän onkin sitä mieltä, ettei kuuluisi sinne. Susanna ei kumminkaan saa lähteä, koska on allekirjoittanut itsensä hoitojaksolle.
Hoitojakson aikana Susanna kirjoitti paljon omista ajatuksistaan hänen päiväkirjaansa.
Lisa karkasi monia kertoja Claymooresta. Aina kun hän lähti, Susanna tunsi olonsa yksinäiseksi. Hän oli riippuvainen Lisasta.
Susannan oltuaan pitkään jo Claymooressa, päättivät he yhdessä Lisan kanssa karata sieltä. He lähtivät Daisyn luokse. Daisy oli potilaana Claymooressa, mutta hän pääsi sieltä pois, koska sai ”terveen” paperit.
Kun Daisy oli vielä Claymooressa, Lisa halusi aina kiusasi häntä. Niimpä Lisa päätti kiusata Daisyä myös hänen kodissaan. Loppujen lopuksi Susanna sai heidät molemmat rauhoittumaan.
Seuraavana aamuna Susanna menee etsimään yläkerrasta Daisyä. Susanna löysi Daisyn hirttäytyneenä kylpyhuoneesta. Susanna meni paniikkiin, mutta Lisaa itsemurha ei hätkäyttänyt. Lisa varasti Daisyn lompakon ja lähti omille teilleen. Susanna soitti poliisit ja ambulanssin.
Poliisien saavuttua he palauttivat Susannan Claymooreen. Tapahtumien jälkeen Susanna tajusi, että Lisa ei ole hänelle hyvää seuraa.
Parin päivän päästä poliisit toivat Lisan takaisin sairaalaan. Lisa ja Susanna eivät olleet enää niin läheisiä tapahtuneen jälkeen.
Pikkuhiljaa Susanna alkoi parantua. Hän vihdoin suostui puhumaan murheensa psykiatrille ja kirjoitti päiväkirjaansa.
Lopussa Susanna meni tervehtimään Lisaa hänen huoneeseensa ja sanoi, että kun hän pääsee Claymooresta he voivat tavata ja olla edelleen ystäviä.
Tämän jälkeen Susanna hyvästeli Claymooren henkilökunnan sekä muut potilaat ja jatkoi matkaansa onnellisesti kotiin.
Mielestäni elokuva oli hyvä. Huomasin, miten Susannan parantuminen eteni, toisinkuin Lisan. Lisa veti Susannan aina ongelmallisiin tilanteisiin mukaan.
Lisasta minä sain käsityksen, ettei hän haluaisi edes parantua. Susannalla oli lopuksi asennetta hoitoon, minkä takia hän parantui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti