HYTO Essee Neea Solehmainen

 Katsoin dokumentin Arman Pohjantähden alla, kotihoito: yksinäinen vanhus -jakson.

Jaksossa Arman on viikon ajan mukana kotihoidossa yhden lähihoitajan kanssa, jolla on viiden vuoden kokemus kotihoidosta, Arman tutustuu jaksossa kotihoidon tehtäviin, hän on mukana aamu- ja iltavuoroissa. Jaksossa tulee hyvin ilmi se, kuinka joskus voi olla todella kiirettä työssä, mutta sitä kiirettä ei tulisi näyttää vanhukselle. Dokumentin aikana lähihoitajaa kertoo paljon Armanille hänen työstään, Arman on järkyttynyt siitä, kuinka kauan ihminen on joskus ollut käymättä suihkussa kun vanhus ei yksinkertaisesti suostu lähtemään suihkuun.

Arman käsitteli jaksossa myös paljon yksinäisyyttä ja sitä, miten se vaikuttaa vanhuuteen ja hän pohti sitä paljon, kuinka moni ikääntyneistä vanhuksista tuntee olonsa yksinäiseksi. Jaksossa tuli ilmi kuinka paljon vanhukset oikeasti ovat yksin ja he kertovat kuinka asuvat vain yksin, eikä heidän luonaan yleensä kukaan läheinen käy. Vanhukset eivät suoraan puhu siitä, kuinka he ovat yksinäisiä, vain se tulee ilmi sillä, kun he hoitajille sanovat ”ihana kun tulit käymään”, ”onko sinun nyt jo lähdettävä”, näistä lauseista välittyy se, kuinka sitä seuraa pitäisi olla enemmän.

Dokumentissa käydään keskustelua myös siitä, kun ihminen on huonossa kunnossa kotona ja hänelle soitetaan ambulanssi, joka sitten vie vanhuksen sairaalaan. Kun sairaalassa on oltu jonkin aikaa ja siellä todetaan, että ihminen voi tarpeeksi hyvin ollakseen kotona, mutta sitten kotihoito menee seuraavan kerran käymään vanhuksen luona, onkin näky aivan toinen eikä vanhus kykene tekemään paljoa tai joskus yhtään mitään, niin tulee siinä ristiriita kriteerien kanssa, milloin vanhus on siinä kunnossa, jotta pystyy selviytymään kotona. Tässä tilanteessa vanhus joutuu kärsimään turhasta pompottelusta paikasta toiseen.

Dokumentti oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä siitä, kuinka yksinäisiä todella vanhukset ovat ja jos ikinä joku läheinen on esimerkiksi kotihoidossa tai palveluasumisessa, niin se merkitsee vanhukselle todella paljon, kun hänen luonaan kävisi kylässä edes pienen hetken. Mielestäni on hienoa että kotihoito on mahdollista ja ajatellaan pitävän vanhus mahdollisimman kauan kotona, mutta loppuvaiheessa tulisi miettiä tarkasti sitä miten kauan oikeasti pystytään vielä elämään omassa kodissa.