Kirjaessee Riitta Koukkunen

Riitta Koukkunen

14sLI lähihoitaja sairaanhoito                                                                                                                                                 1(2)

 

 

LANKARULLATYTTÖ

-  autistilapsen  tarina –

 

” Mutta kun  sana lausuttiin ääneen. Se jysähti päällemme kuin pommi. Eyvind haroi hiuksiaan, katse harhaili kunnes osui paksuun lääkeoppaaseen neurologin pöydällä. Hän tarttui kirjaan ja paiskasi sen kohti lasiovista tarvikekaappia. Yksi laseista helähti sirpaleiksi lattialle. Eyvind lysähti istumaan, kätki kasvot käsiinsä ja alkoi ulista. Painoin hänen  päänsä vatsaani vasten ja aloin itsekin itkeä. Neurologi kuivasi silmälasejaan ja kääntyi katsomaan ikkunasta ulos.

 Vain Isla istui pikkutuolissaan hiljaa.”

 

Anja Lampelan kirjoittama Lankarullatyttö käsittelee autismia sekä sitä, miten erilaisen lapsen syntymä vaikuttaa perheeseen.

 

Iisa on Osloon töiden perässä  muuttanut sairaanhoitaja, joka on mennyt naimisiin norjalaisen Eyvind kirurgin kanssa. He asuvat Oslossa Eyvindin lapsuudenkodissa.  Aluksi he eivät usko saavansa lasta, mutta sitten eräänä syksynä Isla tyttönen syntyy ja aluksi näyttää ihan normaalilta lapselta. Vähitellen Islan kehityksessä huomataan kuitenkin outouksia, hän ei juurikaan ota kontaktia toisiin, vaan alkaa yhä enemmän viihtyä omissa maailmoissaan ja kaavamaisine toistuvissa puuhissaan. Kaikki arkipäivän muutokset rutiineissa saavat hänet pois tolaltaan. Isla viedään neurologisiin tutkimuksiin, ja hänet todetaan autistiseksi.

Perheonni on vaikuttanut kohtuullisen idylliseltä tähän saakka, mutta diagnoosi tuntuu repivän railon Eyvindin ja Iisan välille.  Tästä alkaa perheen eloonjäämistaistelu, sillä Iisa omistautuu kokonaan tyttärensä hoidolle ja kuntoutukselle ja Eyvind uppoutuu yhä enemmän töiden tekoon. Lopulta tilanne muuttuu niin tukahduttavaksi, että Iisa päättää muuttaa tyttärensä kanssa takaisin kotiseudulleen Ouluun. Perheen rikkominen tuntuu kuitenkin vaikealta ja Suomessa tapahtuneiden vaiheiden kautta Iisa joutuu miettimään asemaansa yhä uudelleen.

Varsinaisesta erosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä perhe pitää kiinteästi yhteyttä toisiinsa päivittäin. Yksinäinen Iisa tutustuu samassa rapussa asuvaan pyörätuolimies Arttuun, josta muodostuu nopeasti Iuottohenkilö.  Arttukin on yksinäinen, eronnut ja lapsensa menettänyt. Arttu syyllistää itsensä poikansa kuolemaan vaikka maasturi ajoi hänen autonsa kylkeen, Oliver-poika menehtyi ja hän itse vammautui joutuen pyörätuoliin.

Artun ja Iisan ystävyys syvenee nopeasti, kuinka se tulee vaikuttamaan Iisan ja Eyvindin väleihin?

                                                                                                                                                        2

 

Iisa keksii tekosyitä olla vastaamatta Eyvindin puheluihin ja tekstiviesteihin. Arttu rakastuu Iisaan yhä syvemmin, mutta Iisa rakasti yhä Eyvindiä joka oli tulossa Osloon perheensä luokse. Hänellä oli myös kerrottavana yllätys.  Eyvindin lapsuudenkoti on myyty, tontti hankittu ja taloa rakennetaan ja se valmistuu kesäksi. Siitä tulee perheen yhteinen koti.

 

Juuri kun luulin arvaavani, kuinka kaikki tulee päättymään, asetelma kääntyy odottamattomaan suuntaan. Loppuratkaisu on mielestäni paras mahdollinen.  Moni väärinkäsitys tulee ratkaistuksi ja elämä jatkuu vahvempana kuin koskaan.

 

Tuossa lyhyesti kerrottuna Lankarullatyttö-romaanin juoni. Luin kirjan ”yhdeltä istumalta”, se koukutti minut täysin, eläydyin kirjan kerrontaan ja kuvauksiin siinä määrin, että nenäliina oli tarpeen. Kirja ei ole surumielinen, se eteni reippaasti ja kieli oli huoliteltua ja kuvaavaa.

Autismi aiheena oli minulle ennestään melko tuntematon. Autismin oireiden kuvaaminen vaikuttaa realistisilta ja siten lisää lukuelämystä entisestään.

Kirjassa on lukuisia eri kertoja selvinnyt ettei autismi ole sairaus vaan erityispiirre, joka meiltä ns. terveiltä saattaa jäädä huomaamatta. Ja pitääkö kaikelle erilaisuudelle löytyä diagnoosi?

Ja lopuksi:

Lankarullatyttö Iisa Aliisalla oli peltinen enkelikuvioinen rasia täynnä lankarullia.  Niitä oli kahdeksankymmentäkuusi kappaletta ja niissä lankoja kahdeksaakymmentäkuutta eri sävyä. Jokaisella vieriviereen asetetulla rullalla oli tarkkaan määritelty paikka rullarivissä.  Asiaan perehtymätön saattoi luulla että näkyvissä olivat kaikki kuviteltavissa olevat spektrin sävyt. Islan mielestä värinauha oli täynnä aukkoja. Myöskään vierekkäiset lankarullat eivät olleet samanvärisiä sillä Isla tunnisti niiden häivähtävän pienet sävyerot, mihin näköaistimme ei kykene.