Ilosia
aikoja, mielensä pahoittaja
Tuomas Kyrön
kirjoittama kirja jonka on kustantanut WSOY. Kirja kertoo noin 80 vuotiaasta
miehestä, joka alkaa valmistella omaa kuolemaansa. Esim. Tekee testamentin,
oman muisto puheen, koska kuka muukaan osaisi kertoi hänen elämästään kuin hän
itse. Mielensä pahoittaja oli tekemässä myös itselleen arkkua, johon hän ei
ollutkaan tyytyväinen. Joten kirjan lopussa hän päätti, että tekee siitä lahjan
hänen pojalleen ja miniälleen tai oikeastaan pinnasängyn heidän vauvalleen.
Luonteeltaan
mies on jäärä ja kaikki hänen mielestään on ollut paremmin entisaikaan sekä
muistelee vanhoja hyviä aikoja. Testamenttia tehdessään mies huomaa musteen
olevan tönkköä, joten heidän täytyy poikansa kanssa lähteä etsimään notkeampaa
mustepulloa parinsadan kilometrin päästä ''isolta kirkolta''. He lähtevät
matkaan mielensä pahoittajan Eskortilla ja päätyvät hotelliin yöksi, koska
konttoritarvikeliike on auki vasta seuraavana päivänä, joka oli hänen toinen
kerta. Ensimmäinen oli kahden päivän häämatka, jolloin aamulla viideltä oli jo
kotiin lähdettävä, koska ''kokoajan joutuu huolehtimaan osaako serkkupoika
lypsää lehmät ja poikiiko Tuulikki juuri hääyönämme''.
Kirjassa
mielensä pahoittajalla tuntui olevan paljon puhuttavaa ja kerrottavaa kuin
hänen poikansa mukaan ennen mies ei ollut paljoa puhunut. Kun hän muisteli
vanhoja niin huomasi ettei kaikki asiat enää muistunutkaan niin hyvin mieleen.
Poika huolehti isästään tekemällä tälle ruokaa pakkaseen vaikkei hän omasta
mielestään tälläistä apua tarvinnut, mutta vaimon ollessaan palvelukodissa
vuodepotilaana ei hän ruokaa itse osaisi tehdä, koska vaimonsa on sen homman
hoitanut. Vaimonsa luona hän vierailee päivittäin ja auttaa häntä syömisessä.
Hänen mielestään poika huolehti ihan turhaan ja kyseli liikaa hänen asioistaan
ja pärjäämisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti