KTO Essee Aaro Suutarinen

"Erilaisuuden valot ja varjot"- kirja, sivumäärä 132.

 Kirjoittaneet: Hannele Niemi& Riitta Sarras

Painovuosi: 2007

Kustantaja: Otava

Luin lasten ja nuorten hoitamiseen kirjan nimeltä ” Erilaisuuden valot ja varjot”. Kirjan ovat toimittaneet Hannele Niemi ja Riitta Sarras. Kirja julkaistiin vuonna 2015, siinä on paljon tietoa mm. kuinka lapsia ja nuoria hoidetaan/ohjataan. Kirjassa on myös erilaisia termejä, joita lähihoitajan olisi hyvä huomioida lasten tai nuorten kanssa toimiessaan. (Moraali, identiteetti, tausta, kulttuuri, lait ja säädökset jne).           

Kirjassa kerrottiin hyvin esimerkiksi lapsen identiteetistä. Eli käsitteestä, jossa jokainen lapsi ja nuori näkee sekä itsensä, että toisensa erilaisena yksilönä. Heillä on myös tiettyjä kriteereitä siitä, mitä he toisessa arvostavat ja mitä eivät arvosta. Jos lähihoitaja kohtaisi lasten-ja nuorten kanssa ongelmia, joissa heillä olisi vaikeuksia hyväksyä tiettyä henkilöä mm. kulttuurin perusteella, lähihoitajan tulisi toimia asiallisesti. Hän voisi esimerkiksi kertoa lapsille ja nuorille, että kaikki ovat tasa-arvoisia keskenään, ja antaa lapsille ja nuorille aikaa tutustua itseensä, jotta keskeinen jännitys vähentyisi. Lähihoitaja voi myös etsiä kyseisistä asiakkaista vahvuuksia ja heikkouksia, kun he hyväksyvät lähihoitajan ensin. Jos lapsi tai nuori esimerkiksi käyttäytyisi aggressiivisella tavalla tiettyä asiaa kohtaan, lähihoitaja voisi miettiä, johtuisiko käytös esimerkiksi kyseisen henkilön identiteetistä. Koska lapset ja nuoret ovat vasta kehitysvaiheessa, ja heidän identiteettinsä kehittyy paljon, he voivat käyttäytyä välillä tietyllä tavalla kyseistä asiaa kohtaan.

Kirjassa kerrottiin myös hyvin kulttuurista, ja erilaisista tavoista, jotka ovat mm. tietylle uskonnolle/ryhmille erittäin yleisiä. Jos lähihoitaja esimerkiksi kohtaa lapsen tai nuoren, jolla on kulttuurisesti eri tausta, hänen on hyvä huomioida useita asioita. Esimerkiksi kyseisen henkilön hoitamisessa on aina hyvästä kunnioittaa kulttuurille yleisimpiä asioita. Esimerkiksi lähihoitaja voisi mm. peittää olkapäänsä, jos hän on tekemisissä tyttölapsen kanssa, jolla on Islamilainen tausta. Islamin uskonnolle on tyypillistä, että kehosta ei saa näkyä tiettyjä kohtia, vaan ne täytyy peittää. Lisäksi lähihoitajan hoitaessa nuorta, joka ei saa syödä liharuokia, lähihoitajan tulisi toimia säännön mukaisesti.

Kirja painotti erityisesti turvalliseen toimintaan työpaikoilla/työharjoitteluissa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähihoitajan täytyy kunnioittaa täysin kyseiselle työpaikalle tyypillisiä sääntöjä/velvoitteita, ja toimia niiden mukaisesti. Lisäksi lähihoitajalla täytyy olla tarpeellinen koulutus ennen työpaikalle/työharjoitteluun menemistä. Esimerkiksi päiväkodeissa/kouluissa on etukäteen sovittu päiväohjelma, eikä niihin yleensä tule muutoksia. Lähihoitajan on siis tärkeää toimia ohjelman mukaan, jotta lapset tai nuoret eivät menisi sekaisin toiminnasta, ja kaikkia kohdeltaisiin näin tasapuolisesti. Lähihoitajan on aina oltava lapselle ja nuorelle tukena, jotta he voisivat esimerkiksi avautua hänelle. Tämä lisää lasten ja nuorten turvallisuuden tunnetta paljon. Koulutukseen liittyen lähihoitajan tulisi osata esimerkiksi syöttää lasta oikein, pestä hänet hyvillä otteilla, kunnioittaa erityismenetelmiä asiakasta kohtaan, pukea lapsi oikeilla otteilla jne. Jos lähihoitaja esimerkiksi tekisi vakavan hoitovirheen, hän on siitä kaikkein yleisin vastuussa.

Kirjassa käsiteltiin moraalia kohtuullisesti, mutta mielestäni sitä olisi pitänyt käsitellä paljon laajemmin, varsinkin nuoria lapsia kohtaan. Moraalilla tarkoitetaan siis käsitystä oikeasta ja väärästä/tietyllä tavalla toimimisesta eri tilanteissa. Lähihoitajan tulisi siis kirjan mukaan puuttua esimerkiksi kiusaamistilanteisiin lasten ja nuorten tapauksissa aina, kun sitä ilmenee. Lähihoitaja voi esimerkiksi kertoa kiusaajalle, että hän tekee väärin ja raportoida sitten työnantajalleen tapahtuneesta. Jos moraalisesti vääriä tapoja saadaan vähennettyä lasten ja nuorten keskuudesta, sillä on monia positiivisia vaikutuksia lapsia ja nuoria kohtaan. Esimerkiksi he tuntevat yhä enemmän turvallisuuden tunnetta, hyväksyvät itsensä paremmin, eivät syrjäydy jne. Kirjan mukaan on hyvä antaa hyvistä teoista positiivista palautetta. Jos lähihoitajan asiakkaana oleva lapsi tai nuori esimerkiksi noudattaa hänen antamiaan ohjeita hyvin, käyttäytyy hyvin erilaisissa tilanteissa, antaa lähihoitajan hoitaa esimerkiksi pukemistilanteen hyvin jne. Positiivinen palaute rohkaisee lapsia ja nuoria käyttäytymään hyvin, ja lisää heidän käsitystään oikealla tavalla toimimisesta. Lähihoitajan on myös hyvä opetella antamaan teoista tasapuolista palautetta, koska pelkän negatiivisen palautteen antaminen voi esimerkiksi heikentää lapsen tai nuoren uskoa itseensä. Lisäksi lähihoitajan täytyy osata perustella, mistä kyseinen palaute johtui.

Mielestäni ” Erilaisuuden valot ja varjot”-kirjassa keskityttiin hyvin asiallisesti ja olennaisesti syihin, joita on hyvä huomioida lasten ja nuorten kanssa toimiessa. Esimerkiksi kulttuurin kunnioittaminen, oman identiteetin löytäminen, yhteisten sääntöjen/lakien kunnioittaminen jne. Valitettavasti kirja keskittyi esimerkiksi identiteetistä kertovissa kappaleissa mielestäni liikaa yksilön asemaan. Kirjan olisi ollut hyvä keskittyä myös siihen, kuinka esimerkiksi julkinen sektori/työpaikat voisivat auttaa identiteettikriisien ratkaisemisessa. Lisäksi moraalia koskevissa kappaleissa oli mielestäni liikaa filosofistista ajattelua. Esimerkiksi on toki hyvä kunnioittaa tietynlaisia arvoja, mutta yksilö ei myöskään voi väheksyä arvoja, joita ei itse pidä niin tärkeinä, mutta toinen pitää. Lisäksi oli vaikeaa selvittää sitä, mitä kirja halusi kertoa moraalista tietyissä kohdissa, sillä asiantuntija Elise Bouldingin selitykset olivat mielestäni sekavia. Esimerkiksi mitä hän tarkoitti tietyillä pelisäännöillä? Missä ne ovat voimassa? Millaisia ovat tietynlaiset perusedut kyseistä yksilöä kohtaan, jos toisella ei niitä ole?

Pienistä kriittisistä puolistaan kirja oli mainiota luettavaa. Siinä on paljon tietoja käsitteistä, joita lähihoitaja tarvitsee varmasti hoivatyön aikana. Lisäksi kirjassa oli hyvin esimerkkejä siitä, mitkä asiat ovat lapsille ja nuorille tärkeitä, miten mitättömiltä tuntuvat asiat voivatkin olla haitallisia lasten ja nuorten kehitykselle, ja kuinka yksilöä tulisi tarkkailla monen eri näkökulman kautta. Esimerkiksi identiteetin, kulttuurin, arvojen, eettisyyden ja filosofisen näkökulman pohjalta.