"Erilaisuuden
valot ja varjot"- kirja, sivumäärä 132.
Kirjoittaneet: Hannele Niemi& Riitta
Sarras
Painovuosi: 2007
Kustantaja: Otava
Luin lasten ja nuorten
hoitamiseen kirjan nimeltä ” Erilaisuuden valot ja varjot”. Kirjan ovat
toimittaneet Hannele Niemi ja Riitta Sarras. Kirja julkaistiin vuonna 2015,
siinä on paljon tietoa mm. kuinka lapsia ja nuoria hoidetaan/ohjataan. Kirjassa
on myös erilaisia termejä, joita lähihoitajan olisi hyvä huomioida lasten tai
nuorten kanssa toimiessaan. (Moraali, identiteetti, tausta, kulttuuri, lait ja
säädökset jne).
Kirjassa kerrottiin
hyvin esimerkiksi lapsen identiteetistä. Eli käsitteestä, jossa jokainen lapsi
ja nuori näkee sekä itsensä, että toisensa erilaisena yksilönä. Heillä on myös
tiettyjä kriteereitä siitä, mitä he toisessa arvostavat ja mitä eivät arvosta.
Jos lähihoitaja kohtaisi lasten-ja nuorten kanssa ongelmia, joissa heillä olisi
vaikeuksia hyväksyä tiettyä henkilöä mm. kulttuurin perusteella, lähihoitajan
tulisi toimia asiallisesti. Hän voisi esimerkiksi kertoa lapsille ja nuorille,
että kaikki ovat tasa-arvoisia keskenään, ja antaa lapsille ja nuorille aikaa
tutustua itseensä, jotta keskeinen jännitys vähentyisi. Lähihoitaja voi myös
etsiä kyseisistä asiakkaista vahvuuksia ja heikkouksia, kun he hyväksyvät
lähihoitajan ensin. Jos lapsi tai nuori esimerkiksi käyttäytyisi
aggressiivisella tavalla tiettyä asiaa kohtaan, lähihoitaja voisi miettiä, johtuisiko
käytös esimerkiksi kyseisen henkilön identiteetistä. Koska lapset ja nuoret
ovat vasta kehitysvaiheessa, ja heidän identiteettinsä kehittyy paljon, he
voivat käyttäytyä välillä tietyllä tavalla kyseistä asiaa kohtaan.
Kirjassa kerrottiin
myös hyvin kulttuurista, ja erilaisista tavoista, jotka ovat mm. tietylle
uskonnolle/ryhmille erittäin yleisiä. Jos lähihoitaja esimerkiksi kohtaa lapsen
tai nuoren, jolla on kulttuurisesti eri tausta, hänen on hyvä huomioida useita
asioita. Esimerkiksi kyseisen henkilön hoitamisessa on aina hyvästä kunnioittaa
kulttuurille yleisimpiä asioita. Esimerkiksi lähihoitaja voisi mm. peittää
olkapäänsä, jos hän on tekemisissä tyttölapsen kanssa, jolla on Islamilainen
tausta. Islamin uskonnolle on tyypillistä, että kehosta ei saa näkyä tiettyjä
kohtia, vaan ne täytyy peittää. Lisäksi lähihoitajan hoitaessa nuorta, joka ei
saa syödä liharuokia, lähihoitajan tulisi toimia säännön mukaisesti.
Kirja painotti
erityisesti turvalliseen toimintaan työpaikoilla/työharjoitteluissa. Tämä
tarkoittaa sitä, että lähihoitajan täytyy kunnioittaa täysin kyseiselle
työpaikalle tyypillisiä sääntöjä/velvoitteita, ja toimia niiden mukaisesti.
Lisäksi lähihoitajalla täytyy olla tarpeellinen koulutus ennen
työpaikalle/työharjoitteluun menemistä. Esimerkiksi päiväkodeissa/kouluissa on
etukäteen sovittu päiväohjelma, eikä niihin yleensä tule muutoksia.
Lähihoitajan on siis tärkeää toimia ohjelman mukaan, jotta lapset tai nuoret
eivät menisi sekaisin toiminnasta, ja kaikkia kohdeltaisiin näin tasapuolisesti.
Lähihoitajan on aina oltava lapselle ja nuorelle tukena, jotta he voisivat
esimerkiksi avautua hänelle. Tämä lisää lasten ja nuorten turvallisuuden
tunnetta paljon. Koulutukseen liittyen lähihoitajan tulisi osata esimerkiksi
syöttää lasta oikein, pestä hänet hyvillä otteilla, kunnioittaa
erityismenetelmiä asiakasta kohtaan, pukea lapsi oikeilla otteilla jne. Jos
lähihoitaja esimerkiksi tekisi vakavan hoitovirheen, hän on siitä kaikkein
yleisin vastuussa.
Kirjassa käsiteltiin
moraalia kohtuullisesti, mutta mielestäni sitä olisi pitänyt käsitellä paljon
laajemmin, varsinkin nuoria lapsia kohtaan. Moraalilla tarkoitetaan siis
käsitystä oikeasta ja väärästä/tietyllä tavalla toimimisesta eri tilanteissa.
Lähihoitajan tulisi siis kirjan mukaan puuttua esimerkiksi
kiusaamistilanteisiin lasten ja nuorten tapauksissa aina, kun sitä ilmenee.
Lähihoitaja voi esimerkiksi kertoa kiusaajalle, että hän tekee väärin ja
raportoida sitten työnantajalleen tapahtuneesta. Jos moraalisesti vääriä tapoja
saadaan vähennettyä lasten ja nuorten keskuudesta, sillä on monia positiivisia
vaikutuksia lapsia ja nuoria kohtaan. Esimerkiksi he tuntevat yhä enemmän
turvallisuuden tunnetta, hyväksyvät itsensä paremmin, eivät syrjäydy jne.
Kirjan mukaan on hyvä antaa hyvistä teoista positiivista palautetta. Jos
lähihoitajan asiakkaana oleva lapsi tai nuori esimerkiksi noudattaa hänen
antamiaan ohjeita hyvin, käyttäytyy hyvin erilaisissa tilanteissa, antaa
lähihoitajan hoitaa esimerkiksi pukemistilanteen hyvin jne. Positiivinen palaute
rohkaisee lapsia ja nuoria käyttäytymään hyvin, ja lisää heidän käsitystään
oikealla tavalla toimimisesta. Lähihoitajan on myös hyvä opetella antamaan
teoista tasapuolista palautetta, koska pelkän negatiivisen palautteen antaminen
voi esimerkiksi heikentää lapsen tai nuoren uskoa itseensä. Lisäksi
lähihoitajan täytyy osata perustella, mistä kyseinen palaute johtui.
Mielestäni ”
Erilaisuuden valot ja varjot”-kirjassa keskityttiin hyvin asiallisesti ja
olennaisesti syihin, joita on hyvä huomioida lasten ja nuorten kanssa
toimiessa. Esimerkiksi kulttuurin kunnioittaminen, oman identiteetin
löytäminen, yhteisten sääntöjen/lakien kunnioittaminen jne. Valitettavasti
kirja keskittyi esimerkiksi identiteetistä kertovissa kappaleissa mielestäni
liikaa yksilön asemaan. Kirjan olisi ollut hyvä keskittyä myös siihen, kuinka
esimerkiksi julkinen sektori/työpaikat voisivat auttaa identiteettikriisien
ratkaisemisessa. Lisäksi moraalia koskevissa kappaleissa oli mielestäni liikaa
filosofistista ajattelua. Esimerkiksi on toki hyvä kunnioittaa tietynlaisia
arvoja, mutta yksilö ei myöskään voi väheksyä arvoja, joita ei itse pidä niin
tärkeinä, mutta toinen pitää. Lisäksi oli vaikeaa selvittää sitä, mitä kirja
halusi kertoa moraalista tietyissä kohdissa, sillä asiantuntija Elise
Bouldingin selitykset olivat mielestäni sekavia. Esimerkiksi mitä hän tarkoitti
tietyillä pelisäännöillä? Missä ne ovat voimassa? Millaisia ovat tietynlaiset
perusedut kyseistä yksilöä kohtaan, jos toisella ei niitä ole?
Pienistä kriittisistä
puolistaan kirja oli mainiota luettavaa. Siinä on paljon tietoja käsitteistä,
joita lähihoitaja tarvitsee varmasti hoivatyön aikana. Lisäksi kirjassa oli
hyvin esimerkkejä siitä, mitkä asiat ovat lapsille ja nuorille tärkeitä, miten
mitättömiltä tuntuvat asiat voivatkin olla haitallisia lasten ja nuorten
kehitykselle, ja kuinka yksilöä tulisi tarkkailla monen eri näkökulman kautta.
Esimerkiksi identiteetin, kulttuurin, arvojen, eettisyyden ja filosofisen
näkökulman pohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti