Kellokosken
prinsessa
Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan Kellokosken Prinsessa
kertoo Kellokosken mielisairaalassa 1900-luvulla asuneesta Anna Lappalaisesta.
Lappalainen kärsi skitsofreniasta sekä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Skitsofreniaan
liittyy usein erilaisia harhoja ja Annan harhat olivat harvinaisen voimakkaita.
Anna oli todella varma, että hän oli Prinsessa, Englannin kuningashuoneen
prinsessa joka oli kaapattu vauvana ja tuotu Suomeen asumaan. Prinsessa eli
Kellokoskella täysin suuruusharhansa pauloissa. Mielisairaalan rakennuksia hän
piti palatsinaan, sairaalan työntekijät ja muut potilaat saivat erilaisia
arvonimiä, lääkäri oli oppilas, joku toinen taas Prinssi Henrik. Prinsessa
antoi yli sata arvonimeä eri ihmisille, eikä koskaan unohtanut yhtäkään
antamaansa nimeä.
Kellokosken Prinsessa kertoo Anna Lappalaisen elämäntarinan.
Lappalainen syntyi vuonna 1896 Kuopiossa. Annan ollessa parivuotias hänen
isänsä menehtyi traagisesti ja Annan äiti jäi yksin kolmen pienen lapsen
kanssa. Annan lapsuus oli rankka, äiti ei kyennyt hoitamaan kaikkia lapsiaan ja
Anna joutui lastenkotiin, kun äiti päätti pitää Annan molemmat veljet kotona.
Anna muutti sijaisperheestä toiseen, kunnes pääsi 13-vuotiaana muuttamaan
takaisin äitinsä ja veljiensä luokse. Annan ja hänen äitinsä suhde ei koskaan kuitenkaan
kehittynyt lämpimäksi ja läheiseksi. Perhe muutti työn perässä Helsinkiin,
jossa Anna myöhemmin teki töitä laulajana ja hierojana. Parikymppisenä Anna
avioitui Arthur Svedholmin kanssa mutta avioliitto päättyi jo parin vuoden
sisällä vuonna 1929. Tästä alkoi Anna sairastuminen ja vuonna 1931 hän joutui
sairaalahoitoon Kivelän mielisairaalaan. 1930 -luvulla Anna oli useaan
otteeseen sairaalahoidossa ja tuolloin hän sai myös diagnoosikseen skitsofrenian.
Hoitojaksojen välissä Anna asui äitinsä kanssa mutta heidän yhteiselonsa ei
toiminut, Anna sai usein raivokkaita kohtauksia ja oli pian taas
sairaalahoidossa. Vuonna 1933 Anna siirrettiin Lapinlahden sairaalasta
Kellokosken mielisairaalaan. Kellokoskella Anna herätti jo alussa huomiota
käyttäytymisellään. Hän otti nopeasti roolinsa "palatsinsa" haltijana,
hän käski muut käyttämään hänestä nimeä Prinsessa, harvoin hän reagoi, jos joku
kutsui häntä Annaksi. Kellokosken palatsissaan Anna piti lauluesityksiä, teki
kävelylenkkejä kamarineitonsa kanssa, teki paljon käsitöitä lääkäreille ja
hoitajille, ollessaan avohoidossa hän kulki Kellokosken kylällä hieromassa
asukkaita ja ansaitsi näin muutaman kolikon.
Annan terveydentila parani ja heikkeni jaksoissa. Talvisin
hän oli yleensä huonommassa kunnossa kuin keväisin. Syksyt ja talvet hän
viettikin usein hiljaiseloa huoneessaan, kunnes taas keväisin piristyi ja lähti
kävelemään kylälle. Anna skitsofreniaa yritettiin parantaa ja helpottaa monin
eri tavoin, eri lääkkeillä jotka tulivat 1950-luvulla mutta myös esimerkiksi
istuttamalla häneen malaria. Pian kuitenkin huomattiin, että Annan sairaus ei
parantunut lukuisista yrityksistä huolimatta.
Annan suuruusharhat pitivät pintansa koko hänen elämänsä
ajan. Hän vietti Kellokosken mielisairaalassa 52 vuotta elämästään, vuodesta
1933 vuoteen 1985 saakka jolloin hänet siirrettiin Nikkilän sairaalaan jossa
hän vuonna 1988 kuoli 92-vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti