SAHU Essee Annika Luostarinen

Kaunis mieli

 

Elämänkertaelokuva kertoo taloustieteen Nobelin saaneesta matemaatikosta John Nashista ja hänen kokemuksistaan paranoidisesta skitsofreniasta.

 

John saapuu yliopistoon uutena jatko-opiskelijana. Hän luulee saavansa yhden hengen huoneen, mutta myöhemmin samaan huoneeseen tulee asumaan Charles Herman, jonka John vain kuvittelee. Kaksikosta tulee kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen parhaat ystävät. John kertoo Charlesille, että osaa käsitellä numeroita paremmin, kuin ihmisiä.

Yliopiston esimies ilmoittaa Nashille, joka on jäänyt usealta hänen tunniltaan pois, ettei tämä voi ruveta töihin ennen, kun on tehnyt jonkinlaisen tutkielman. Hän kannustaa Johnia etsimään jonkun mielenkiintoisen aiheen tutkielmaan. John saa innoitteen eräästä baarissa näkemästään naisesta ja kehittelee sen perusteella peliteorian käsitteitä.

Lopulta hän saa opiskelunsa päätökseen yliopistossa ja saa arvovaltaisen viran Massachusettsin teknisestä korkeakoulusta yhdessä ystäviensä Solin ja Benderin kanssa. Opettaessaan korkeakoulussa John esittää kiinnostavan ongelman, jonka haluaa oppilaidensa ratkaisevan. Hän ei ole kovin kiinnostunut opettamisesta ja hänen harhansa saavat hänet jättämään oppitunteja kesken ja tai jopa välistä kokonaan. Eräs opiskelijoista Alicia Larde saapuu hänen toimistoonsa kyselemään poissaolon syytä ja pyytä Johnia illalliselle kanssaan. Alicia ja John rakastuvat toisiinsa ja lopulta menevät naimisiin. Myöhemmin he saavat yhdessä poika vauvan.

Palatessaan vierailulle yliopistoon, jossa opiskeli aikaisemmin John törmää entiseen huonekaveriinsa Hermaniin ja hänen sukulaistyttöönsä Marceen.

Myöhemmin John saa kutsun Pentagonin salaiselta puolustusvirastolta, joka haluaa hänen murtavan monimutkaisen koodin ja ratkaista vihollisten yhteydenpidon. John pystyy murtamaan koodin päässään. Samalla käynnillä John tapaa William Parcherin, joka on töissä Yhdysvaltain puolustusministeriössä. William antaa Johnille uuden työn ja käskee tämän etsiä aikakaus- ja sanomalehdistä kaavoja, joka voisi ilmeisesti estää neuvostoliittolaisten punoman juonen. Hänen on kirjoitettava säännöllisesti raportti löydöksistään ja laitettava se erityiseen postilaatikkoon. Lähdettyään Williamin mukaan John joutuu neuvostoliittolaisten jahtaamaksi ja tulee yhä vainoharhaisemmaksi ja alkaa käyttäytyä epävakaasti.

Alician seurattua vierestä miehensä epävakaata ja vainoharhaista käytöstä hän tekee ilmoituksen psykiatriseen sairaalaan. Myöhemmin pitäessään luentoa John tajuaa, että vihamielinen ihmisjoukko pitää häntä silmällä. Hän yrittää paeta, mutta psykiatrisen laitoksen hoitaja saa hänet kiinni ja saa hänet rauhoitettua rauhoittavilla lääkkeillä. John viedään psykiatriseen sairaalaan. Laitokseen sulkeminen saa Johnin uskomaan vielä enemmän, että neuvostoliittolaiset eli psykiatrisen sairaalan virkamiehet yrittävät saada häneltä tietoja ulos.

Lopulta hän yrittää kaivaa käteensä laitetun implantin ulos, mutta huomaakin että sitä ei ole ja on kuvitellut senkin. Hän kuvitteli implantin olevan laitettu yliopiston kampuksella sijaitsevassa hylätyssä varastossa ja sen piti toimia puolustusministeriön kuuntelulaitteena.

Alicia tuntee velvollisuutta auttaa miestään ja rupeaa selvittämään Johnin kertomuksia. Hän käy Johnin mainitseman postilaatikon luona ja hakee sieltä kaikki ’’huippusalaiset’’ raportit, joita ei ole koskaan avattukaan. Alicia näyttää ne miehelleen ja hän joutuu myöntämään tosiasian, että on kuvitellut kaiken.

Myös puolustusministeriön agentti William, salainen tehtävä ja huonekaveri Herman ja sukulaistyttö ovat olleet harhaa ja mielikuvituksen tuotetta.

John pääsee lopulta pois laitoksesta, kun vain muistaa ottaa säännöllisesti hänelle määrättyjä antipsykootteja. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia, jotka vaikuttavat Johnin seksuaali ja tunne-elämään ja mikä vielä pahinta hänen älykapasiteettiinsa. John lopettaa lääkityksensä ja vajoaa psykoosiin.

Kotona kylvettäessään heidän pientä poikaansa John jättää tämän yksin ammeeseen ja lähtee pois, koska luulee Hermanin vahtivan tätä. Sillä aikaa Alicia on hakemassa ulkoa pyykkejä pois. Hän huomaa, että takapihalla oleva portti on auki. Hän saa selville, että John on muuttanut takapihan lähellä olevan vajan toimistoksi jatkaakseen töitä Williamsille. Vajan seinät ovat täynnä sanomalehdistä otettuja leikkeitä ja kaikenlaisia kaavoja. Alicia menee takaisin taloon ja ehtii juuri pelastaa heidän lapsensa hukkumasta ammeeseen. Hän kiirehtii soittaakseen psykiatriseen sairaalaan saadakseen apua Johnille. John näkee yllättäen Williamsin, joka kehottaa tätä tappamaan vaimonsa. Hän kieltäytyy siitä vihamielisesti, mutta näkee Williamsin osoittamassa aseella vaimoaan ja yrittää estää tätä ampumasta, mutta samalla vahingossa tyrkkää vaimonsa ja lapsensa lattialle.

John tajuaa lopulta, että ’’hän ei koskaan vanhene’’. John viittaa tällä pikkutyttöön Marceehen, joka ei ole vuosien aikana kasvanut vaan pysynyt samankokoisena.

Pari päättää, että elävät normaalia elämää Johnin harhoista huolimatta.

Lopulta John saa jälleen oikeudet opettaa ja Nobelin taloustieteen palkinnon.

 

Mielestäni elokuva oli hyvin tehty, koskettava ja siinä saa nähdä millaista on skitsofreenikon elämä sairauden kanssa ja miten harhat ovat ihan todellisia heille.