HOHU Essee Aaro Suutarinen

Syke (hoitajista kertova tv-sarja)

 

Syke on hoitajien arjesta ja työstä kertova televisiosarja, jota on esitetty Yle TV2:lla vuodesta 2014-2017. Sarjassa on siis erilaisia hoitajia, jotka työskentelevät pääasiallisesti Helsingin suurkaupungin sairaalan traumaosastolle. Sarjassa seurataan pääasiallisesti neljän sairaalassa työskentelevän hoitajan elämää arkena ja vapaa-ajalla. Neljännellä tuotantokaudella sarjan tapahtumat laajenivat niin, että tapahtumia esitettiin myös sairaalan ulkopuolella. Esimerkiksi kuinka potilaita haettiin ambulanssilla sairaalaan, kuinka hoitajat käsittelivät kaikkein vaarallisempia tapauksia, kuinka hoitajat pelastivat mm. lasten henkiä jne. Sarjan jokaisessa jaksossa oli n. kolme potilasta, jotka vaikuttivat jollakin tavalla kyseisen hoitajan elämään. Esimerkiksi potilas aiheutti hämmennystä, huolta jne.

 

Pääosissa toimivat hoitajat ovat Iiris Ketola (Iina Kuustonen), Lenita Pakkala (Lena Meriläinen), Marjaleena Nortamo (Tiina Lymi) ja Johanna Alanko (Leena Pöysti). Sarja kuvattiin suurimmilta osin helsinkiläisessä studiossa, johon sarjan lavasteet rakennettiin. Ennen kuvausten alkua näyttelijöille järjestettiin perehdytyskursseja, joissa he tekivät mm. pieniä toimenpiteitä ja harjoittelivat sairaalassa tyypillisten laitteiden käyttöä. Esimerkiksi hengityskoneen käyttö ja verikokeiden ottaminen kuuluvat sairaalan normaaliin arkeen.

 

Sykkeen esittäminen loppui Ylen kanavilla keväällä 2017, kun sarjan neljäs tuotantokausi loppui. Ylen Draamapäällikkö Jarmo Lampelan mukaan päätös oli tehtävä siksi, koska yli neljän kauden ylittänyt draamasarja olisi liian pitkä. Lyhyesti sarjan tuotantokausien jatkuttua sarjan ideat olisivat loppuneet, ja sarja vain pitkittyisi turhalla toistolla. Esimerkiksi tietty potilas saisi taas tietyn sairaskohtauksen, tietty hoitaja yrittää hoitaa häntä, potilaan hoitaminen luo taas ongelman hoitajalle ja lopuksi hoito päättyy. Koska sarja oli erittäin suosittu TV2:lla, ja se voitti mm. Kultaisen Venlan vuonna 2016. Se oli siis kyseisen vuoden paras televisiosarja.

 

Mielestäni sarjaa oli erittäin mielenkiintoista seurata, koska siinä näytetään sosiaali-ja terveysalan todellinen luonto, vaikka kyseiseltä alalta pyritään salailemaan kaikki, mikä liittyy potilaiden huonoon kohteluun. Esimerkiksi sarjan ensimmäisen tuotantokauden viimeisessä jaksossa Marjaleenan lääkeriippuvuus ottaa hänestä yliotteen. Marjaleena on yrittänyt salailla lääkeriippuvuuttaan kollegoiltaan, kuten Iirikseltä, Johannalta jne. Jaksossa tapahtuu ahdistava kohtaus, kun Marjaleena määrätään vaihtamaan leikkauksesta tuodun potilaan morfiinitippa. Marjaleena näkee toimenpiteen aikana takauman, jossa hän kaipasi lääkkeiden tuomaa ”hyvää oloa”. Hän menettää hallintansa, ottaa pullon ja laittaa tilalle samanlaisen pullon, joka on täynnä hanavettä. Potilas joutuu hengenvaaraan, mutta hänet saadaan onneksi pelastettua. Iiristä alkaa epäilyttää Marjaleenan normaalista poikkeava käyttäytyminen, ja hänen vainoharhaisuutensa häntä kohtaan alkaa nousta.

 

Lisäksi sarjassa on hienoja kohtauksia siitä, kuinka hektistä hoitajan työ voi olla pahimmillaan. Esimerkiksi toisen kauden alkupuolella Iiris joutuu auttamaan kirurgi Ville Paloa erittäin vaativassa toimenpiteessä. Sairaalaan tuodaan potilas, joka kärsi sydämen vajaatoiminnasta. Ville päättää muun hoitoryhmän kanssa, että sydämeen täytyy tehdä laajennus. Toimenpiteen aikana Iiris kärsii sydänsuruista, ja haaveissaan alkaa laiminlyödä tilannetta. Esimerkiksi hän alkaa antamaan kirurgeille vääriä instrumenttejä, hutiloi hengityskoneen kanssa jne. Seurauksena potilas lähes kuolee. Villen raivokohtauksen jälkeen Iiris tokenee sopivasti, jotta operaatio saadaan kunnialla suoritettua. Potilas pelastuu, mutta Villen ja Iiriksen välit tulehtuvat, koska Iiris ei hallinnut tunteitaan. Jakso antoi hyvän esimerkin siitä, että lähihoitajankin on hyvä kieltäytyä kyseisestä tehtävästä, jos hän kärsii esimerkiksi sydänsuruista tai huonosta olosta. Jos lähihoitaja joutuisi esimerkiksi antamaan yövuoron aikana lääkkeet itsenäisesti huonossa tilassa, potilaan henki joutuu hengenvaaraan.

 

Sarjassa on myös esimerkkejä, kuinka aseptiikkaa tai vaitiolovelvollisuutta voidaan rikkoa. Esimerkiksi sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella suurin osa hoitajista ei desinfioinut käsiään oikeaoppisesti. Vaikka kyse onkin televisiosarjasta, oikeaoppinen aseptiikka on elintärkeää, sillä se estää mikrobien leviämistä. Hoitajat siis ottivat käsidesiä, hankasivat sitä n. 10 sekuntia ja heiluttelivat käsiään kuiviksi. Jos käsiä heiluttelee, suurin osa desinfiointiaineesta poistuu käsistä. Lisäksi käsiä on hangattava kunnolla vähintään puoli minuuttia, eli 30 sekuntia. Lisäksi kyseisessä jaksossa oli myös kohtaus, jossa hoitajat puhuivat avoimesti tietystä asiakkaasta vastaanottopisteellä. He siis häpeilemättä kertoivat kyseisestä asiakkaasta kaiken, kuten iän, millainen hän on luonteeltaan jne. Kertominen keskeytyi, kun nuori mies tuli ilmoittautumaan vastaanotolle. Kyseinen hoitaja sitten häpeissään linkitti hänet saapuneeksi sairaalaan omaan tietojärjestelmään.

 

Lähihoitajankin on siis tärkeää muistaa oman ammattinsa eettiset periaatteet. Hänen täytyy esimerkiksi pitää yllä omaa kuntoaan, osata hillitä itsensä erilaisissa tilanteissa, kohdella asiakasta mahdollisimman ystävällisesti ja arvokkaasti ja kunnioittaa muun hoitohenkilökunnan mielipiteitä. Vaitiolovelvollisuus on yksi tärkeimmistä ammattietiikan periaatteista, eli mitään asiakkaaseen/toimenpiteisiin liittyvää ei tuoda arjessa julki kenellekään. Vain asiakkaan omaisille voidaan puhua kyseisestä asiakkaasta avoimesti, mutta tähänkin on hyvä kysyä lupa asiakkaalta itseltään.

 

 

Sarjassa oli myös hieno esimerkki hoitajan väärästä tavasta toimia ahdistuneen asiakkaan kanssa. Esimerkiksi sarjan kolmannen tuotantokauden seitsemännessä jaksossa oli tästä oivallinen esimerkki. Jaksossa n. 25-vuotias nuori aikuinen mies tulee lääkäri Olga Godovan (Elena Sprina) vastaanotolle. Hänen kertomansa oireet viittaavat hyvin leukemiaan, joten lääkäri alkaakin yhdessä sairaanhoitaja Johannan kanssa tutkia häntä. Testit leukemiasta osoittautuvat positiiviseksi, ja lääkäri määrääkin potilaan jäämään sairaalaan jatkotutkimuksia varten. Kyseinen potilas ahdistuu, koska kyseinen tauti tulee hänelle todellisena yllätyksenä. Lääkäri Olga yrittää parhaan tapaansa mukaan rohkaista potilasta, mutta myrtynyt Johanna kohtaa asiakkaan erittäin kylmästi. Hänen mielestään maailmassa on muitakin murheita, kuin pahainen leukemia.

 

Kyseinen kohtaus oli minulle shokki. Vaikka se olikin näyteltyä, kyseistä toimintaa voi tapahtua sairaaloissa/hoitoyksiköissä. Hoitajan pitäisi toimia aina esimerkillisesti potilaan tai hänen läheisensä kanssa, koska joitakin potilaita kyseinen sairaus voi pelottaa kovasti. Jos hoitaja on kylmä tai tiuskii potilaalle, potilaan olo ei todellakaan parannu. Pienikin ystävällinen ele voi olla suuri kääntökohta potilaan kohtaaman pelon aikana, joten jokaisen hoitajan olisi hyvä pitää tämä mielessä ja toimia äskeisen näytellyn esimerkin kohdalta täysin päinvastoin.

 

Sarjassa oli myös mainio, joskin melko pelottava esimerkki siitä, kuinka lumelääkityksiin uskotaan. Kyseisessä jaksossa seurataan siis pienen Saaran tarinaa. Saara sairastaa diabetesta, mutta hänen äitinsä luottaa enemmän kotikonsteihin. Tämä on vaarana koitua suloisen tytön kohtaloksi. Iiris ja Lauri (Jarkko Vento) tapaavat Saaran ensimmäisen kerran, kun hänen oudosti käyttäytyvä isänsä tuo hänet sairaalaan. Saaran vointi on erittäin huono, koska diabetesta ei hoidettu kotona todellakaan kunnolla. Aluksi lääkäri Lauri määrää hänelle paremmat lääkkeet, ja pitääkin tytön sairaalassa vielä kyseisen yön. Saaran vointi paranee huomattavasti, ja hän saakin seuraavana päivänä lähteä kotiin. Jonkin ajan kuluttua Saaran perheen läheinen kertoo Iirikselle ja Laurille olevansa huolissaan Saarasta, koska häntä ei ole hetkeen näkynyt koulussakaan. Iiris ja Lauri alkavatkin käydä epäluuloisiksi, eivätkä Saaran äidin ”hoitomenetelmätkään” helpota tilannetta. Lopulta heidän huolensa kasvaa niin suureksi, että Lauri, Iiris ja osa ambulanssin omista kuljettajista lähtee pakolla käymään Saaran kotona. He kohtaavat karmaisevan näyn. Saaran äiti uittaa tyttöparkaa kuumassa ammeessa, jotta diabetes helpottuisi. Saara on erittäin heikossa hapessa, ja hädissään Iiris ja hoitohenkilökunta keskeyttävät toimenpiteen ja aloittavat Saaran elvyttämisen. Saarna äiti viedään pakkohoitoon, ja Saaran isä itkee suruissaan voimattomuuttaan tilannetta kohtaan. Jakson lopussa isä parantaa tapansa ja Saara tulee kuntoon. Myös Iiriksen ja Laurin väliset suhteet alkavat lämmetä.

 

Jakso osoittaa hyvin sen, että lähihoitajan on oltava tarkka ja osattava pitää puolensa asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi tietyillä asiakkailla voi olla vaikeuksia ottaa tiettyä lääkettä, joten lähihoitajan on hyvä varmistaa, että lääke on varmasti otettu. Jos kyseinen asiakas ei halua ottaa lääkettä, lähihoitaja voi esimerkiksi perustella, miksi kyseinen lääke on tärkeä. Jos tämä ei auta, lähihoitajan on hyvä kääntyä lääkärin puoleen. Lääkäri voi esimerkiksi tukea hoitajaa, jotta asiakas saadaan vakuutettua siitä, miksi lääke täytyy ottaa.

 

Syke oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyvä sarja. Se on parasta, mitä Yle on tarjonnut sitten ”Uuden päivän”. Näyttelijät hoitavat roolinsa erittäin sulavasti, ja jokainen jakso oli kausia nähden erilainen. Myös hoitamisen positiiviset/negatiiviset puolet välittyivät sarjassa selkeästi. Sarja otti omalta osaltaan kantaa siihen, kuinka sairaanhoitoa voisi vielä tulevaisuudessa parantaa. Se myös selkeytti sitä, että hoivatyö ei todellakaan sovellu ihmisille, joilla on esimerkiksi luonneongelmia tai katkeruutta sydämissään. Vaikka sarja lopetettiinkin asiallisista syistä, jäin ainakin itse kaipaamaan jatkoa. Sarjan parissa vierähti tovi jos toinenkin, ja uusintojakin tykkään seurata aina niitä esitettäessä. Sarja kuuluu ehdottomasti kaikkien hoitoalasta kiinnostuneiden katsomislistaan, koska katsoja ei takuulla kyllästy siihen.