Katsoin elokuvan Sademies. Se
kertoo Charliesta, joka saa aikuisiällä tietää, että hänellä on autismia
sairastava veli Raymond. Charlie vie veljensä elämänsä matkalle tai toisinpäin.
Matkan aikana myös Charlien suhtautuminen Raymondiin muuttuu.
Charlie Babbitt on yrittäjä. Hänen
firmallaan menee taloudellisesti huonosti ja konkurssi kolkuttelee ovella.
Kieroja keinoja käyttämällä hän saa jotenkin pidettyä firmansa pystyssä ja
maksuaikaa velkoihinsa. Isänsä yllättäen kuoltua hän luulee viimein onnensa kääntyneen
ja perivänsä miljoonien omaisuuden. Charlien isä oli rikas, äitinsä kuollut ja
vaikkei hän ollutkaan isänsä kanssa missään tekemisissä, niin tokihan hän
ainoana lapsena perisi omaisuuden. Hautajaisten jälkeen hän kuulee uutisen mikä
ei miellytä. Isä on testamentannut koko omaisuutensa jollekkin aivan
tuntemattomalle ihmiselle. Asianajaja ei voi paljastaa sen henkilöllisyyttä
mutta antaa osoitteen mistä Charlie voi löytää miehen.
Charlie menee käymään
saamassa osoitteessaan tyttöystävänsä kanssa. Paikan päälle saavuttua he
huomaavat olevansa hoitolaitoksen pihalla. Charlien koittaa udella tietoja
johtajalta, joka ei kuitenkaan pysty paljastamaan kenestä heidän asukkaastaan
on kysymys. Susanin odotellessa autossa, hänen luokseen saapuu keski-ikäinen mies.
Hän katselee hetken autoa ja alkaa kertomaan tarinaa lapsuudestaan. Charlie
saapuu samalla paikalle ja kuulee, että heillä on saman nimiset isät ja
muutenkin vieraan miehen perhe ja lapsuus kuulostaa samalta kuin hänen. Charlie
menee miehen kanssa takaisin johtajan luokse, selviää että hän on Raymond,
Charlien veli joka on elänyt melkein koko elämänsä laitoksessa. Sen enempää
miettimättä, Charlie päättää ottaa veljensä mukaan, oikeusteitse hankkia
itselleen Raymondin huoltajuuden ja sen kautta päästä käsiksi hänen miljoona
perintöön. Charlie ei vaan vielä tiedä millaiseen seikkailuun hän joutuukaan.
Charlie päättää lentää kotiin,
jotta matka olisi mahdollisimman lyhyt ja nopeasti ohi. Kentällä hän kohtaa
kuitenkin ongelman, Raymond ei halua tulla koneeseen. Hän selittää vanhoista
lentokoneturmista ja alkaa huutamaan, jos Charlie yrittää häntä pakottaa
lähemmäksi lähtöselvitystä. Ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin vuokrata auto
ja ajaa kotiin. Päivien kestävä matka on Charlielle kaikkea muuta kuin helppo.
Hän ei ole ikinä kuullutkaan autismista, eikä hänellä ole pienintäkään tietoa, kuinka
toimia. Hän kuitenkin nopeasti oppii huomaaman, kuinka tärkeitä kaikki rutiinit
Raymondille on. Nukkumaan on mentävä joka ilta samaan aikaan, tiettyjä ruokia
on saatava tiettyinä päivinä. Telkkarista tulee sarjoja, jotka on pakko nähdä.
Jos rutiinit rikotaan, Raymond hermostuu, alkaa käyttäytyä levottomasti ja jopa
huutamaan. Uudet paikat ja ihmiset hermostuttavat. Vähitellen Charlie alkaa
tottumaan tilanteeseen ja koittaa tehdä veljensä olosta mahdollisimman hyvän.
Hän myös tajuaa, että vaikka Raymond on erilainen tietyissä asioissa niin
joissakin jutuissa hän on Charlieta fiksumpi. Raymondilla on esim. todella
nopea matikkapää ja asiat jäävät kerralla hänen muistiinsa.
Kun monien päivien matka vihdoin
on päättymässä, Charlien suhtautuminen veljeensä on muuttunut täysin. Hän ei
enää haluakkaan huijata rahoja vaan päättää hankkia niillä rahoilla Raymondille
paikan mahdollisimman hyvästä hoitokodista. Hän on myös hyväksynyt veljensä
sairauden ja on oikeasti iloinen, että hänellä on isoveli. Loppujen lopuksi
tarina päättyi hyvin ja veljekset ovat taas yhdessä.
Elokuva oli hyvä ja oikeastaan
voisi sanoa, että opettavainen. Kahteen tuntiin oli saatu tiivistettyä hyvin
se, millaista autismia sairastavan ihmisen arki on ja tutustumalla sairauteen
oppivat läheisetkin elämään asian kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti