Elokuva Kaunis mieli (A beautiful
mind) on saanut aiheensa yhdysvaltalaisen matemaatikon, John Forbes Nashin
elämänkerrasta.
Draamaelokuva kertoo älyllisesti
lahjakkaasta professorista, mutta samalla myös skitsofreniaa sairastavasta
miehestä, John Nashista (Russel Crowe). Elokuva on neljä kertaa Oscar-palkittu,
eikä turhaan: elokuva on juoneltaan nerokas, ja ensikatsomalla juonenkäänteitä on
lähes mahdoton arvata. Jos elokuvaan tahtoo päästä aidosti sisälle, se vaatii
osalle katsojista mahdollisesti toisenkin katselukerran.
Päähenkilö John Nash saapuu
yliopistoon uutena opiskelijana. Heti alussa elokuva viestittää, että Nashia
kiinnostaa ennemmin matemaattisten kaavojen ratkaisu kuin muiden älyköiden
kanssa joukkoon kuuluminen. Saapuessaan yliopistoon Nash luulee saavansa yhden
hengen huoneen, mutta sen sijaan saakin huonetoverin, josta tulee hänen paras
ystävänsä. Vuosien aikana hän tutustuu myös muihin henkilöihin – mukaan lukien
hänen tuleva vaimonsa. Näistä henkilöistä tulee merkittävä osa Nashin arkea. Nash
rakentaa itselleen elämän, josta muut voivat vain haaveilla: hän on menestyvä
matemaatikko ja hänellä on upea vaimo. Elämä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa
rakoilla, kun professori kutsutaan huippusalaiseen poliittiseen työhön, jonka
parissa Nash alkaa viettää suuren osan vapaa-ajastaan. Työ muuttuu hengenvaaralliseksi, ja sen myötä
Nashista tulee sairaalloisen vainoharhainen.
Tässä vaiheessa elokuva alkaa
muuttua kauniista draamasta enemmänkin jännityselokuvaksi - siihen asti, kunnes
Nashin vaimo huomaa epäjohdonmukaisuuksia miehensä käytöksessä. Lopulta Nash diagnosoidaan
skitsofreenikoksi, ja pitkään jatkuneen psykoosin lauettua hän huomaakin lähes
kaiken rakentamansa, ystävistään huippusalaiseen työhön, olleen harhaa. Tarina
ei kuitenkaan pääty tähän. Elokuvassa on hyvin kaunis loppu, joka kuvaa Nashin
päätöstä elämän jatkumisesta skitsofreniastaan huolimatta.
Kaiken kaikkiaan elokuva kuvaa
ainutlaatuisella ja jännittävälläkin tavalla skitsofreenikon sielunelämää sekä
sairauden tuottamaa kärsimystä. Se näyttää, kuinka sairastuneelle itselle
täysin todellinen elämä voikin olla valhetta ja lopulta kaatua hetkessä. Se
kuvaa myös, kuinka skitsofreniasta huolimatta ihminen voi jatkaa normaalia
elämää. Skitsofreniaa ymmärtämättömille tämän elokuvan katsominen voi olla
hyvin opettavainen kokemus. Se saa katsojan ymmärtämään skitsofrenian
raadollisuuden: mitä jos kaikki omaan elämääni kuuluvat henkilöt ja elämäni
kokemukset saavutuksineen olisivatkin olleet harhaa, ja ”heräisinkin” tutusta
ja turvallisesta psykoosista täysin vieraaseen elämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti