tiistai 8. toukokuuta 2018

SAHU Essee Fanni Nurminen


Elokuva Kaunis mieli (A beautiful mind) on saanut aiheensa yhdysvaltalaisen matemaatikon, John Forbes Nashin elämänkerrasta.

Draamaelokuva kertoo älyllisesti lahjakkaasta professorista, mutta samalla myös skitsofreniaa sairastavasta miehestä, John Nashista (Russel Crowe). Elokuva on neljä kertaa Oscar-palkittu, eikä turhaan: elokuva on juoneltaan nerokas, ja ensikatsomalla juonenkäänteitä on lähes mahdoton arvata. Jos elokuvaan tahtoo päästä aidosti sisälle, se vaatii osalle katsojista mahdollisesti toisenkin katselukerran.

Päähenkilö John Nash saapuu yliopistoon uutena opiskelijana. Heti alussa elokuva viestittää, että Nashia kiinnostaa ennemmin matemaattisten kaavojen ratkaisu kuin muiden älyköiden kanssa joukkoon kuuluminen. Saapuessaan yliopistoon Nash luulee saavansa yhden hengen huoneen, mutta sen sijaan saakin huonetoverin, josta tulee hänen paras ystävänsä. Vuosien aikana hän tutustuu myös muihin henkilöihin – mukaan lukien hänen tuleva vaimonsa. Näistä henkilöistä tulee merkittävä osa Nashin arkea. Nash rakentaa itselleen elämän, josta muut voivat vain haaveilla: hän on menestyvä matemaatikko ja hänellä on upea vaimo. Elämä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa rakoilla, kun professori kutsutaan huippusalaiseen poliittiseen työhön, jonka parissa Nash alkaa viettää suuren osan vapaa-ajastaan.  Työ muuttuu hengenvaaralliseksi, ja sen myötä Nashista tulee sairaalloisen vainoharhainen.

Tässä vaiheessa elokuva alkaa muuttua kauniista draamasta enemmänkin jännityselokuvaksi - siihen asti, kunnes Nashin vaimo huomaa epäjohdonmukaisuuksia miehensä käytöksessä. Lopulta Nash diagnosoidaan skitsofreenikoksi, ja pitkään jatkuneen psykoosin lauettua hän huomaakin lähes kaiken rakentamansa, ystävistään huippusalaiseen työhön, olleen harhaa. Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Elokuvassa on hyvin kaunis loppu, joka kuvaa Nashin päätöstä elämän jatkumisesta skitsofreniastaan huolimatta.

Kaiken kaikkiaan elokuva kuvaa ainutlaatuisella ja jännittävälläkin tavalla skitsofreenikon sielunelämää sekä sairauden tuottamaa kärsimystä. Se näyttää, kuinka sairastuneelle itselle täysin todellinen elämä voikin olla valhetta ja lopulta kaatua hetkessä. Se kuvaa myös, kuinka skitsofreniasta huolimatta ihminen voi jatkaa normaalia elämää. Skitsofreniaa ymmärtämättömille tämän elokuvan katsominen voi olla hyvin opettavainen kokemus. Se saa katsojan ymmärtämään skitsofrenian raadollisuuden: mitä jos kaikki omaan elämääni kuuluvat henkilöt ja elämäni kokemukset saavutuksineen olisivatkin olleet harhaa, ja ”heräisinkin” tutusta ja turvallisesta psykoosista täysin vieraaseen elämään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti