HYTO Essee Hanna Muikku
Mariitta Hämäläisen toimittama kirja “Hyvän kosketus” (julkaisuvuosi 1995) on toistakymmentä erilaista elämäntarinaa sisältävä kirja. Hämäläinen on haastatellut kirjaansa eri henkilöitä, jotka ovat kokeneet elämässään jotain äkillistä ja odottamatonta tai traagistakin. Kirjassa on tämän lisäksi kertomuksia siitä miten tavalliset ihmiset pystyvät tuomaan iloa ja hyvän kosketusta, hyvää mieltä ja rauhaa työnsä kautta esimerkiksi kampaajana, hierojana tai puutarhurina. Kirjaan on haastateltu julkisuudestakin tuttuja henkilöitä muun muassa Hilkka Ahdetta. Elämässä tapahtuneet odottamattomat asiat ovat muuttaneet haastateltujen henkilöiden elämää ja muokanneet elämän arvoja ja elämää uusiksi.
Ensimmäisessä tarinassa kerrotaan, miten elämä muuttui perheessä, johon syntyi sydänsairas lapsi. Tarinassa kerrotaan, miten vanhemmat kokivat alkujärkytyksen ja miten asiat kuitenkin järjestyivät pikkuhiljaa. Rukouksiakin tarvittiin epätoivon hetkellä. Koettelemusten kautta arvoista tärkeimmäksi tuli perhe ja koti sekä mielen tasapaino ja terveys. Tämän ensimmäisen tarinan lisäksi kirjassa on elämäntarinoita muun muassa oman lapsen äkillisesti menettäneen perheen elämästä ja miten elämä jatkui menetyksen jälkeen sekä kertomus syöpädiagnoosin saaneesta miehestä. Tarinat ovat hyvin monipuolisia ja punaisena lankana niissä on, miten elämän käännekohtien kautta on löytynyt elämään hyviä asioita, asioita mitä ei aiemmin ole osannut nähdäkään. Se on voinut olla esimerkiksi oivallus, että elämä on tässä ja nyt. Eräässä elämäntarinassa haastateltava kertoo vaikeiden elämänvaiheiden kuten alkoholismin ja vankilatuomioiden sävyttämän elämän jälkeen, mitä elämä hänelle vielä antoi hänen toivuttuaan alkoholismista ja päästyään jaloilleen. Hän sai lapsen, perheen ja merkityksellisen työn nuorten parissa. Hänelle työ oli juuri sitä mitä hän osasi, koska hänellä oli ymmärrystä nuoria kohtaan oman vaikean lapsuutensa ja nuoruutensa kokemusten kautta. Kirjan keskivaiheilla elämäntarinoihin tulee enenevässä määrin mukaan haastateltujen usko Jumalaan ja useissa tarinoissa haastatellut ihmiset tuovat esille uskon merkityksen elämässään. Kirjan loppupuolelle mahtuu elämäntarinoita, jotka eivät ole niin mullistavia ja traagisia, vaan ne kertovat yksinkertaisesti, miten työnsä kautta voi jakaa hyvää ihmisille. Muun muassa Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa työskentelevää puutarhuria on haastateltu ja hän kertoo Talvipuutarhasta paikkana ja sen tuomasta ilosta ihmisille ja itselleen. Ihmisillä on paikka mihin mennä lepäämään ja hakemaan mielenvireyttä. Talvipuutarhassa käy eri ryhmiä ja se tuo iloa monen ikäiselle ihmiselle rauhoittavalla tunnelmallaan. Ihmiset hakevat esimerkiksi joulutunnelmaa Talvipuutarhasta.
Kirjassa on kerrottu haastateltavien ihmisten tunteista ja ajatuksista elämän risteysasemilla ja miten ihminen nöyrtyy kohdatessaan jotain mitä hän ei itse voi hallita. Kirja antaa varmastikin vertaistukea vastaavanlaisia vaikeita asioita kohdanneille ja lohtua. Kirjaan haastateltavat ihmiset ovat halunneet tuoda elämäntarinansa esille, jotta siitä olisi jollekin toiselle myös apua ja lohdutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti