Kirjaessee Minna Pyykkö

Ben Furman: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus

Ben Furman, kirjan kirjoittaja, on psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja koluttaja. Hän on tullut tunnetuksi ihmisten voimavaroja ja vahvuuksia korostavien menetelmien sanansaattajana. Hänet tunnetaan maailmalla mm ratkaisukeskeisen terapian kouluttajana, ratkaisukeskeisten valmennusmenetelmien ja  Muksuoppi-menetelmän kehittäjänä. Hän on kirjottanut aiheeseen liittyen useita kirjoja.

 

Tässä kirjassaan hän asettaa kyseenalaiseksi myytin, jonka mukaan loppuelämämme riippuu ratkaisevasti siitä, minkälainen lapsuutemme on ollut. Furman käyttää kirjassaan vaikean lapsuuden kokeneiden ihmisten kirjoittamien kirjeiden antamaa kokemustietoa hyväkseen murtaessaan myyttiä. Furmania haastateltiin kahteen lehteen kirjan kirjoittamisesta ja  haastattelun yhteydessä julkaistiin ilmoitus , jossa hän pyysi lukijoita, joilla oli ollut vaikea lapsuus,  kirjoittamaan hänelle kokemuksistaan ja vastaamaan kolmeen kysymykseen:

1. Mikä on auttanut sinua selviytymään vaikeasta lapsuudesta?
2. Mitä vaikea lapsuutesi on sinulle opettanut?
3. Miten olet myöhemmin elämässäsi hankkinut niitä kokemuksia, joita vaille lapsena jäit?
   Furman toteaa saaneensa kolmisensataa kirjettä ja että niiden lukeminen vasta avasi hänen silmänsä.Hän toteaa, että "ihminen on olento, joka voi periaatteessa selviytyä mistä tahansa" ja että "ihmisellä on kyky nähdä menneisyytensä - mukaan lukien siihen mahdollisesti liittynyt kohtuuton kärsimys - pikemminkin voiman lähteenä kuin kaiken pahan alkuna". Myös monet kirjeiden kirjoittajista olivat sitä mieltä, että oli hyvä, että yksioikoinen käsitys vaikean lapsuuden kohtalokkaasta merkityksestä asetetaan kyseenalaiseksi; "Monta kertaa olen nähnyt punaista, kun joku nuori tai aikuinen on lokeroitu tietynlaisen tulevaisuuden omaavaksi juuri lapsuutensa vuoksi. Itse olen sitä mieltä, että vaikea lapsuus ei takaa sen huonompaa aikuisuutta kuin ns. normaaliperheessä kasvaminenkaan".
   Mitä tarkoitetaan sanonnalla, että " ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus"? Siihen kysymykseen Furman yrittää löytää teoksellaan vastauksen.
   Länsimaisessa kulttuurissa olemme oppineet, että ihmisten psyykkkiset ongelmat johtuvat menneisyydestämme, lapsuuden kokemuksistamme.Asiantuntijat ovat esittäneet, että ensimmäiset elinvuotemme ovat myöhemmän elämämme kannalta ratkaisevia ja vanhempia, etenkin äitejä, on syyllistetty selittämällä mitä erilaisempien ongelmien johtuvan lapsuudesta.Furman kirjoittaa useista tutkimuksista, joissa selvitettiin mm ihmisten selviytymistä traumaattisesta lapsuudesta, ja toteaa, etteivät ongelmat siirry sukupuolelta toiselle Mendelin perinnöllisyyslakien mukaan.Hän kirjoittaa, että lapsuudessa koetut vaikeudet ja koettelemukset voivat lisätä henkilön riskiä kärsiä elämässään samantapaisista tai muista ongelmista, mutta ne eivät aiheuta niitä.Furman viittaa ruotsalaisen psykologin Claezonin tutkimukseen huumausaineiden käyttäjien lasten selviytymisestä, että osa päihteiden käyttäjien lapsista selviytyy hyvin lapsuudessaan ja myös aikuisina. Suomalaisen lastenpsykiatrin ja lääketieteen tohtori Eila Räsäsen tutkimuksen mukaan valtaosa Ruotsiin sodan jaloista siirretyistä ja vanhemmistaan eroon joutuneista lapsista selviytyi koettelemuksestaan hyvin vastoin yleistä ennakkoluuloa.Erilaisilla tutkimuksilla on myös tuotettu paljon tietoa riskitekijöistä eli seikoista ja olosuhteista, jotka lisäävät todennäköisyyttä sairastua, tulla poikkeavaksi tai kärsiä ongelmista. Lapsuuden riskitekijöitä voimme yrittää vähentää, mutta emme hallita maailmaa emmekä voi niitä kokonaan poistaa kirjoittaa Furman. Miksi sitten joku näyttää selviytyvän lapsuudenaikaisista koettelumuksistaan tai myönteisen kokemusten puutteestaan niin paljon paremmin kuin toinen, Furman kysyy. Ammattiauttajat ja tutkijat kiinnostuivatkin niistä tekijöistä, jotka suojaavat ja auttavat selviämään kaikesta huolimatta.
    
   Mikä on auttanut sinua selviytymään vaikeasta lapsuudesta?
   Suojaavat tekijät-käsite on syntynyt vastauksena kysymykseen, mikä on auttanut ihmisiä selviytymään vaikeasta lapsuudesta. Yksi suojaavista tekijöistä on hyvä suhde johonkin tärkeäksi koettuun ihmiseen. Jos kumpikaan vanhemmista ei ole psytynyt olemaan lapselleen vanhempana, lapsella on ollut ilmiömäinen kyky löytää ympäristöstään itselleen korvikevanhempia Furman kirjoittaa.Eräässä kirjeessä Virpi kirjoittaa "minulla oli ja on vieläkin aivan ihana kummitäti.Hän uskoi minuun ja minä uskoin häneen. Monet itkut hänen kanssaan itkin ja hänen kanssaan olen saanut monet onnelliset lapsuuden muistot." Furman kirjoittaa kirjeissä ihmisten kertoneen merkityksellisistä suhteista myös oman ikäisiin. Edelleen ihmisillä näyttää olevan ihmeellinen taito hyötyä myös muunlaisista hyvistä lapsuuden kokemuksista esim. lemmikit ovat tarjonneet pyyteetöntä hellyyttä ja ymmärrystä lukemattomille lapsille.Luonto on ollut myös monelle ihmiselle selviytymisen ehto.Edelleen Furman kirjoittaa  mielikuvituksen auttavasta voimasta niin lapsilla kuin aikuisillakin; lapset ovat luoneet itselleen mielikuvitusperheitä, jossa he ovat kokeneet rakkautta.Aikuisten kokemukset selviytymisestä vankileireiltä , kuinka he  mielikuvituksen avulla he pystyivät säilyttämään järjen. Päiväkirjojen, runojen ja muiden tekstien kirjoittaminen on myös auttanut monia kirjoittajia selviytymään toteaa Furman."Kirjoittaminen oli minulle pakotie, purkautumistie, henkinen siivous ja ihanin harrastus" kirjoittaa Taina. Monet vaikean lapsuuden kokeneet ihmiset ovat Furmanin mukaan harrastaneet pienestä pitäen aktiivisesti lukemista.Kirjoista lukijat ovat saaneet mm. vertaistukea, tietoa, uusia näkökulmia, lohtua ja ymmärrystä. Furman kirjoittaa, että suojaavien tekijöiden luettelo on lähes ehtymätön. Lapsia on auttanut selviytymään se, että he ovat huomanneet menestyvänsä koulussa tai olevansa kyvykkäitä jossakin harrastuksessa; "harrastukset veivät ajatukset pois ikävistä kotiasioista, mieli sai levätä ja ruumiista poistui jännitykset urheillessa" kirjoittaa Juhani.Monet vaikean lapsuuden eläneet ihmiset ovat joutuneet ottamaan nuorena vastuuta omasta elämästään ja itsenäistyneet."Tuo aikainen kotoa lähtö oli ratkaisu siihen, että pääsin pois helvetistä" kirjoittaa isäpuolen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunut nimimerkki Etsin kunnes löydän sun.Furman kirjoittaa, kuinka kirjeissään monet kertovat ,miten heissä jo lapsena heräsi tietynlainen näyttämisen  halu, joka auttoi selviytymään.Furman nostaa myös huumorin yhdeksi ihmisen selviytymiskeinoksi, "kautta aikojen ihmiset ovat vitsailleet vakavista asioista ja viljelleet mustaa huumoria setviessään kokemiaan kauheuksia". Uskonnon merkitys voiman ja toivon antajana on myös monille ollut merkityksellinen kokemus selviytymisessä.
   Selvitymisenkeinoja on siis monia ja yhtenä Furman mainitsee vielä psykoterapian ja mielenterveydellisen hoidon.Nimimerkki Paljon kärsinyt kertoo terapian auttaneen häntä.
   Kysymys siitä, mikä meitä on auttanut selviämään kaikesta huolimatta,  nostaa elämästämme esille voimavaroja, joita emme välttämättä tule muuten ajatelleeksi kirjoittaa Furman.
    
   Mitä vaikea lapsuutesi on sinulle opettanut?
   Kriisi- ja katastrofipsykologian avulla on opittu ymmärtämään paremmin sitä, miten ihminen reagoi traumaattisiin kriiseihin ja miten selviytymistä voidaan edistää. Järkyttävässä tilanteessa ihminen toimii vaistonvaraisesti, hän tekee sen, minkä sillä hetkellä parhaaksi näkee.Psykologisen ensiavun, jälkipuinnin eli debriefingin, avulla kriisin kokeneet ihmiset saavat etäisyyttä kokemaansa, kuulevat miten muut ovat reagoineet vastaavassa tilanteessa ja ymmärtävät paremmin itseään ja toisiaan. He vakuuttuvat reaktioidensa normaaliudesta ja asiaankuuluvuudesta ja huomaavat, etteivät he olisi pystyneet estämään onnettomuutta tapahtumasta. Debriefingin tarkoituksena on antaa ihmisille toivoa, vaikka kokemus olisi ollut kuinka järkyttävä tahansa, siitä voi aikaa myöten selviytyä kirjoittaa Furman. Perheväkivallan ja insestin uhreille sekä alkoholistiperheiden lapsille että monista sairauksista kärsivien ihmisten perheille on järjestetty sopeutumisvalmennuksia, kursseja ja leirejä, jotka  tarjoavat myös lapsille mahdollisuuden saada asiasta tietoa sekä tavata ja keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa.
   Oman menneisyyden kokemusten ymmärtämisessä on monta tapaa oppia; aiheesta  lukeminen, asiantuntijoiden kuuleminen, tapahtumien pohtiminen mielessä tai keskusteleminen muiden ihmisten kanssa , jotka ovat kokeneet jotakin samaa.Tarjolla on monenlaisia ryhmiä kasvotusten sekä internetin välityksellä. Lapsuuden kielteisistä  kokemuksista keskusteleminen omien vanhempien kanssa voi olla malko haasteellista, mutta parhaimmillaan se voi helpottaa oloa melkoisesti kuten Tiina kuvaa :"olen puhunut molempien vanhempieni kanssa menneistä ja monet asiat ovat selvinneet minulle.En enää haudo itsemurhaa ja painajaiseni loppuivat puhuttuani isäni kanssa asiat selviksi". Furman kirjoittaa, että joskus ymmärtäminen voi auttaa antamaan vanhemmilleen anteeksi.
   Elämämme järkyttävistä tapahtumista piirtyy mieleemme muisto, jolla voi olla meihin joko kielteinen tai myönteinen vaikutus.Jos muistoon liittyy häpeän, syyllisyyden tai vihan tunteita se voi olla taakka, mutta jos sen mieleen palauttaminen antaa aihetta ylpeyteen se voi olla voimavara. Jokaisen tulisi voida kokea, että reaktiot traumaattisessa tilanteessa olivat mielekkäitä ja ymmärrettäviä ja olosuhteisiin nähden normaaleja. Katsoessamme omaa elämäämme taaksepäin merkityksellistä olisikin oivaltaa  omien suhtautumistapojen ja reaktioiden mielekkyys kulloisessakin tilanteessa. Myös ympäristön suhtautumisella on suunnaton vaikutus siihen, mitä me itse kokemuksistamme ajattelemme kirjoittaa Furman. Hänen mukaansa menneisyytemme on tarina, jonka voimme kertoa itsellemme monella eri tavalla. Kiinnittämällä huomiota keinoihin, joiden avulla olemme voittaneet vaikeat kokemuksemme, voimme alkaa tuntea kunnioitusta itseämme kohtaan ja muistella vaikeitakin lapsuudenkokemuksia pikemminkin ylpeyttä kuin katumusta tuntien.
    
   Miten olet myöhemmin elämässäsi hankkinut niitä kokemuksia, joit vaille lapsena jäit?
   "Me voimme jatkuvasti vielä aikuisenakin kokea lapsuuden iloja ollessamme yhdessä lasten kanssa" kirjoittaa Diana.Lasten ohella myös puoliso mainitaan usein myönteisten kokemusten tärkeimpänä lähteenä samoin lähiympäristön muut ihmiset."Suurin asia, joka on minulle vanhempieni avioeron jälkeen tapahtunut, on rakkauden löytyminen sekä sen myötä poikaystäväni vanhempiin tutustuminen.He ovat minulle se perhe, jota aina kaipasin" Sanna kirjoittaa.
   Furman kirjoittaa, että on alettu ymmärtää, että lapsi kehittyy osana  ihmisten verkostoa, johon kuuluu äidin lisäksi muitakin ihmisiä ja että lapset oppivat asioita eri järjestyksessä ja jonkin kehitysvaiheen siirtyminen ajallisesti eteenpäin ei ole ollenkaan niin kohtalokasta kuin on aikaisemmin oletettu. Lapsi hankkii myöhemmin ne kokemukset, joita vaille hän tietyssä iässä mahdollisesti jäi. Furman kirjoittaa ystävänsä psykologi Linda Metcalf olevan vakuuttunut siitä, että aikuisenakin voi vielä nauttia niistä kokemuksista, joiden yleensä toivotaan kuuluvan lapsuuteen. "En usko, että on koskaan liian myöhäsistä saada onnellinen lapsuus.En usko, että  koskaan kokonaan menetämme lapsen silmiämme.Itse asiassa vasta, kun kiellämme silmiltämme uteliaisuuden, oppimisen ja kasvamisen halun, meistä tulee yhtä kuin onneton menneisyytemme. Annamme sen hallita hankalaa elämäämme ja käytämme sitä tekosyynä,  jolla oikeutamme sen, kun sanomme en pysty. Ehkä avain täydenpään elämään ei löydykään siten, että opettelemme rentoutumista tai etsimme onnellisuutta tai mielenrauhaa vaan siten, että etsiydymme sinne, missä meitä rohkaistaan kokemaan lapsen riemua" kiteyttää Linda ajatuksiaan.
   Yksi selviytymistämme tukevista keinoista on kyky nähdä, mitä hyvää kohtaamamme kärsimys on tuonut mukanaan.Se kyky kehittyy ajan myötä.Monet kirjoittajista arvelivat, että heidän optimistinen luonteensa,sinnikkyyteensä, hyväntuulisuutensa, kykynsä nauttia aikuisena elämän pienistä asioista tai ymmärtää toisia ihmisiä tavallista paremmin juontuivat heidän lapsuuden kielteisistä kokemuksistaan. Monet ovat päättäneet myös kohdella omia lapsiaan aivan toisin kuin heitä itseään on kohdeltu: "meillä on itsestään selvää, ettei tässä perheessä harjoiteta fyysistä väkivaltaa" kertoo Aulikki. Myönteinen ajattelu, tulevaisuuden haaveilu ja myönteisten mielikuvien sijoittaminen sinne auttaa maalaamaan myös menneisyyden myönteisimmin värein. Muistamme vaikeastakin lapsuudesta hyviä hetkiä ja hauskoja tapahtumia ja samalla koettelemuksemme näyttäytyvät voimavarana.Kuten Päivi kirjoittaa "nyt voin tunnistaa omassa kehityksessäni vaikean lapsuuden saldon, joka on varjoja täynnä, jos katselen sitä varjossa ja jos katselen sitä auringon valossa, varjot häviää".
    
   Lopuksi:
   Historiaa, menneisyyden tositapahtumia, emme voi muuttaa.Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä tapahtunutta tapahtumattomaksi, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten me menneisyytemme ymmärrämme ja mitä menneisyyden tapahtumat meille merkitsevät Furman kirjoittaa.Menneisyys on elävä tarina, joka muuttaa muotoaan aina sen mukaan miten tuo tarina kerrotaan, mitä merkityksiä tapahtumat saavat, mitä selityksiä niille annetaan ja mitä seurauksia niistä uskotaan olevan.Furman uskoo että voimme omilla asenteillamme edistää elämämme laatua.
   Kirjan loppuun  hän on koonnut ajatuksiaan ja ohjenuoria siitä elämänviisauksia sisältävästä materiaalista, joita lukijoiden kirjeet, alankirjallisuus ja keskustelut ihmisten kanssa ovat hänessä herättäneet:

• Arvosta sitä, miten olet selviytynyt elämäsi vaikeuksista.
• Näe kohtaamasi vaikeudet koettelemuksina, jotka ovat kasvattaneet sinua ihmisenä.
• Huomaa sisäiset ja ulkopuolellasi olevat voimavarat, sillä niitä on enemmän kuin arvaatkaan.
• Arvosta edistymistäsi ja onnistumistasi ja kiinnitä huomiota niihin merkkeihin, jotka puhuvat sen puolesta, että olet oikealla tiellä.
• Ole tietoinen siitä, mitä elämältä haluat ja tulevaisuudelta toivot.Toiveilla on taipumus toteutua, mutta mikään tuuli ei ole otollinen laivalle, jolla ei ole päämäärää.
• Usko, että ansaitset hyvän tulevaisuuden. Ja mitä raskaampi menneisyytesi on ollut, sitä paremmalla syyllä.
• Ole armollinen itsellesi ja muista, että et ole yksin.
   
  Mietteitä kirjasta
  Furman kirjoittaa helppolukuista tekstiä ja esimerkit elävästä elämästä niin Suomesta kuin maailmaltakin sekä kirjeiden kirjoittajien kokemukset auttavat hahmottamaan kirjan sanomaa. Furmanin perehtyneisyys aiheeseen näkyy teoksessa. Teos auttaa näkemään menneisyyden kokemukset voimavarana.Kirjeiden kirjoittajat ovat selviytyneet paikoin todella vaikelta kuullostavasta lapsuudestaan ja pystyneet kääntämään sen voimavarakseen.Kirjoittajat eivät ole jääneet menneisyytensä vangeiksi.Selviytymiskeinoja on ollut  monenlaisia ja usein ne ovat olleet ihmisten itsensä keksimiä/ oivaltamia.Niin kuin kirjan alussa Furman viittaa amerikkalaisen psykiatrin Milton H.Eriksonin ajatuksiin:"Ihminen tietää ongelmansa ratkaisun, hän ei vain tiedä, että tietää." Mitkä voimat meissä ihmisissä piileekään! Kirjan lukeminen herätti toivon, sai hyvälle mielelle ja vakuutti siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.