”Tämä on elämäni mustin päivä.”
Romaani Paljain jaloin on Laura Saven kirjoittama kirja, joka perustuu hänen omiin päiväkirjamerkintöihin sekä muistoihin. Laura on nuori lääketieteen opiskelija, pienen Otso pojan äiti ja Sofian vaimo, joka saa puhelun lähtiessään luennolle. Puhelu muuttaa Lauran elämän.
”Sinähän olit eilen siellä magneettikuvassa polven kierukkavammaepäilyn vuoksi? Nyt on tullut ilmi eräs yllättävä asia. Kuvassa oli sellainen löydös, että minun piti laittaa kiireellinen lähete Töölön tapaturma-asemalle. Voit hakea kuvasi heti täältä Forumista. - Mistä on kysymys? - Kuvassa näkyy jonkinlainen kasvain. Näiden kuvien perusteella sanoisin, että se vaikuttaa pahanlaatuiselta. Lopullisen varmuuden voi saada vain lisätutkimuksilla. Siksi on tärkeää, että lähdet nyt välittömästi Töölön tapaturma-asemalle.”
Lauralta löytynyt kasvain on osteosarkooma eli luusyöpä. Kasvain on reisiluussa ja on iso, läpimitaltaan 6cm. Pitääkö jalka amputoida? Kuinka Otson tai Sofian käy? Entä parisuhde?
”En syö, en nuku. Elän kuplassa, johon kukaan ei yletä. Sofia yrittää onkia minua pinnalle, mutta vajoan jatkuvasti takaisin kauhuun.
Polveni ei enää oikene. Siinä on iso luinen kyhmy ja se on turvonnut. Miten en ole huomannut sitä aikaisemmin? Miksi en ole huomannut sitä aikaisemmin?”
Paljain jaloin on juuri syöpään sairastuneen Lauran omakohtainen tarina siitä, kuinka elämä muuttuu syöpä-uutisen jälkeen. Laura kertoo ajatuksiaan niin elämää, syöpää kuin kuolemaakin kohtaan. Hän kirjoittaa hoidoista, kuinka ne vaikuttavat häneen ja sitä kautta parisuhteeseen: Kuinka elämä jatkuu kaikesta huolimatta?
Laura tutustuu sairaalassa Katriin, jolla on uusiutunut lymfooma. He ovat samanikäisiä ja hoitojen edetessä he ystävystyvät. Vaikka vanhemmat ja puoliso tukee arjen pyörteissä, on hyvä jutella jollekin, jolla on edes hieman samanlainen tilanne. Syöpä vaikuttaa kuitenkin siihen sairastuneeseen, mutta myös sairastuneen läheisiin.
”MINKÄLAISTA ON SAIRASTUA SYÖPÄÄN? Ensin tulee sokki. Kaikkialla on pelkoa, tyhjyyttä, äänettömyyttä. Elämäni hajoaa palasiksi. Kontrolli katoaa. Sammun ja ympärilläni on mustaa ja tuntematonta avaruutta. Ote arjesta irtoaa. Jatkan toimintaani järkevästi, mutta sisälläni mielikuvat muuttuvat kuin kaleidoskoopissa yhä uudenlaisiksi skenaarioiksi ja tapahtumiksi. Yhtäkkiä en pysty vastaanottamaan mitään äänentapaistakaan. Aika pysähtyy. Ilma loppuu. Seuraa lävitsepääsemätöntä ahdistusta ja masennusta. Järki keskittyy vain yhden sanan ymmärtämiseen.”
On viimeisen sytostaatti hoidon vuoro, jonka jälkeen alkavat kontrollikäynnit tietyin väliajoin. Entä jos syöpä uusiutuu? Entä etäpesäkkeet? Voiko kaikesta selvitä uudelleen? Onko enää toivoa?
Paljain jaloin on mukaansa tempaava kirja, joka saa lukijan ajattelemaan suuria kysymyksiä ja miettimään omaa elämää. Se on myös raadollinen kertomus siitä, kuinka syöpä voi tulla kenelle vain iästä riippumatta, mutta kun syöpä sattuu nuorelle iälle ehkäpä huonoin ennustein, voiko tavallista elämää jatkaa vaikka yrittäisikin? Kirja on mielenkiintoista luettavaa, sillä se on omakohtainen kertomus syöpään sairastumisesta ja siitä, kuinka elämä jatkuu sen jälkeen. Kirjasta saa mielestäni hyvin irti sen, kuinka syöpäpotilaan voi kohdata. Myös erilaiset hoitomuodot sekä kivun hoito tulee kirjassa hyvin esille.
”Jos nyt kaiken kokemani jälkeen mietin, mitä itse sanoisin juuri sairastuneelle ystävälleni, se voisi mennä vaikka näin: Mitä sinulle nyt kuuluu? En tiedä, mitä voisin sanoa. Tuntuu tosi epäreilulta. Kyllä tulee vielä parempia hetkiä. Laita vaatteet päälle, mennään parvekkeelle hetkeksi.”
Romaani Paljain jaloin on Laura Saven kirjoittama kirja, joka perustuu hänen omiin päiväkirjamerkintöihin sekä muistoihin. Laura on nuori lääketieteen opiskelija, pienen Otso pojan äiti ja Sofian vaimo, joka saa puhelun lähtiessään luennolle. Puhelu muuttaa Lauran elämän.
”Sinähän olit eilen siellä magneettikuvassa polven kierukkavammaepäilyn vuoksi? Nyt on tullut ilmi eräs yllättävä asia. Kuvassa oli sellainen löydös, että minun piti laittaa kiireellinen lähete Töölön tapaturma-asemalle. Voit hakea kuvasi heti täältä Forumista. - Mistä on kysymys? - Kuvassa näkyy jonkinlainen kasvain. Näiden kuvien perusteella sanoisin, että se vaikuttaa pahanlaatuiselta. Lopullisen varmuuden voi saada vain lisätutkimuksilla. Siksi on tärkeää, että lähdet nyt välittömästi Töölön tapaturma-asemalle.”
Lauralta löytynyt kasvain on osteosarkooma eli luusyöpä. Kasvain on reisiluussa ja on iso, läpimitaltaan 6cm. Pitääkö jalka amputoida? Kuinka Otson tai Sofian käy? Entä parisuhde?
”En syö, en nuku. Elän kuplassa, johon kukaan ei yletä. Sofia yrittää onkia minua pinnalle, mutta vajoan jatkuvasti takaisin kauhuun.
Polveni ei enää oikene. Siinä on iso luinen kyhmy ja se on turvonnut. Miten en ole huomannut sitä aikaisemmin? Miksi en ole huomannut sitä aikaisemmin?”
Paljain jaloin on juuri syöpään sairastuneen Lauran omakohtainen tarina siitä, kuinka elämä muuttuu syöpä-uutisen jälkeen. Laura kertoo ajatuksiaan niin elämää, syöpää kuin kuolemaakin kohtaan. Hän kirjoittaa hoidoista, kuinka ne vaikuttavat häneen ja sitä kautta parisuhteeseen: Kuinka elämä jatkuu kaikesta huolimatta?
Laura tutustuu sairaalassa Katriin, jolla on uusiutunut lymfooma. He ovat samanikäisiä ja hoitojen edetessä he ystävystyvät. Vaikka vanhemmat ja puoliso tukee arjen pyörteissä, on hyvä jutella jollekin, jolla on edes hieman samanlainen tilanne. Syöpä vaikuttaa kuitenkin siihen sairastuneeseen, mutta myös sairastuneen läheisiin.
”MINKÄLAISTA ON SAIRASTUA SYÖPÄÄN? Ensin tulee sokki. Kaikkialla on pelkoa, tyhjyyttä, äänettömyyttä. Elämäni hajoaa palasiksi. Kontrolli katoaa. Sammun ja ympärilläni on mustaa ja tuntematonta avaruutta. Ote arjesta irtoaa. Jatkan toimintaani järkevästi, mutta sisälläni mielikuvat muuttuvat kuin kaleidoskoopissa yhä uudenlaisiksi skenaarioiksi ja tapahtumiksi. Yhtäkkiä en pysty vastaanottamaan mitään äänentapaistakaan. Aika pysähtyy. Ilma loppuu. Seuraa lävitsepääsemätöntä ahdistusta ja masennusta. Järki keskittyy vain yhden sanan ymmärtämiseen.”
On viimeisen sytostaatti hoidon vuoro, jonka jälkeen alkavat kontrollikäynnit tietyin väliajoin. Entä jos syöpä uusiutuu? Entä etäpesäkkeet? Voiko kaikesta selvitä uudelleen? Onko enää toivoa?
Paljain jaloin on mukaansa tempaava kirja, joka saa lukijan ajattelemaan suuria kysymyksiä ja miettimään omaa elämää. Se on myös raadollinen kertomus siitä, kuinka syöpä voi tulla kenelle vain iästä riippumatta, mutta kun syöpä sattuu nuorelle iälle ehkäpä huonoin ennustein, voiko tavallista elämää jatkaa vaikka yrittäisikin? Kirja on mielenkiintoista luettavaa, sillä se on omakohtainen kertomus syöpään sairastumisesta ja siitä, kuinka elämä jatkuu sen jälkeen. Kirjasta saa mielestäni hyvin irti sen, kuinka syöpäpotilaan voi kohdata. Myös erilaiset hoitomuodot sekä kivun hoito tulee kirjassa hyvin esille.
”Jos nyt kaiken kokemani jälkeen mietin, mitä itse sanoisin juuri sairastuneelle ystävälleni, se voisi mennä vaikka näin: Mitä sinulle nyt kuuluu? En tiedä, mitä voisin sanoa. Tuntuu tosi epäreilulta. Kyllä tulee vielä parempia hetkiä. Laita vaatteet päälle, mennään parvekkeelle hetkeksi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti