Kirjaessee Enni Heiskanen

Hanna Jensen- 940 Päivää Isäni Muistina

 

Kirjassa Hanna Jensen kertoo isänsä sairastumisesta alzheimerin tautiin.

 

Kirja alkaa keväästä 2009, jolloin Hanna alkoi huolestua isänsä Sepon toimintakyvyn laskemisesta. Ei yhtäkkiä saanut kirjoitettua allekirjoitusta paperiin ja oli pientä vapinaa. Lisäksi Sepolla oli tapana jo pitkään kirjoittaa kaikki tekemisensä kalenteriin, ihan vessassa käynnistä lähtien. Tämän johdosta Hanna vei isänsä lääkäriin, ja diagnoosina oli vaan selittämätön vapina. Siihen Sepolle määrättiin Propral- nimistä lääkettä. Lisäksi alkoi tapahtua kaatuilemista sekä alkoi perua menojaan.

 

Kerran syksyllä Hanna yritti soittaa isälleen, muttei hän vastannut puhelimeen. Kun hän sitten vastasi, oli puhe epäselvää. Ambulanssi meni paikalle ja löysi isän kaatuneena lattialta ja paistinpannulla oli ruokaa paistumassa, ja asunto oli savussa. Sairaalassa lääkäri totesi, että Sepolla oli Alzheimerin tauti. Sitä ei Hanna alussa uskonut, mutta rupesi sitten ajattelemaan, että isän käytös oli ollut hieman epänormaalia jo pidemmän aikaa. Henkilökunta totesi, ettei Seppo pärjää enää kotona. Hanna löysi isälleen paikan seniorikodista, jossa hoitajat kävisivät asukkaan luona kaksi kertaa päivässä. Samalla Hanna alkoi etsiä hirveästi tietoa sairaudesta ja yritti etsiä tietoa, millä voisi todistaa, ettei hänen isällään ole muistisairautta.

 

2010 keväällä Hanna alkoi huolehtia isänsä asioista, kaupassa käynneistä ym. Seppo ei enää kodin askareita itse tehnyt. Lisäksi alkoi tulla ruokahaluttomuutta ja luonnekin muuttui ennen hiukan äreästä täysin leppoisaksi. Kesällä Seppo alkaa käyttää enemmän alkoholia, ja hän on väsyneempi kuin ennen.

2011 syksyllä neurologi katsoi parhaaksi lopettaa muisti lääkitys (exelon). Kerran Seppo hävisi hammaslääkäri reissulla, mutta poliisit löysivät hänet.

 

Talvella kunto romahtaa yhä enemmän. Seppo vaan nukkuu, ei syö ja juo kuin vähän avustettuna. Lopulta hänet viedään sairaalaan ja CRP arvot ovat korkeat. Lisäksi otetaan aivojen magneettikuvat, joilla todetaan taudin edenneen. Myös oli löydetty hyvälaatuisia kasvaimia. Lääkäri teki päätöksen kotiuttaa Seppo kohtuuttoman huonossa kunnossa, ja seuraavana päivänä hänet tuotiinkin takaisin sairaalaan. Siellä hän eli viimeisiin päiviin asti ja kuoli sitten vuoden 2012 alussa.

 

Kirjassa näkyi todella hyvin asiat omaisen näkökulmasta. Kirjassa Hanna pohtii asioita todella paljon ja kirjoitti paljon tietoa sairaudesta. Kirjassa huomaa, kuinka rankka omaisen osa oikeasti oli, koska hän hoiti kaikki isänsä asiat ja kävi päivittäin isänsä luona. Sen lisäksi, että on vielä omakin perhe hoidettavana. Hän on tehnyt kirjan toisille samassa tilanteessa oleville. Kirjassa hän kertoi paljon tilanteita, joissa hän olisi toivonut hoitajien toimivan eri tavalla. Tämä oli hyvä kirja myös sen suhteen, että on hyvä hoitajana muistaa oikeanlainen omaistenkin kohtaaminen.