Hanna
Jensen- 940 Päivää Isäni Muistina
Kirjassa Hanna Jensen kertoo isänsä
sairastumisesta alzheimerin tautiin.
Kirja alkaa keväästä 2009, jolloin
Hanna alkoi huolestua isänsä Sepon toimintakyvyn laskemisesta. Ei yhtäkkiä
saanut kirjoitettua allekirjoitusta paperiin ja oli pientä vapinaa. Lisäksi
Sepolla oli tapana jo pitkään kirjoittaa kaikki tekemisensä kalenteriin, ihan
vessassa käynnistä lähtien. Tämän johdosta Hanna vei isänsä lääkäriin, ja
diagnoosina oli vaan selittämätön vapina. Siihen Sepolle määrättiin Propral-
nimistä lääkettä. Lisäksi alkoi tapahtua kaatuilemista sekä alkoi perua
menojaan.
Kerran syksyllä Hanna yritti
soittaa isälleen, muttei hän vastannut puhelimeen. Kun hän sitten vastasi, oli
puhe epäselvää. Ambulanssi meni paikalle ja löysi isän kaatuneena lattialta ja
paistinpannulla oli ruokaa paistumassa, ja asunto oli savussa. Sairaalassa
lääkäri totesi, että Sepolla oli Alzheimerin tauti. Sitä ei Hanna alussa
uskonut, mutta rupesi sitten ajattelemaan, että isän käytös oli ollut hieman
epänormaalia jo pidemmän aikaa. Henkilökunta totesi, ettei Seppo pärjää enää
kotona. Hanna löysi isälleen paikan seniorikodista, jossa hoitajat kävisivät
asukkaan luona kaksi kertaa päivässä. Samalla Hanna alkoi etsiä hirveästi
tietoa sairaudesta ja yritti etsiä tietoa, millä voisi todistaa, ettei hänen
isällään ole muistisairautta.
2010 keväällä Hanna alkoi huolehtia
isänsä asioista, kaupassa käynneistä ym. Seppo ei enää kodin askareita itse
tehnyt. Lisäksi alkoi tulla ruokahaluttomuutta ja luonnekin muuttui ennen
hiukan äreästä täysin leppoisaksi. Kesällä Seppo alkaa käyttää enemmän
alkoholia, ja hän on väsyneempi kuin ennen.
2011 syksyllä neurologi katsoi
parhaaksi lopettaa muisti lääkitys (exelon). Kerran Seppo hävisi hammaslääkäri
reissulla, mutta poliisit löysivät hänet.
Talvella kunto romahtaa yhä
enemmän. Seppo vaan nukkuu, ei syö ja juo kuin vähän avustettuna. Lopulta hänet
viedään sairaalaan ja CRP arvot ovat korkeat. Lisäksi otetaan aivojen
magneettikuvat, joilla todetaan taudin edenneen. Myös oli löydetty
hyvälaatuisia kasvaimia. Lääkäri teki päätöksen kotiuttaa Seppo kohtuuttoman
huonossa kunnossa, ja seuraavana päivänä hänet tuotiinkin takaisin sairaalaan.
Siellä hän eli viimeisiin päiviin asti ja kuoli sitten vuoden 2012 alussa.
Kirjassa näkyi todella hyvin asiat
omaisen näkökulmasta. Kirjassa Hanna pohtii asioita todella paljon ja kirjoitti
paljon tietoa sairaudesta. Kirjassa huomaa, kuinka rankka omaisen osa oikeasti
oli, koska hän hoiti kaikki isänsä asiat ja kävi päivittäin isänsä luona. Sen
lisäksi, että on vielä omakin perhe hoidettavana. Hän on tehnyt kirjan toisille
samassa tilanteessa oleville. Kirjassa hän kertoi paljon tilanteita, joissa hän
olisi toivonut hoitajien toimivan eri tavalla. Tämä oli hyvä kirja myös sen
suhteen, että on hyvä hoitajana muistaa oikeanlainen omaistenkin
kohtaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti