keskiviikko 22. helmikuuta 2017

KTO Kirjaessee Terhi Määttä




KIRJA: LOISTAVA YKSINHUOLTAJUUS                  PÄIVI ALASALMI


Tämän kirjan tarkoitus on auttaa yksinhuoltajia muistamaan, kuinka arvokasta työtä he tekevät ja kuinka vähällä kiitoksella. Jos heillä olisi aikaa lukea tämä kirja, he huomaisivat olevansa tosielämän suuria sankareita


Kirja sisältää usean erilaisen perheen tarinoita joista he ovat selviytyneet yksinhuoltajana.


Kirja sisälsi aivan ihania opetuksia. esimerkiksi tämä:

” Lapset eivät ole kahlepalloja nilkoissani, vaan heliumpalloja, jotka kohottavat minut leijumaan mitättömistä murheista ja pikkusieluisista ajatuksista kohti suurempia sfäärejä.”


Tarinat:

Alkoholia juova vaimo joka ei välittänyt kenestäkään. onneksi perheessä mies joka hoiti perheen lapset. Lopulta suhde päättyi sitten eroon ja perheen isä sai yksinhuoltajuuden lapsille, äidille tämä oli ihan hyvä. Ei välittänyt. Humalan taas tullessa äidin luo hän soitteli paljon puheluita miehelleen ja tilanne meni niin pahaksi, että isän piti hommata äidille lähestymiskielto.


Tämä tarina myös herätti ajatukseni:

Yksinhuoltaja isä joka taisteli raha ongelmien kanssa yksinhuoltajana. sosiaalitoimisto ei antanut hänelle mitään, ei edes matka-avustusta, että lapset saisivat mennä äidin luo käymään. Kovan työn palkitsemana ja 5 kilon paperi sodan käytyä isä lopulta sai matka-avustuksen läpi. Päiväkodista haettaessa hoitajat olivat isälle sanoneet että: pitäisi olla äidin suostumus lapsen hakemiseen. Miksi tämmöinen kohtelu isää kohtaan? Eikö isät saa olla yksinhuoltajia? Ovatko he huonompia siinä kuin äidit? Enpä usko. Tarinan isä kertoo, ettei kinastele lastensa kanssa olleenkaan. Kuka lapsista jatkaa kiistelyä tai riitaa siitä seuraa rangaistuksen tuplaantuminen. esim. pelikiellon tuplaantuminen.


Tarinassa odottava äiti. Isä ei ole vielä päättänyt haluaako perheeseen vai ei. Kavereiden reaktio raskauteen oli ollut abortti. Tyttö ei ollut sitä mieltä. Hän halusi äidiksi, vaikka lapsi ei ollut suunniteltu. Äiti opiskeli samalla kun hoiti kotona alle vuoden ikäistä lastaan. Isästä ei ollut kuulunut mitään. Hän ei edes vastannut enää puhelimeen, eikä mennyt dna-testeihin, vaikka lupasi. Äidille ilmeni masennusta yksin lapsen hoitamisesta. Onneksi terapia auttoi, hän käy vieläkin terapiassa, vaikka onkin jo terve. Hän on tavannut uuden miehen. tapailevat joka päivä mutta miehellä on oma asunto, jos vaikka huomenna haluaakin nukkua pitkään. Ymmärrän häntä täysin.


Perhe jossa isä 8 vuotta nuorempi kuin äiti. Isä muutti äidin ja lapsen kanssa oman äitinsä hoivista suoraan suurperheeseen.  Isälle tuli vauva arjen keskellä tarve päästä pois ja olla vapaana. Tämä johti eroon. Kummatkin halusivat vielä toisen lapsen, vaikka eivät olisikaan yhdessä. näin tapahtui. Äiti asuu kahden lapsen kanssa. Hakee aktiivisesti perhetuki lomia ja pelastakaa lapset ry:n kautta tuettuja lomia ja muita tukia. Työpaikaltaan hänet erotettiin silloin kuin hän rupesi odottamaan toista lasta. Äiti vei jutun oikeuteen ja voitti sen. He muuttivat lasten kanssa asumaan Maltalle. Äiti sai levätä.

”Nyt kun lapset ovat isoja ajattelin, että olen venyttänyt penniä niin kauan, että nyt minulla on oikeus ostaa vaaleanpunaista vessapaperia. Otetaan se voima, vaikka sitten siitä”


Perhe, lapsia aiemmasta suhteesta ja nykyisestä suhteesta. Elämän selviytymiskeinot on olleet leikki ja huumori.

Mies kertoo lapsuudestaan lastenkodissa. En halua sen suuremmin kertoa mitä luin kirjasta, ei ollut mukavaa luettavaa. Onneksi hän lyhyen ajan päästä pääsi hyvään lastenkotiin. Hänen nykyinen vaimonsa on ollut lastenkodissa myös. Ja tämä nainen on saanut silloin yhden lastenkodin suljetuksi todella huonon lasten kohtelun takia.

Lapsiltani pitäisi kysyä, onko tämä yksin huoltajuus ollut loistavaa, mutta tiedän siinä onnistuneeni, kun pojat haluavat olla kanssani ja ovat aina halunneet.


17-vuotias äiti ja kaksi lasta. Miehestä tullut vuosien varrella peliriippuvainen. Hän myös käyttäytyi väkivaltaisesti hävittyään rahansa. Nainen joutui ottamaan mieheltä pois pankkikortit ja antamaan miehelle viikkorahaa, ettei hän pelaisi ruokarahoja. Lopulta tämä liitto loppui eroon. Nainen löysi ajan päästä uuden miehen, joka sitten paljastui kamalaksi huijariksi. Uudella miehellä paljon vanhoja velkoja, jotka nainen joutui sitten lopulta maksamaan. Mies ehti vielä huijata rahaa naisen äidiltäkin.



Kirja kertoo yksinhuoltaja äideistä ja iseistä, jotka yrittävät suojella lapsiaan ja pelastaa seurustelusuhteensa/avioliittonsa viimeiseen asti, kunnes lopulta tajuavat luovuttaa ja ruveta elämään omaa elämää turvallisesti lasten kanssa. Ei yksinhuoltajuus ole mikään häpeän aihe. Kannattaa lähteä huonosta suhteesta pois. Eihän siinä ole kukaan onnellinen, et sinä eikä varsinkaan lapset. Tämä Yksihuoltaja elämä onkin yllättänyt monet positiivisuudellaan. Vaikka raha on tiukalla ja apua ei meinaa saada, on lapsen kanssa eläminen ja heille kaikkensa antaneena.


”Mahtavaa elää, kun ei tarvitse pelätä ja miettiä tuleeko toinen kotiin humalassa vai ei. Kotiin tulee viimeistään, kun rahat loppu.”

” Ihanaa huomata, että jää enemmän aikaa itselle ja harrastuksille, ei yksinhuoltajuus ole vain ruuanlaittoa ja siivoamista. Se on sellaista, miten itse sen rakennat.”

”Se että pärjäämme, antaa meille voimaa.”

”Yksinhuoltajan on toimittava kellontarkasti, että homma toimii ja urakka ei kuse.”


Kirjanlopussa aivan ihana Yksinhuoltaja peli. kannatta tutustua. Käsitellään aiheita, kuinka säästän rahaa ja haluaisinko yksinhuoltajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti