KUNT Essee Tiina Immonen

Fight Back - toinen mahdollisuus

Kirjailija Pekka Hyysalo

Freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo haluaa kertoa tarinansa, jotta kaikki ymmärtäisivät, että syvemmästäkin suosta voi nousta. Hän taisteli tiensä takaisin elämään.

Pekka joutui vakavaan hyppyonnettomuuteen huhtikuussa 2010, hän oli silloin vain 19-vuotias. Ennen onnettomuutta Pekka oli ammatiltaan freeskier eli vapaalaskija, hän hyppi hyppyreistä ja liuku putkia pitkin sukset jalassa. Onnettomuutta edeltäneet päivät hän vietti kavereidensa kanssa Lapissa kuvaamassa hyppyjä. Tämä reissu olisi heidän viimeinen tällä kaudella, eli kesäloma odotti ja upeat suunnitelmat. Pekka lähti tekemään viimeistä temppuaan ja kaiken piti sujua hyvin. Kova tuulenpuuska tarttui Pekkaan hyppyrissä. Hyppy menee pitkäksi ja Pekka ei voinut hallita hyppyä eikä hän pystynyt pysähtymään hallitusti. Hän pyörii ja laskeutuu poikittain maahan ja jää makaamaan paikoilleen. Pekka oli tippunut päälleen ja kypärä oli mennyt rikki, mutta hänen onnekseen kaverit olivat lähellä ja pääsevät auttamaan nopeasti.

Kirjassa Pekan äiti Anja Hyysalo sekä kaveri Petri Kovalainen kertovat omin sanoin Pekan onnettomuudesta sekä hoitoon pääsemisestä ja ensimmäisistä vuorokausista. Pekka taisteli onnettomuuden jälkeiset päivät ja viikot hengestään. Pekan herääminen siirtyi monella viikolla koska tulehdukset ja kuume vaivasivat.

Toukokuussa 2010 Pekan silmät aukeavat ensimmäisen kerran. Hänellä todetaan erittäin vaikea-asteinen aivovamma, diffuusi aksonivaurio ja kahdenlaista aivoverenvuotoa, tilavastasi neliraaja halvausta. Pekalla tulisi olemaan ongelmia lähimuistin kanssa sekä lukemattomia muita oireita. Lääkärit totesivat, että entiselleen Pekka ei palaisi ja mahdollisesti hän jää vuodepotilaaksi. Lääkäreiden mukaan kuntoutuminen ja toipuminen olisi epävarmaa.

Pekka kertoo humoristisesti tilanteestaan ja kokemuksistaan. Pekka kuvaa tilannettaan niin että hän oli palannut kuoleman rajalta ja kooma oli ollut elämän pahin sähkökatko. Vaikka hän oli halvaantunut melkein kokonaan Pekka taisteli ja hänen positiivinen asenteensa auttoi hänet ylös sängystä. Hän ei lannistunut, vaikkei heti onnistunut itsenäisesti siirtymään pyörätuolista sänkyyn tai vaikka pyörätuolissa istuminen sattui. Pekan elämän pieniä kohokohtia oli, kun hän sai heinäkuussa luvan syödä kiinteää ruokaa sekä se, että kaverit kävivät säännöllisesti vierailuilla. Myös ensimmäinen kotikäynti lapsuudenkotiin heinäkuun puolivälissä oli Pekan kesän ylivoimaisesti paras päivä.

Ensimmäiset kävelyharjoitukset Pekka tekee Eva-telineellä. Pekalla on kovat odotukset tulevaisuudelta, hän olettaa, että pääsee jatkamaan ammattiaan laskettelua. Tässä vaiheessa fysioterapeutti pudottaa hänet maan pinnalle, mikäli Pekka pystyy joskus laskemaan hän ei tule tekemään sitä työkseen. Elokuussa Pekka pääsee Turun kaupunginsairaalasta siirtymään Synapsian kuntoutuslaitokseen Helsinkiin. Siellä hänelle annetaan toimintaterapiaa, allasterapiaa, puheterapiaa. Hän käy säännöllisesti myös neuropsykologin sekä ravintoterapeutin luona. Välillä Pekalla on henkisesti raskasta, mutta pienet onnistumiset toivat iloa. Esimerkiksi silloin kun hän oppi allasterapiassa kävelemään vedessä. Vähitellen Pekan harjoittelu tuottaa tulosta ja hän pystyy kävelemään Eva-telineen, rollaattorin avulla sekä portaikossa kaidetta apuna käyttäen. Myös myöhemmin tulevat kävelykepit, joiden kanssa hänen liikkuminen paikasta toiseen helpottuu.

Kirjassa on paljon Pekan tunteista ja elämästä tyttöystävän ja perheen kanssa. Pekka pääsee tekemään töitä hyppytuomarina ympärimaailmaa. Hänen elämälleen tulee sisältöä ja hän saa tehdä rakkaan harrastuksen parissa töitä, vaikkei vielä pystykään hyppäämään. Ensimmäisenä talvena onnettomuuden jälkeen Pekka opettelee murtomaasuksilla hiihtämistä ja hän pääsee rinteeseen laskettelemaan.

Syksyllä 2011 terapeutit yllättyvät Pekan hyvästä kunnosta. He eivät ole uskoa korviaan, että Pekka on jo lasketellut. Pekka jatkaa kuntoutusta Synapsiassa ja hän oppii juoksemaan vedessä. Pekka pääsee kokeilemaan Lokomat-kävelyrobottia, robotin tarkoituksena on opettaa jopa halvaantuneiden ihmisten hermostoja toimimaan ja opettaa heitä kävelemään oikein. Terapiat jatkuvat kuntoutusjaksoina ja Pekka pääsee käymään huippu-urheilijoille tarkoitetulla yksityisellä kuntolaitoksella harjoittelemassa. Vuosi 2013 ja Pekka harjoittelee pyörällä ajamista. Hänen tasapainonsa ei ollut vielä täysin korjaantunut, joten kaksipyöräisen polkupyörän polkeminen ei onnistunut. Pekka pääsi kokeilemaan nojapyörää, siinä ollaan vaaka-asennossa, joten se oli hänelle turvallinen. Pekalle nojapyörällä ajaminen antoi vapauden tunteen, joten hän pyöräili paljon. Seuraavaksi Pekka halusi oppia juoksemaan ja hänen tavoitteensa olisi juosta Fightback -maratonin 2,6 kilometriä syyskuussa 2014. Kesän hän harjoitteli ja vähitellen hän pääsi tavoitteeseensa ja lopulta hän juoksi Ficghtback tapahtumassa.

Pekan voitontahto ja periksiantamattomuus näkyi kuntoutuksessa. Hän pääsi vuodepotilaasta kävelemään ja juoksemaan. Ja mikä parasta hän voi lasketella ja hiihtää sekä nauttia rakkaasta harrastuksesta. Pekan ympärillä on ollut paljon ihmisiä tukemassa ja auttamassa. Kirja kertoo paljon Pekan perheen ja ystävien elämästä sekä kirjassa on paljon kuvia lapsuudesta ja kuntoutusjaksoilta. Erilaiset kuntoutusjaksot ja terapia käynnit Pekka kuvaa kirjassaan elävästi. Vastoin kaikkia ennusteita, Pekka käveli kuuden kuukauden päästä onnettomuudesta. Pekalle tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdottomuus vaan mahdollisuus tulevaan.