SAHU Essee Pasi Pitkänen

Kaunis mieli

Elokuva on koskettava kertomus skitsofreniaa sairastavista miehestä ja hänen perheestään. Elokuva kuvaa selkeästi ja monitahoisesti skitsofrenia sairautta. Asiaa tarkastellaan useista eri näkökulmista. Elokuva johdattelee katsojan läpi koko sairaushistorian alusta loppuun. Se antaa kasvot mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen ja hänen läheistensä elämään hyvin konkreettisella tavalla. Se kuvaa myös syvästi ihmisen tunnemaailmaa sairastuneen, mutta myös läheisten näkökulmasta. Se antaa kasvot myös yhteiskunnalliseen näkökulmaan. Elokuva tuo esiin eettisen näkökulman terveydenhuoltohenkilökunnan toiminnasta ja sen tuomista haasteista.

Elokuva kuljettaa läpi sairauden historian ensimmäisistä oireista aina sen hallintaan. Skitsofrenia puhkeaa useimmiten nuoruusiässä,  mutta sen ensioireet ovat usein vaikeita tunnistaa läheistenkään ihmisten. Sairastunut näyttäytyy usein pitkiäkin aikoja läheisilleen sulkeutuneena ja hiljaisena puurtajana. Hän on myös monesti hyvinkin menestyvä ja älykäs, mutta sosiaaliset taidot ovat puutteelliset. Hän tunnistaa erilaisuutensa suhteessa ulkomaailmaan ja kokee olevansa hyvinkin merkityksellinen ja kykenevä jopa yliluonnolliseen. Sairastunut peittää tiedostaen ja myös osin tiedostamattaan voimaantuneen ja vahvasti kokevan oman maailmansa. Hänellä on vahva usko itseensä ja kaikkivoipaisuuteensa. Elokuvan päähenkilö toi tämän sisäisen maailman selkeästi esiin. Myös oman elämän hallinta ja tilan ottaminen omalle tavalleen toimia ja ajatella kuvastuu hyvin päähenkilön käyttäytymisessä.

Kertomus eteni hyvin vaiheeseen, jolloin sairauden oireet alkoivat näkyä muille ihmisille ja sen mukanaan tuoman hämmennyksen. Kyvyttömyys ja hallitsemattomuuden tunne suhteessa sairastuneeseen oli kuvattu selkeästi. Sairastuneen oma tunnemaailma ja sen todeksi tuleminen herätti voimakkaita tunteita elokuvan edetessä. Elokuva kuvasi hyvin sairauden mukanaan tuomaa ahdistuneisuutta, pelkoa ja epävarmuutta. Epävarmuuden alta kuvastuu kuitenkin selkeästi päähenkilön vahva usko itseensä ja omiin kykyihinsä. Hän koki voimakkaasti monia eri tunnetiloja, jotka vaihtelivat nopeastikin ja olivat välistä tunnettavissa samanaikaisesti. Läheisten tapa suhtautua välttelevästi sairastunutta kohtaan näkyi elokuvassa.

Alkuvaiheen jälkeen harhamaailman voimakkaasti todeksi tuleminen kuvastuu päähenkilön käyttäytymisessä teoissa ja suhteessa muihin ihmisiin. Hän menetti täysin sairauden hallinnan ja heittäytyi elämään harhamaailman.  Näin ollen hänelle rakentui sisäinen oma maailmansa, mitä muut ympärillä olevat ihmisen eivät voineet ymmärtää. Tämä käyttäytyminen eristi hänet lopullisesti ympäröivästä todellisesta maailmasta. Päähenkilö oli harhamaailmansa vuoksi vaaraksi itselleen ja muille, joten hän tarvitsi sairaalahoitoa. Vaarallisen käyttäytymisensä vuoksi hänet määrättiin vastentahtoiseen osastohoitoon. Vuosien aikana päähenkilöllä oli useita sairaalahoitojaksoja. Sairaalahoitoa hän tarvitsi oireiden pahetessa, joka johtui sairauden tunnottomuudesta ja lääkityksen lopettamisesta itsenäisesti. Skitsofreenikolle tämä on tyypillistä käyttäytymistä, koska harhamaailma on hänelle todellisuutta. Lääkityksen mukanaan tuomat sivuvaikutukset ovat myös usein syynä lääkekielteisyyteen. Elokuvassa tuli esiin lääkkeiden sivuvaikutukset päähenkilöön. Hän muuttui sulkeutuneeksi ja apaattiseksi. Tunnemaailma oli latistunutta. Hän ei jaksanut huolehtia itsestään ja paino lähti myös nousemaan. Tämä lisää usein ahdistuneisuuden tunnetta.

Sairaus hallitsi vahvasti perheen elämää. Tämä oli hyvin raskasta puolisolle, jolla oli myös lapsi hoidettavana ja kasvatettavana. Hän pysyi kuitenkin miehensä rinnalla, yrittäen tukea ja ymmärtää. Vaikka päähenkilö sai apua sairauteensa terveydenhuollon ammattilaisilta, osoittautui puolison ymmärrys ja tuki ratkaisevaksi tekijäksi selviytymiseen takaisin elämään. Puolison avulla ja tuella päähenkilö oppi aluksi aistien turvin tunnistamaan todellisen ja harhamaailman toisistaan. Tuntoaisti oli ratkaisevana osana selviytymisen ensiaskelissa. Puolison antama turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne rohkaisivat hyväksymään todellisuuden ja sairauden kaikkine oireineen. Jatkossa myös ystävien tuella ja avulla oli suuri merkitys selviytymiseen.

Elokuva osoitti selkeästi, että parantumattomankin skitsofreniasairauden kanssa kykenee elämään hyvää ja rikasta elämää. Läheisten, hoitohenkilökunnan ja lääkityksen turvin päähenkilö kykeni palaamaan menestyksekkäästi työelämään. Näin hän sai merkityksen elämäänsä ja kykeni hyödyntämään lahjakkuutensa yhteiskunnallisestikin. Hänet palkittiin menestyksekkäästä työstään Nobel-palkinnolla. Harhamaailma oli hänellä edelleen olemassa, mutta hän kykeni elämään sen kanssa, joskin se oli hänelle myös taakka, jota vastaan oli taisteltava kaiken aikaa.

Elokuva on koskettava, tositapahtumiin perustuva kertomus skitsofreniasairaudesta.