SAHU Essee Veera Kärki

Kaunis mieli

Elokuvan pääroolissa on mies nimeltä John Nash, joka on luonteeltaan hyvin ujo. Hän on matemaatikko.

Johnilla on skitsofrenia, jota ei elokuvan alussa tiedetä.

Hän kuvittelee päässään itselleen huonetoverin jonka nimi on Charles. John myös kuvittelee henkilön nimeltä William Parcher, joka on tullut ehdottamaan Johnille erittäin salaista tehtävää puollustusministeriöstä koodinmurtajana. John ottaa tehtävän vastaan ja lähettää kirjeitä ministeriölle vanhan kartanon pihassa olevasta postilaatikosta. Hänelle laitetaan siru ihon alle ranteeseen josta hän näkee koodeja erittäin salaisissa tehtävissä. Elokuvassa myös huonetoveri Charlesin sisaren tytär tulee kuvioihin, hän kulkee aina Charlesin matkassa.

John löytää itselleen naisystävän ja menee hänen kanssaan naimisiin, edes hän ei huomannut Johnissa mitään erikoista mikä voisi viitata sairauteen.

Lopulta Johnin huomataan näkevän harhoja ja hänet viedään hoitoon. Lääkitys aloitetaan ja se vaikeuttaa hänen matemaattista ajatteluaan. Hän pääsee kotiin vaimonsa ja lapsensa luo.  John jättää lääkkeet ottamatta, jolloin nopeasti harhat alkavat tulla takaisin. Hän näkee taas Charlesin, hänen sisaren tyttären sekä Williamin. John alkaa työskennellä taas huippusalaisessa tehtävässä ja työskentelee metsässä olevassa pienessä mökissä.

Johnin vaimo oli hakemassa pyykkejä ulkoa, jolloin kuuli outoa ääntä metsästä ja löysi Joshin mökin ja siellä kaikki koodilaskelmat.

Lopulta John tajusi ettei harhat voineet olla totta, kun ikinä harhoissa näkyvät ihmiset eivät vanhene. John meinattiin laittaa pakkohoitoon, mutta hän halusi itse kokeilla ratkaista sen miten voisi elää harhojen kanssa. Hän lopulta päätti olla puhumatta harhoilleen ja jätti ne kokonaan taka-alalle ja lopulta hän pystyi elämään harhojen kanssa. Ne seuraavat häntä aina, muttei hän ottaudu niihin mitenkään.

Katsoin elokuvan kaksi kertaa, oli hauska miten ensimmäisellä kerralla ei harhoja itsekään oikein älynnyt. Toisella kerralla sitä pystyi seuraamaan, muut ihmiset eivät katsoneet kertaakaan kuvitteellisiin ihmisiin tai väistäneet jne. Pakkohoitona oli viisi kertaa viikossa insuliinishokki kymmenen viikon ajan. Lääkehoidosta huolehti Johnin vaimo, joka säännöllisesti tuo lääkkeet Johnille otettavaksi. Elokuvassa ei näytetty miten esim. lääkärit seurasivat sairautta. Johnin vanhat ystävät ottivat sairauden jälkeen hänet hyvin vastaan ja auttoivat pääsemään ns. normaaliin elämään takaisin.

Näyttelijä osasi hyvin näytellä skitsofreenikkoa ja elokuva oli hyvin toteutettu.