HYTO Essee Päivi Ryynänen

Lyhennelmä dokumentista saattohoito. Tässä dokumentissa veli kertoo oman veljensä sairaudesta, kärsimyksistä ja kuolemasta.

Veli haluaa osoittaa kuinka tärkeää on pysyä sairaan rinnalla loppuun saakka. Dokumentin sanoma on: Älkää jättäkö kuolevaa omaistanne yksin.

Youtube: saattohoito

Lisäksi oma kokemus/ näkemys

Saattohoito

Tässä kuolemaa tekevä mies sairastaa haima syöpää josta hän ei tule parantumaan. On itse päättänyt ettei sitä hoideta enää.  Kuolemaa tekevä puhui eutanasiasta jos se olisi mahdollista niin se tehtäisiin hänelle koska hän ei voi parantua sairaudestaan. Mentyään sairaalaan oli pystynyt vielä kävelemään mutta voimat olivat ruveneet hiipumaan. Tässä vaiheessa puhe oli vielä selvää ja jaksoi keskustella. Pääsi käymään kotona vaimonsa kanssa ,kertoi sen olevan erilaista. Vaihtelu teki hyvää, ääni oli kirkkaampi vaikka pientä äänen särinää oli havaittavissa. Kertoi myös liikunnan tärkeydestä, että vähäinenkin liikunta on tärkeää, vaikka tasapaino on mennyt. Puhe alkaa olla jo epäselvää, kuuntelijan on vaikea saada selvää puheesta, kasvot ovat kuihtuneet. Koko olemus on väsynyt. Vaimon käydessä kertoi äkkilähdöstä. Vatsa oli isontunut, vaimo kysyi onko se levinnyt. Puhe huonoa ja näytti kädellä ylävartaloaja vatsaansa. Kädet ovat viilentyneet ja olo on kurja. Seuraavan päivänä hengitti happiviiksien avulla ,hengitystä seuratessa näytti hieman haukovalt. Lihaksia ei paljon enää ole. Tässä kohtaa en oikein saa selvää että meneekö kipulääkettä.

Se mikä jäi mieleen dokumenttia katsoessa oli läheisten läsnäolo ja se miten he puhuivat kuolemaa tekevälle. Se ei ollut ollenkaan surevaa. Puhuivat aika suoraan. Siinäkin vaiheessa kun kuolemaa tekevä toivoi äkkilähtöä, vaimokin sanoi että sehän ois mukava kun pääsisi kerralla pois. Vaikka voisi olettaa että asia olisi toisinpäin. Sen tiedän että läheisestä ihmisestä on vaikea luopua vaikka sitä tunnetta ei näytetä kuolemaa tekevälle. Omasta kokemuksesta (läheisen kuolema) oli todella epätodellinen.  Sain soiton että läheiseni ihminen on saattohoidossa samana päivänä jolloin puhelu tuli operoitiin amputoitua jalkaa jonka seurauksena läheiseni ei enää jaksanut ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Menin katsomaan ja mennessäni läheiseni luo mietin mielessäni että “odota” olen tulossa, puhelin oli koko ajan kädessäni.  Siksi että tuleeko soitto ja kerkeänkö vielä näkemään. Kun pääsin sairaalan pihaan juoksin, pääsin osastolle jossa läheiseni oli en paljon katsonut ympärilleni kun menin käytävää pitkin. Kun saavuin huoneen ovelle oli jo pappi läsnä ja mietin että mitä nyt on tapahtunut mutta se oli sen takia että rukoiltiin ja laulettiin. Päästyäni huoneeseen menin sängyn päätyyn pään puolelle.  Huone oli aika täynnä tuossa vaiheessa. Sitten laulettiin ja läheiseni siunattiin. Vielä tässä vaiheessa äänteli mutta ei puhunut. Oli väsynyt. Kädet olivat turvonneet ja viilentyneet, virtsaa ei enää tullut. Syöminen loppui ja lääkkeet pyöri suussa, ei pystynyt enää nielemään. Suuta kostuteltiin sitruuna tikuilla. Kipulääke meni tipassa ja hoito henkilökunta sanoi että painakaa hälytysnappia jos vähänkin näyttää siltä että tarvitsee kipulääkettä lisää niin he tulevat ja antavat. Hoito henkilökunta oli todella ystävällinen myös pappi mukaan lukien ja huomioivat myös läheiset.  Pappi kertoi että jos tarvetta puhua niin hänen puoleen voi kääntyä. Läheiseni oli levollinen. Ilmeestä ja kasvoista näki sen milloin oli tarvetta lisätä kipulääkettä. Loppu vaiheessa sitä meni n.15min välein, se oli pääasia että ei kipuja olisi. Koska hänellä oli muutenkin monta sairautta ja kipuja. Reuma, sydämen vajaatoiminta, valtimon kovettuma tauti, keskivaikea Alzheimer. Niimpä hän elossa ollessaan aina sanoi että joutaisi täältä ihmisten riesana olemasta pois.  Pari päivää saattohoidosta sain soiton että läheiseni oli kuollut aamulla 7 jälkeen.  Lähdin sairaala kohti. Kerrottiin että läheiseni oli kerran avannut silmiään ja haukoi henkeä. Näin hän poistui keskuudestamme. En tiedä mutta se oli niin epätodellista, ei sitä voinut uskoa kun se tapahtui lopulta aika nopeasti vaikka siihen oli omassa mielessä varautunut että näinkin voi käydä. Saimme vielä muutaman tunnin olla hänen kanssaan, sitä ennen lääkäri kävi toteamassa että hän on kuollut. Jonkin ajan kuluttua tuli pari hoitajaa pesemään ja pukemaan. Siksi aikaa meidät ohjattiin pois huoneesta. Saimme hetken hyvästien jättöön. Tässä vaiheessa tuli tunne kun jouduimme lähtemään että ei läheistä voi siihen jättää. Kai se luopuminen oli niin vaikeaa kun tiesimme että emme näe häntä enää. Vielä välilläkin tulee tunne ettei sitä voi käsittää että hän on poissa. Nyt hänellä ei ole kipuja, kärsimyksiä ja hänellä on hyvä olla.

Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa eli oireita lievittävää hoitoa. Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tarkoituksena on lievittää kipua ja muuta kärsimystä sekä tarjota mahdollisimman hyvä elämänlaatu potilaalle ja hänen läheisilleen.  Saattohoito ajoittuu ihmisen viimeisille elinviikoille tai päiville, jolloin toiminta on yleensä merkittävästi heikentynyt.  Ja tämä kaikki toteutui hyvin sairaalassa jossa läheiseni oli. Olkaa kuolemaa tekevän läheisenne lähellä, pelkkä läsnäolo jo riittää. 

“ Kun mummot kuolevat  heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen. Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia. “

Eeva kilpi