HYTO Essee Petteri Puumalainen

Kunniallinen kuolema ( NHK World Prime Dokumentti `An Honest Death´ )

Petteri Puumalainen

Katsoin Dokumentin liittyen saattohoitoon, joka herätti monia kysymyksiä etiikasta ja kuoleman kohtaamisesta. Masahiro Tanaka on lääkäri ja buddhalainen pappi, joka toimii saattohoitokodin työntekijänä japanissa vaimonsa Teigan kanssa. Dokumentin tarkoituksena on kuvata vaiheita, joita Masahiro käy elämänsä lopulla sairastuessaan parantumattomaan syöpään. Masahiro tuntee kuoleman kohtaamisen hyvin, sillä hän on uransa aikana ollut mukana saattamassa yli 1000 ihmistä tuonpuoleiseen. Mutta onko Masahiro valmis kohtaamaan oman kuolemansa?

   Masahiro ja Teiga pitävät yllä vertaistukiryhmää parantumattomasti sairaille ja heidän läheisilleen, jonka tarkoituksena on helpottaa kuoleman hyväksymistä ja vähentää sen pelkoa. Masahiro vierailee ryhmässä viimeisten 450 päivänsä aikana. Masahiro ei ota elämäänsä liian totisesti, ja hän osaa nauttia arjen pienistä asioista.

   Kuolema on aiheena vaikea asia käsitellä, sillä moderni ihminen ei kohtaa, tai näe kuolemaa samalla tavalla kuin ennen vanhaan. Kuolemasta ei puhuta, ja kuolemaa pidetään vain sairautena, johon ei ole löytynyt parannuskeinoa. Kuolevan tai kuolleen ihmisen omaiset voivat suhtautua tapahtumaan monin eri tuntein, mutta asioista tulisi puhua rehellisesti. Omaisten kohtaamisessa mielestäni tärkeintä on kuunnella heitä, sillä asioista keskusteleminen voi helpottaa menetyksen tuskaa. Myös Masahiro tuntee kuolevan kuuntelemisen tärkeäksi.

   Masahiron sairaus etenee hitaasti, mutta psyykkiset ongelmat alkavat vaivata häntä, kuten muistin heikkeneminen, ja kognitiiviset kyvyt. Masahiro on päättänyt, että häntä ei saa elvyttää, ja että hän saisi viettää kivuliaat viimeiset päivät syvästi sedatoituna. Masahiron sanoin ”anna minun nukkua, kun kivusta tulee kestämätöntä”. Teiga suhtautuu Masahiron kunnon huononemiseen rauhallisesti, mutta hänessä voi nähdä merkkejä surusta ja tuskasta. Masahiro haluaisi, että hänet sedatoitaisiin, mutta Teigan mielipide ammattilaisena on, että on vielä liian aikaista, vaikka hän selvästi haluaisi viettää lisää aikaa miehensä kanssa, kun hän on hereillä. Teiga joutuu taistelemaan hänen tunteidensa, miehensä toiveiden ja kuoleman etiikan kanssa. Omaisten on joskus vaikea nähdä kuolevan henkilön parasta, sillä omat voimakkaat tunteet verhoavat sen pimentoon. Lähihoitajina meidän tulisi vähentää inhimillistä kärsimystä elämän alusta loppuun saakka, mutta omaisten saaminen tajuamaan tämä asia, voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta.

Masahiro vihdoinkin sedatoidaan, vaikka Teiga on yrittänyt pitkittää prosessia luopumisen vaikeuden takia. Masahiron oltua sedatoituna 4 päivää, on Teiga päättänyt herättää hänet kaksi kertaa päivässä, sillä hän ei halua Masahiron kuolevan vielä. Teiga pakottaa Masahiron seisomaan tuettuna estääkseen lihaksien rappeutumisen. Teiga myös syöttää hänelle hänen lempijäätelöään, vaikka Masahiro ei selvästi kykene syömänä sitä. Teiga katuu sitä, että Masahiroa ei oltu testattu syövän varalta. Masahiron elämä päättyi eräänä aamuna sydämen pysähtymiseen, ja Teiga myönsi elvyttäneensä Masahiroa hänen toiveistaan huolimatta. Hän ei lopulta kyennyt osallistumaan hänen miehensä hautajaisiin. Dokumentti päättyy sanoihin `Masahiro opetti minulle, kuinka kuolema ei voi olla kunniallinen, eikä sitä varten voi suunnitella´.

   Tämä dokumentti antoi hyvän kuvan kuoleman prosessista saattohoidossa sekä kuolevan henkilön, että hänen omaisensa kautta. Dokumentti näytti myös, kuinka ammattilainenkin voi oman läheisensä kohdalla menettää perspektiivinsä. Kuoleman voi kohdata kunnolla vain kasvokkain.