KTO Kirjaessee Sari Multanen

Ylihuolehtivat vanhemmat

Maria Carling

Elisabeth Calve

Curling-perheet parempaan tasapainoon.

Luin kirjan Curling –perheet joka pääosin kertoo yli huolehtivista vanhemmista. Kirjan on toimittanut Maria Carling kokoamistaan artikkeleista Ruotsissa. Elisabeth Calve on ollut kirjaa tekemässä joka on arvostettu lasten ja nuortenpsykologi ja psykoterapeutti.

 On normaalia, että vanhemmat haluavat lastensa parasta. No totta kai näin on mutta sanana Curling tuo mieleen olympia lajin jossa ihmiset heiluvat jäällä jonkun pallukan perässä? Miten tämä liittyy vanhemmuuteen.

 Kirjan sisältö on mielenkiintoinen mutta taas hyvinkin pienissä erissä luettava, koska herättää niin paljon miettimistä näin vanhemman roolissa että miten olen toiminut ja miten ehkä toimisin.

 Curling-vanhemmat liioittelevat huolenpitonsa määrää. He tekevät kaikkensa, että lapset välttyisivät pettymyksiltä ja kokisivat vain positiivisia tunteita. Kaikki tarjoillaan heille mahdollisimman valmiina. Valta siirtyy lapsille, jotka oikeasti tarvitsisivat myös rajoja voidakseen hyvin. Viitataanko tässä vapaaseen kasvatukseen, joka jo sanana on joiltain osin mielestäni melko loukkaava, koska meistä kukaan ei voi tietää perheen taustoja miksi mikäkin on johtanut mihinkin.

 Mutta miten työssään stressaantunut vanhempi jaksaa niitä asettaa ja kohdata lapsen kiukunpurkaukset ja omat syyllisyyden tunteensa? Tähän kohtaan voisi lukea kirjasta kohdan liikaa elämyksiä, monesti vanhemmat jotka ovat väsyneitä, järjestävät lapselle paljon virikkeellisyyttä kotiin, kuten pelikoneet, televisio, harrastukset, näin ollen se luo levottomuutta lapsen mieleen ja vaikeuttaa vielä ennestään lapsen kykyä rauhoittua ja jäsentää arkirutiinit. Mutta väsynyt vanhempi ei välttämättä ajattele asiaa loppuun eikä ajattele siitä olevan haittaakaan. 

 Millaisia pelisääntöjä tarvitaan? Miten keskustella lasten kanssa? Mitä lapsilta voi ja pitää vaatia? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaavat kirjan asiantuntijat käytännönläheisesti. Pääsemme myös kurkistamaan, kuinka eri perheet ovat ratkaisseet arkensa palapelin. Ylihuolehtivat vanhemmat kertoo, mikä on tärkeintä hyvässä vanhempien ja lasten suhteessa. Toimittaja Maria Carling käynnisti artikkeleillaan keskustelun curling-vanhemmuudesta Ruotsissa, Elisabeth Cleve on arvostettu lasten- ja nuortenpsykologi ja psykoterapeutti.

Itse valitsin kirjan ihan nimen perusteella, ja kirjan tiivistelmän mukaan.

Ylihuolehtivat vanhemmat tekevät kaikkensa että lapset välttyisivät pettymyksiltä ja kokisivat vain positiivisia  tunteita. Vähitellen valta siirtyy lapsille- jotka itseasiassa tarvitsisivat vapauden lisäksi myös rajoja voidakseen hyvin.

Miten palauttaa perheen tasapaino, mitä lapsilta voi ja pitää vaatia? Kirja lupaa antaa asiantuntevia vastauksia ja kertoa myös kuinka eri perheet ovat ratkaisseet arkensa palapelin.

Voin suositella kirjaa yhtenä keinona ratkaisuihin antamaan ideoita kasvatukseen, mutta minulle käytännön ihmisenä kirja oli raskas lukuinen.

KTO Kirjaessee Jasna Oinonen

Lapsen kehitys 0-3vuotta

Monica Rödstam

Monica on ruotsalainen lapsipsykologi. Hänellä on paljon kokemusta lastenneuvola toiminnasta sekä lapsi- ja nuorisopsykiatrista. Kirjassa kerrottiin hyvin 0−3-vuotiaan fyysisestä ja henkisestä kehityksestä. Kirjassa käytiin läpi psykososiaaliset vaiheet Mahlerin objekti-suhdeteorian mukaan.

Lapsen kehitys alkaa heti syntymään jälkeen, ja lapsi alkaa ymmärtää ympäristön ja oman itsensä. Lapsi alkaa kuulemaan ääniä jo 6−7:nnestä raskauskuukaudesta asti ja erottaa äidin äänen muista äänistä. Vastasyntynyt lapsi näkee n. 20 senttimetrin etäisyydelle joka vastaa äidin kasvojen etäisyyttä imetyksen aikana ja lapsi kohdistaa katseensa äidin kasvoihin.

Lapsi pääsee suun avulla yhteyteen ympäristön kanssa ja saa tiedon rytmistä, sijainnista, jännityksestä ja lämpötilasta. Lapset myös oppivat pikkuhiljaa imemisvoimakkuuden, eli valitsevat mistä he tykkäät ja mistä ei. Yleensä, kun lapsella fyysinen ja henkinen kehitys etenevät, samalla kehittyy myös heidän sosiaalinen kehitys.

Eriytymisvaihe eli differentaatio alkaa n. 4 kuukauden iässä ja yleensä loppuu n. 10 kuukauden iässä. Lapset alkavat tässä vaiheessa ottaa etäisyyttä äitistään ja rupeavat tutkimaan enemmän häntä ja ympäristössä tapahtuvia asioita, myös lapset ovat enemmän valveilla ja eivät nukahtele niin usein. "Lapset yrittävät kartoittaa ympäristöään etupäässä katselemalla tarkasti, mutta myös kuuntelemalla". Heidän katseensa muuttuu virkeämmäksi, Itsepintaisemmaksi ja määrätietoisemmaksi.

Lapset alkavat reakoimaan äidin poissaolosta esimerkiksi itkemällä ja levottomuudella. Lapset myös sitovat "tunnesiteitä" muihin ihmisiin ja esineisiin kuin äitiin. Heillä alkaa myös tulla käsitys hyvästä ja pahasta.

Harjoitteluvaihe on n. 7−16 kuukauden iässä ja siinä motoriikka kehittyy tosi hyvin ja antaa uuden käsityksen kehosta ja lapsen käsitteet ja kieli. Lapsilla alkaa löytyä myös "Rakkaussuhteita ympäristöön" ja "löytämisen ja toiminnan ilo" eli lapsilla on iloinen ja rakastava asenne ympäristöön ja se vaikuttaa lapsen mielentilaan positiivisella tavalla ja lapset hakevat turvallisuutta hoitajiltaan. Lapsella alkaa tämän vaiheen aikana kohota itsetunto ja lisääntyä itsenäisyyttä.

 Leikeissä esiintyy enemmän harjoitteluleikkejä ja leikit ovat motorisia ja ne sisältävät monia aktiivisia vaiheita. "niihin liittyy siirtymistä, heittämistä, pyörittelyä, kolkuttelua, kokoamista, keräämistä ja esimerkiksi esineiden siirtelyä". Lapsella herää mielenkiinto leikkiä muiden kanssa ja kehittää leikkiä kavereiden kanssa ja auttaa toista.

Lähentymisvaihe on n.16−30 kuukauden iässä ja lapset alkavat käsittää itsensä riippumattomina ja erilisinä yksilöinä. Lapset kykenevät ajattelemaan todellisuutta ja laajentamaan käsitystä uusiin sisältöihin ja yhteyksiin. Lapsilla alkaa kehittyy kommunikaatiokyky ja sanavarasto alkaa kasvaa ja lapsi yhdistelee sanoja virkeiksi ja sitä myötä lapset tavoittaa ympäristöään. Vaiheen alussa lapset alkavat keksimään keinoja saadakseen äitiinsä huomion esimerkiksi antaa äidilleen pieniä lahjoja tai auttavat häntä jossain päivän askareissa. Lapset pyrkivät saada äidin rakkautta ja tarkkaavaisuutta ja äidin tulee osallistua aktiivisesti lapsen leikkeihin ja peleihin. Lapsille alkaa tulla "lähentymiskriisi" eli lapset haluavat, että äiti auttaa häntä, kun ei selviä itsekseen.

Lapsille voi tulla "voimakas abivalenssi" eli se tarkoittaa, että lapsella tilanne jossa hän ei tiedä mitähän joutuu tekemään. "Lapset pääsevät käsitykseen siitä, että jos he voivat saada rakkautta, on parasta samaistua rakkausobjektin käytökseen eli yleensä äitiin, asennoitumistapoihin ja asenteisiin”

Yksilöitymisvaihe alkaa n.24−30 kuukauden iässä ja kestää loppu elämän eli lapsi kehittää koko ajan lisää "omaa ”minäänsä" ja käsitystä ympäristöstään.

Kirja oli todella mielenkiintoinen, vaikka olikin teoriaa vain, kirjan lukemisessa minulla meni muutama päivä ja kirja herätti paljon ajatuksia esimerkiksi vastasyntyneen kehityksestä, että miten nopeasti se kehittyy ja mitä pitäisi ottaa huomioon, jos olisi äiti. Valitsin kirjan sen takia, kun halusin tietää erityisesti tämän ikävaiheen kehityksen. Tulen työskentelemään paljon pikkuisten lapsien kanssa.  Suosittelen kaikille, ketkä työskentelee pikkuisten lapsien kanssa lukemaan tämän kirjan!