HYVÄ KUOLEMA
Katsoin dokumentin nimeltä ”Hyvä Kuolema”. Dokumentti kertoo
palliatiivisesta hoidosta eli oireenmukaisesta hoidosta ja viime vaiheessa
puhutaan saattohoidosta.
Moni toivoo voivansa kuolla kotona, mutta käytännössä
yleisin kuolin paikka on terveyskeskuksen tai sairaalan vuodepaikka tai
hoivakoti.
Hämeenlinnassa on yksi Suomen neljästä erityisesti
saattohoitoon keskittyneestä hoitokodista Koivikkokoti. Siellä työskentelee
hoitajia, erikoislääkäri ja vapaaehtoistyöntekijöitä.
Sirpa Lundgren on yksi Koivikkokodin vapaaehtoistyöntekijä
ja hän kertookin millaista, on työskennellä vapaaehtoistyöntekijänä ja mitä se
vaatii.
Sirpa sanoo; ”Normaali, tasapainoinen ihminen, jolla on omat
asiat reilassa”, joka on erittäin tärkeää omasta mielestäni, koska jos ei ole
omassa elämässä kaikki hyvin ja työskentelee saattohoidossa ja kuolevien kanssa
voi mennä liian raskaaksi elämä. Saattohoito ja kuolema on raskaita aiheita ja
kokemuksia.
Koivikkokodilla vapaaehtoinentyöntekijä toteuttaa asiakkaiden
toiveita, kuten Sirpa toteuttaa yhdelle asiakkaalle jalkahoidon hänen
pyynnöstään. On todella kiva kuulla ja nähdä, että vapaaehtoiset haluavat
auttaa asiakkaita toteuttamaan ”viimeisiä” toiveita ja se on todella tärkeää.
Palliatiivisen hoidon tarve on kaikilla yksilöllistä ja
vuodeosastoilla ja hoivakodeissa on tärkeää muistaa se, että miten asiakas haluaa,
että häntä kohdellaan ja kuunnellaan toiveita ja autetaan siinä missä asiakas
tarvitsee apua. On myös tärkeää muistaa kohdata kuoleva ihminen myös ihmisenä,
eikä ruveta säälimään häntä sen takia että on kuolemassa.
Saattohoitopotilaallakin on itsemääräämisoikeus ja on kunnioitettava asiakkaan
toiveita ja tahtoja hoitoon ja kaikkiin muihinkin asioihin liittyen.
Saattohoitokotiin tullaan lääkärin lähetteellä, vaikeiden
sairauksien loppu vaiheissa. Yleensä kyseessä on syöpä tai etenevä neurologinen
sairaus, mutta syy voi olla myös muu. Tiedän itse yhden tapauksen, jossa
asiakas meni niin huonoon kuntoon perustasosta, että hänelle aloitettiin palliatiivinen
hoito, mitään kunnollista syytä ei ikinä lopulta tiedetty, mutta se tiedettiin,
että kipuja oli ja ruoka ja juomat ei menneet enää loppu vaiheella kunnolla
alas.
Riikka Koivisto on johtanut Koivikkokodin arkea jo seitsemän
vuotta. Hän kertoo, mitä ihmiset haluavat yleisemmin tietää, kun tulevat saattohoitokotiin.
”Saapumisvaiheessa ihminen lähtee aika käytännöllisistä asioista liikkeelle ja
hän saattaa olla kiinnostunut hyvin paljon siitä mitä siinä kuolemassa
itsessään tapahtuu ja he saattavat kysellä hyvinkin tarkkaan, että mistä sen tietää,
että kuolema on nyt lähellä”
Riikan mukaan on ihanaa, miten hoitajat ja lääkärit kertovat
potilaalle kauniisti, että mitä hengityksessä on muutoksia tai mistä he itse
huomaavat, että kuolema lähestyy. Hoitajat ja lääkärit käyttää myös aikaa
kertoa kuolemasta, jos asiakasta ja läheisiä pelottaa kuolema ja kerrotaan, miten
erilaisia oireita hoidetaan. Tämä on semmoinen asia, joka on tärkeää
läheisille, että asiakkaalle ja voi huomattavasti helpottaa kuoleman pelkoa ja
pelkoa menettää läheinen. Minulla on oma henkilökohtainen kokemus, kun oma
läheinen joutui saattohoitoon ja se helpotti huomattavasti, kun kerrottiin,
miten hoidetaan ja miten vähennetään kipuja, silloin myös itsekin tajusi sen,
että hän on hyvässä hoidossa ja kun hänen aikansa on lähteä hänellä ei ole enää
mitään kipuja ja hänen on parempi olla.
”Kuolema voi olla, joskus lohdullinen ja rauhallinen.” –
Riikka Koivisto
Turo Tuomisella on lantioalueenkasvain ja paljon
etäpesäkkeitä keuhkoissa, vatsan imusolmukkeissa ja maksassa ja häneltä
lopetettiin syöpä hoidot tuloksettomina. Ensimmäinen asia mitä Turo kysyi, kun
kuuli, että hoidot lopetetaan oli se, että saako kotona kuolla. Sen jälkeen hän
on saanut kotisairaanhoidon tuella oireen mukaista kipuja lievittävää hoitoa. Hän
elää tilanteensa nähden hyvää elämää. Kun Turo sai kuulla, että hoidot lopetetaan,
se oli hänelle pieni helpotus, koska ei tarvinnut pelätä koko ajan huonoja
uutisia siitä, että hoidot ei tehoa ja loppuu sairaalassa ravaaminen. Turolle
vaikeinta oli viedä tieto läheisille, koska on perhe ja pieni lapsi. Palliatiivisessa
hoidossa on tärkeää, että on tukiverkosto ja on läheiset läsnä, koska siitä saa
voimaa ja jaksamista.
Kaikilla on oikeus olla saattohoidossa, missä hän haluaa,
kuten kotona, osastolla tai sukulaisen luona. Saattohoidossa kotona ollessa on
tärkeää tukiverkosta ja että on joku apuna ja tukena koko ajan. Palliatiivinenhoito
voi kestää viidestä päivästä viiteen vuoteen, saattohoidossa olevalla on tiedossa
jo oletetun kuoleman ajankohta.
Palliatiivinenhoito ja saattohoito ei ole vain kivun
lievitystä ja perushoitoa, vaan ymmärtää kuolevaa ihmistä ja läheisiä ja sitä
kautta pitää hoitokeskustelut ja suunnittelut. Minusta on tärkeää ymmärtää ja
tukea kuolevaa ja kuolevan läheisiä, koska kuolema on vaikea kohdattava
läheisille ja kuolevalle ihmiselle.
