Perjantai dokkari= Minun
tieni perkele
Kertoo miehestä, jolla on aina silloin tällöin pakonomainen
tarve pukeutua naiseksi. Mies on syntynyt Oulussa lääninsairaalassa. Hän kertoo,
millaisia työtehtäviä on elämänsä aikana tehnyt postinkantajana,
traktoriurakoitsijana, kuorma-autoilijana maatalouslomittajana, romukauppiaana,
ojankaivajana. Pienyrittäjän elämä ei ole helppoa, hän kiroilee. Autojen romuja
on paljon pihalla eikä hän pääse niistä eroon. Mies kertoo aloittaneensa naiseksi
pukeutumisen vuonna 1997. Asiasta kertovat televisio-ohjelma ja lehtileike
saivat hänet kokeilemaan pukeutumista. Niinku ois lekalla päähän lyöty, mies kertoo. Hän tykkää
meikata itseään, mutta alussa oli jonkinlaista pelkoa. Mies kertoi ostavansa vaatteita
emännällensä. Mies on käynyt äidin luona näyttäytymässä naisten vaatteet yllään.
Kaikki on mentävä ja käytävä elämässä
läpi. Hän tykkää olla transu ja pukeutua omaksi ilokseen. Meikkaaminen hänellä
oli alkanut, kun hänen kasvot olivat niin punaiset. Hänen isänsä on valittanut
kasvojen meikkaamista. Hän on sitä mieltä, että rohkea täytyy olla, ei kannata
välittää, miten toiset katselee. Jos on kauniit sääret, miksei niitä voisi
näytellä. Hän ihmettelee, miten naiset saavat pukeutua miehiksi, mutta toisin ei
voi olla. Kaupassa ihmiset katsovat, mutta mies ei välitä siitä. Halutaan jopa
valokuvata, mutta lupaa siihen mies ei anna. Hän haluaa itse olla erilainen.
Hänen mielestään arvostelijoilla ja
ihmisillä on ongelma. Lopuksi hän kertoo, että transuvaatteissaan hän ei ole
oma itsensä, vaan normaalivaatteissa ja työhaalarissa.
Minun mielipide on tästä miehestä, että hän on ainakin
rohkea ei välitä toisten ihmisten mielipiteistä ja on oma itsensä.
