HYTO Essee Ronja Mikkonen

 Arman pohjantähden alla vanhustenhoito

Katsoin vanhustenhoidosta kertovan jakson, jossa Arman kiertää vanhainkodeissa ja kyselee hoitajilta asioita ja myös joiltakin vanhuksilta. Vanhuksille yritetään keksiä mahdollisimman paljon aktiviteettejä, että heillä kuluisi aika nopeammin, olisi yhdessä oloa ja tulisi virkeämpi olo. Vanhustenhoito ja kohtelu puhuttaa Suomessa. Laitokset laitostavat, vaikka niitten pitäisi olla koteja. Vanhukset ovat paljon yksinäisiä ja he ehkä jäävät helpoimmin yksin kun joutuvat omasta kodista muuttamaan vanhainkotiin. Aluksi vanhainkodissa on yksinäistä, kun ei ole ketään kavereita/ tuttuja.

Minun mielestä jakso oli hyvä ja silmiä avaava. Jaksossa kerrottiin tärkeitä asioita ja se oli koskettava. Tässä jaksossa kerrottiin yksinäisyydestä ja miten se vaikuttaa vanhuuteen. Itse olen ollut vanhainkodissa topissa. Samoja asioita huomasin mitä Arman tässä jaksossa kertoi. Paikassa missä olin vanhuksilla ei ollut virike toimintaa. Kun virike toimintaa ei ollut vanhukset istuivat omissa huoneissa yksin. Tämä on todella surullista.

HYTO Essee Enni Nevalainen

 Arman Pohjantähnden alla, Mielenterveys

Tämä jakso kertoo mielenterveydestä ja mitä se on. Mielenterveysongelmat syntyy yleensä lapsena, jos on ollut turvaton lapsuus. Esim. kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö, koulukiusaaminen voi aiheuttaa sen, että aikuisena on mielenterveysongelmia. Muut asiat mitkä voivat aiheuttaa mielenterveysongelmia on vastoinkäymiset, esim. köyhyys, työttömyys tai fyysiset sairaudet. Suomessa esiintyy eniten ahdistusta ja masennusta. Masennus on valtava väsymystila, mihin liittyy toivottomuus, lamaannus ja aloitekyvyttömyys. Masentunut ihminen ei jaksa pitää yllä optimistista näkökuvaa maailmasta ja tulevaisuudesta. Suomessa n. puoli miljoonaa ihmistä syö mielialalääkkeitä ja mieleen vaikuttavia lääkkeitä puolitoista miljoonaa ihmistä.

Tässä jaksossa Arman käy vierailemassa Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrian osastolla, jossa ihmisillä on pääsääntöisesti psykoosin oireita. psykoosinoireet voi tulla kenelle tahansa, ja oireet ovat yksilöllisiä. Potilaat ei itse koe olevansa sairaita vaan he luulee olevansa terve. Potilaalle joutuu kertomaan tilanteen mutta he ovat yleensä eri mieltä ja haluavat kotiin. Potilaat usein vahingoittavat itseään tai muita ja voimakeinoja joutuu käyttämään monesti. suljetulla osastolla on turvallisuuden takaamiseksi leposite ja eristyshuone.

mielenterveysasiat voi koskea ketä tahansa. Arman haastattelee Villeä, joka on kärsinyt skitsofreniasta koko elämänsä aikana. Ville kertoo, että välillä pää on täynnä ajatuksia, ajatukset tulevat samaan aikaan ja toistaa toisiaan. Paranoidisessa skitsofreniassa ihminen ajattelee, mitä muut ihmiset ajattelevat ja syyllistää itseään. Ville oli 21 kun alkoi kuulemaan ääniä. Äänet voi olla vihaisia, negatiivisia, ne voi kehoittaa itsetuhoisuuteen, ne voi käskeä ja komentaa. Villen lääkityksellä hävisi pahemmat äänet. Joskus äänet voi olla positiivisia. Ne voi kannustaa, rohkaista ja lohduttaa. Kampissa pidetään Moniäänisten keskusteluryhmä, jossa ääniä kuulevat voivat keskustella äänistä ja selviytymiskeinoista.

Mielenterveyteen liittyy todella paljon ennakkoluuloja. Ihmiset uskovat, että mielenterveys on henkilön omaa syytä tai itsensä aiheuttamia. Ihmiset myös uskovat, että jos ”ottaa niskasta kiinni” niin parantuu. Mielenterveyttä pidetään häpeän asiana. Sitä pidetään heikkouden merkkinä. Siitä syntyy sisäinen stigma, minkä takia ihminen leimaa itsensä, ei hae töitä tai koulua koska yhteiskunnan antama häpeä siirtyy ihmiselle.

Tämä jakso avasi silmiäni siitä, mitä mielenterveys on ja millaista on elää sairauden kanssa. Ihmisiä ei pitäisi leimata ”hulluiksi” sairauden takia. Jotkut sairastuvat herkemmin mielisairauksiin kuin toiset. Se ei tee ihmisestä heikkoa. Mielenterveys ja sen häiriöt ovat yksilöllisiä kokemuksia eikä niitä ole syytä lokeroida.

TMHE Essee Tytti Lehikoinen

 Katsoin videon Arman Pohjantähden Alla

Kausi 4 Jakso 3:Kehitysvammaistyö:Oikeus onneen

Siinä kerrotaan kehitysvammaisten asemasta ja miten asioita saataisiin korjattua. Kerrotaan myös mitä erilaista toimintaa kehitysvammaisille on tarjolla, esim. Päivä- ja työ toimintaa sekä tuettuasuminen. Ja siinä kerrotaan Sofian kylästä.

Kaikkien pitäisi ymmärtää, että kehitysvammaiset ovat ihmisiä ja että ihmisillä on erilaisia tarpeita. Kaikki kehitysvammaset eivät ole lapsen tasolla. Kehitysvamma ei ole sairaus vaan oire yhtymä. Kehitysvammoja on vaikeista keskivaikeisiin ja lieviin oppimisvaikeuksiin. Kehitysvammaiset saavat eläkettä, millä maksavat vuokran. Kehitysvammaisille tarjotaan kodin omaista asumista eikä laitostamista. He itse siivoavat huoneensa ohjaajan/hoitajan

avustuksella. Vammaispalvelulain mukaan vammaisilla henkilöillä on subjektiivinen oikeus välttämättömiin erityispalveluihin toisin sanoen kunnalla on velvollisuus järjestää erityispalveluja vaan, jos asiakas täyttää laissa tai asetuksessa mainitut myöntämisedellytykset.

Vähävaraisille perheille tämä tarkoittaa:

Siinä kärsii koko perhe ja vanhemmilta loppuu voimat, voi tulla myös se että lapsi/lapset otetaan huostaan koska vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa enää. Kunnan pitäisi antaa vähintään se kolme lepopäivää kuukaudessa vanhemmille eikä esim. kolmea päivää vuodessa.

Yleensä on kauhean taistelun takana, että sinä saat edes ne tuet ja avun mitä tarvitset kehitysvammaisen kanssa.

Yleisimmät ennakkoasenteet kehitysvammaisia kohtaan ovat:

Jos kehitysvammainen on kävelevä ja puhuva niin silloin he saavat haukkumista, ilkkumista ja pilkkana pitämistä, esim. jos kehitysvammainen menee baarin, häntä saatetaan lyödä ja kun ”normaali” henkilö menee poliisiasemalle ja kertoo mitä on tapahtunut häntä uskotaan, mutta jos kehitysvammainen menee poliisiasemalle häntä ei uskota ja hänen väitetään valehtelevan ja heidät passitetaan kotiin.

Ja jos on enemmän pyörätuolissa ja ei osaa välttämättä kommunikoida niin ajatellaan että tuo on vihannes vain.

Mitä tarkoitta jos suomessa syntyy kehitysvammaisena?

Heti synnyttyään ei välttämättä saa kehitysvammaisen diagnoosia, siinä menee muutama vuosi ennen kuin saa sen diagnoosin, koska siinä vaiheessa aletaan ymmärtämään se että ollaan kehityksessä jäljessä ja se voi tarkoittaa monia sairaala käyntejä ja tutkimus-jaksoja että saadaan nimi tälle asialle mikä siellä on oikein vikana.

Vanhempana käyt läpi kolmiasteisen vaiheen ensimmäisenä tulee shokki, toisena tulee syyllisyys että mitä on tehnyt väärin ja teinkö jotain raskaudenaikana, ja viimeisenä tuli hyväksyminen. Itse täytyy ensin käydä läpi ja hyväksyä se asia ja sitten tulee se miten kerron lähipiirille/verkostolle sen asian, ja siinä ei häpeä sitä lasta vaan rakastat lastasi yhtälailla. Mutta sinä häpeät sitä ettet pysty tekemään samoja asioita kuin ennen pystyit koska lapsi tarvitsee tukea enemmän ja sinun pitää olla läsnä paljon enemmän sen lapsen elämässä.

On erilaisia ihmisiä joistakin ei huomaa sitä että he ovat kehitysvammaisia kun he lähtevät ihmisten ilmoille ja toiset taas ovat täysin autettavia eli syötettäviä, juotettavia ja puettavia. Ja heti kun selviää että heillä on kehitysvamma he saavat sen leiman ja heitä käytetään paljon hyväksi.

Milloin on alkanut tapahtua muutosta siinä että suvaitsevaisuus ja ymmärtäminen on alkanut kasvaa tätä asiaa kohtaa?

Tapahtui silloin kun laitoksia alettiin purkamaan, että silloin on ihmiset alkanut ymmärtämään sen että kehitysvammaiset kuuluvat tänne meidän kanssamme.

Miten suomalaiset hyväksyvät kehitysvammaiset?

Jotkut ymmärtävät ja jotkut ovat sillä tavalla että mitä te täällä teette, ette te tänne kuulu ja että painukaa sinne laitoksiin. Se voi johtua kehitysvammaisten historiasta koska ennen he asuivat siellä metsän keskellä ja nyt kun on aloitettu laitosten purkaminen ja kehitysvammaiset tulevat enemmän ihmisten ilmoille niin silloin tajutaan että heitä voidaan ottaa enemmän mukaan tähän meidänkin maailmaan.

Autismista kärsivillä on yleensä se omamaailma, missä on ikään kuin paras olla. Ympäristö on vähän niin kuin haittatekijä heidän elämässään. Heille tärkeää on se että sama kaava toistuu päivästä toiseen, koska heillä on niin herkät aistit ottamaan kaikkea vastaan, niin se aiheuttaa suoraan sen että sen autistisen henkilön aivot eivät pysty käsittelemään sitä asiaa ja silloin etsitään sellaisia rauhoittumistapoja ja itsensä heijaaminen edestakaisin on todella yleistä autistisilla henkilöillä, jossa hän rauhoittuu.

Paras henkilö tähän työhön on henkilö joka osaa olla avarakatseinen, kun tehdään töitä sitä ei tehdä diagnoosin perusteella, vaan sen ihmisen perusteella ja sen perusteella mitä asiakas itse haluaa, eikä omien ehtojen mukaan mitä ohjaajat itse haluaa, vaan aina kuunnellaan asiakasta.

On myös tilanteita milloin kehitysvammaisia kaltoinkohdellaan kotona, silloin vanhemmat ovat niin väsyneitä etteivät enää jaksa pitää huolta siitä kehitysvammaisesta lapsesta ja voivat myös pahoinpidellä häntä. Ja on myös tuki henkilöitä, jotka käyttävät vain hyväksi kehitysvammaisia ja heidän perheitään.

On ollut monta epäilystä että kehitysvammaista lasta ollaan pahoinpidelty kotona, sairaalassa on otettu hyvin vastaan ja sovittu seuraavalle päivälle psykologia, poliisia ja sitten on tullut ilmi että lapsi on kehitysvammainen niin silloin on kaikki peruutettu koska hänen kanssaan voi kommunikoida onko tapahtunut jotain vai ei eli puhuuko totta vai valehteleeko, ja sitten asia on vain jätetty eikä jatkettu eteenpäin.

Jos emme tee töitämme hyvin se vaikuttaa sen asiakkaan elämänkokemukseen ja miten riippuvaisia ollaan siitä, miten hyvin tehdään työtämme ja että ne hoitajat jotka, välittää siitä tekee tätä työtä. Ja musiikki on monelle kehitysvammaiselle tärkeää ja he tykkäävät kuunnella sitä, koska se voi olla monelle pakokeino pois siitä hälinästä ja metelistä ja ihmispaljoudesta. Huoneita on myös mahdollista laittaa mahdollisimman yksikertaisiksi jos kehitysvammainen/asiakas niin haluaa, koska heillä voi olla aistiyliherkkyys tai sitten oman turvallisuutensa takia ollaan näin tehty.

Voimankäyttö asiakkaiden kanssa.

Asiakkaan hyvin vointi on tärkeintä mutta äärimmäisissä tapauksissa eli jos asiakas alkaa riehumaan hänet voidaan ottaa kiinni toisten hoitajien kanssa ja ohjata hänen liikkeitään, ettei vahingoita muita tai riko tavaroita ja paikkoja. Ei ole omaa lääkäriä, joka voisi tulla antamaan rauhoittavan piikin vaan, jos hoitajat eivät pysty hallitsemaan/ rauhoittelemaan tilannetta niin silloin pitää soittaa hätäkeskukseen ja sieltä sitten lähettävät poliisin ja ambulanssin.

Suosittelen kaikille, että ensinnäkin antakaa mahdollisuus he ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin ja uskaltakaa kohdata kehitysvammaiset.

Kehitysvammaisille on tehtävä yksilöllinen palvelusuunnitelma jossa, huomioidaan sen asiakkaan yksilöllinen tuentarve. Kaikille ei edes anneta palveluja, jos hänestä tiedetään se, että hän on kuolemassa muutaman vuoden sisään. Ihmisistä tulee vain numeroita.

Pienet lapset ovat yleensä avoimia ja ymmärtävät jollain tavalla sen, että ihmiset ovat erilaisia, jos heille on puhuttu siitä pienestä pitäen. Päättäjien pitäisi tajuta, että ihmisiä ja heillä on erilaisia tarpeita eikä sitä, että kehitysvammaiset tarvitsevat vain näitä palveluja.

HYTO Essee Jonna Mara

 Kysy lääkäriltä - liikunta

Dokumenttisarjan jaksossa liikunta käsitellään mitä hyötyä liikunnasta on fyysiselle terveydelle ja miten se hoitaa mielenterveyttä. Valitsin aiheen, koska se puhutteli minua ja oli kiinnostava.

Tutkimusten mukaan paras tapa pysyä terveenä ja aktiivisena pitkään on liikkua. Siitä huolimatta moni ei liiku tarpeeksi.

Jotkin tutkijat uskovat, että istuminen on seuraava tupakointi. Pitkällä aikavälillä tuntikausia istuminen aiheuttaa paljon huonoja terveysvaikutuksia. Kun luut ja lihakset heikkenevät, myös arkiaskareet ja painonhallinta vaikeutuvat. Riski sydäninfarktille, aivohalvaukselle ja Alzheimerin taudille kasvaa. Kaikista maailman kuolemista noin 5,9% liittyy päivittäiseen istumiseen.

Tunnin kävely päivässä vähentää 50% riskiä aivohalvaukselle sekä sydänkohtaukselle. Ohjelmassa kysyttiin ihmisiltä, mitä he hyötyvät liikunnasta. Vastauksina oli muun muassa stressin vähentyminen, itsetunnon kohoaminen sekä parempi keskittyminen ja nukkuminen.

Masennus on hyvin yleinen ongelma. Kliinisten tutkimusten mukaan liikunta auttaa masennuksesta kärsiviä. Liikunnassa asetetaan usein tavoitteita. Se auttaa lisäämään itsetuntoa, kun tehdään jotain itselle tärkeää ja tarkoituksenmukaista. Liikunnassa on myös sosiaalinen puoli, kun liikutaan yhdessä muiden kanssa.

Ohjelmassa oleva Jeremy kärsi 18-vuotiaana masennuksesta. Hän oli uupunut ja menetti mielenkiinnon asioihin joista nautti. Ensimmäinen etappi oli alkaa taas liikkumaan, hän kokeili paljon erilaisia liikuntalajeja ja arkiliikunnan mukaan lukien sai koottua sopivan treeniohjelman. Terapian, lääkityksen ja liikunnan yhdistelmä sai masennuksen kuriin. Liikunta oli tärkein asia, se auttoi häntä heräämään seuraavaan aamuun ja kohotti mielialaa.

Aihe sai minut pohtimaan, kuinka paljon päivässä tulee oikeasti istuttua. Dokumentti motivoi lähtemään liikkeelle. Liikunta kuuluu ja on tärkeää, myös ikääntyneille. Se tuottaa mielihyvää ja ylläpitää toimintakykyä. Yhdessä liikkuminen antaa sosiaalisia kanssakäymisiä, joka on melkein yhtä tärkeää. Yhdessä käveleminen ja ryhmäliikunta ovatkin hyviä vaihtoehtoja. Dokumentista sai hyvää tietoa ja samalla se oli kiinnostava katsoa

HYTO Essee Kseniia Vedieva

 HYTOn Essee Solace:Wisdom on the dying

Tekijä: Camille Adair

Solace: Wisdom on the dying on dokumenttielokuva, joka perustuu tekijän kokemuksiin omassa elämässä. Camille on ollut töissä hoitokodeissa sairaanhoitajana ja työskentellyt paljon syöpään sairastuneiden kanssa, jotka ovat melkein elämän lopussa. Hänen työnsä sairastuneiden, heidän perheiden ja syövän hoitokeskuksien kanssa antoi hänelle erittäin paljon kokemusta, jonka hän myös haluaisi jakaa toisille. Filmissä kerrotaan erilaisista syöpään sairastuneista ihmisistä. He kertovat omista tunteista, käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa, joskus kivuista ja myös perheiden tunteista. On ainakin ihan vaikeaa olla läheisten kanssa ja tietää, että hän kuolee pian. Mutta kaikki sanoivat, että he eivät itse tunne sitä, että he kuolevat. He viettivät mukavaa elämää, jota haluavat, ja eivät luule syövästä (tai ainakin yrittävät tehdä niin). Jotkut sanoivat, että ensiksi he pelkäsivät kuolemaa, mutta sitten ne kaikki ajattelut menivät pois, erityisesti perheen ja hoitajan avun ansiosta. Yksi mies kertoi, että hänen ystävänsä oli työssä jossakussa syöpäkeskuksessa, mutta lasten osastossa. Hän ei koskaan tullut heidän luokseen surussa vaan aina kuin klovni. Sen takia lapset aina nauroivat ja olivat iloisia. Elokuvan pääaihe on se, että meidän täytyy olla sairastuneiden lähellä aina, mutta ei pidä antaa jotain ajatusta syövästä ja elämän lopusta. Kuolema on luonnollinen ja pyhä ihmisten prosessi, siksi kannattaa olla ilossa niiden ihmisten kanssa eikä isossa surussa. Meidän pitää näyttää, että elämä jatkuu, vaikka on syöpää. Se filmi auttoi minua paljon ymmärtää kaikki tunteet, jotka voisivat olla ihmisillä, jotka ovat kuoleman lähellä, ja vaihtaa minun oman käyttäytymiseni heidän kanssansa. Harjoittelun aikana pääsin myös saattohoitoon, sen takia myös filmi oli ihan mielenkiintoista minulle.

TMHE Essee Tara Oinonen

 

                                               Arman pohjantähden alla Vanhustenhoito

Toiminnalliset menetelmät hyvinvoinnin edistämisessä essee

 

Minä valitsin tämän jakson koska työskentelin työssäharjoittelun vanhustenhoidossa. Arman on kiinnostava ja tykkään tehdä hänen jaksoista esseitä. Arman käsitteli tässä jaksossa Yksinäisyyttä ja miten se vaikuttaa vanhuuteen. Siinä kerrottiin myös kuinka paljon ikääntyneistä vanhuksista tuntee olonsa yksinäiseksi. Yksinäisyyden on huomattu lisäävän ikääntyneiden kuolleisuutta sekä pysyvään laitoshoitoon joutumista.

 

 Jaksosta tuli ilmi että että vanhuksia kohdellaan huonosti ja myös, että laitokset laitostavat paljon, vaikka ne ovat ihmisten koteja ympäri suomea.. Muistisairaudet on suurin ongelma vanhuksilla. Koska jos vanhus sairastuu hänen elämästä voi paljastua paljon sosiaalisia ongelmia ja yksinäisyyttä. Vanhukset haluavat myös hoitokodeista sinne omaan kotiin missä on asunut ennen.

 

Muistisairaalle pahin painajainen on jos hän joutuu sairaalajaksolle ilman puolisoa tai jotain hänelle tärkeää ihmistä. Perhe suhteet liikuttavat paljon siihen miten pitkään ikä ihminen voi olla kotona asumassa. Joskus Ikä ihmisille annetaan niin paljon lääkkeitä että heidän oma kyky tehdä asioita tai vaikka puhua voi lähteä pois tai huonontua.

 

Muistisairaiden ihmisten kanssa pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi että ei sanota yritäppä muistaa tai Muistatko? Vaan aina pitäisi sanoa minä muistan sinut. Hyväksi työntekijäksi muistisairaalle ihmisille ei riitä että osaa tehdä perusasiat esim vaipanvaihto, suihkut, hampaidenpesu tai sitten vaikka vaatteiden päälle laittaminen. Hoitajan pitää osata kohdata asiakas hyvin kunnioittavasti ja omallaisena ihmisenä.

 

Yksinäisyyden torjumiseksi auttaisi että omaiset kävisivät enemmän vanhusten luona vierailemassa ja vaikka ulkona heidän kanssa. Myös hoitajat voivat torjua yksinäisyyttä pitämällä esimerkiksi juttelutuokioita, musiikki tuokioita tai vaikka jumppaa vanhuksille. Yleensä omaiset eivät käy tarpeeksi paljon vanhuksien kotona.

Minulla on hyviä kokemuksia Vanhustenhoidosta ja varmasti erikoistun vanhuksiin. Tykkäsin harjoittelupaikastani paljon ja mielestäni se on tärkeää työtä. Vanhukset ovat ihania omina ittenään.

HYTO Essee Veera Laakkonen

 JOKER

Pysokologinen jännityselokuva vuodelta 2019.

Ohjaaja; Todd Phillips

Pääosassa; Joaquin Phoenix

Elokuva sijoittuu vuoteen 1981, jossa seurataan vakavista mielenterveysongelmista kärsivää miestä josta tulee murhaaja.

Arhur Fleck on vähävarainen mies, joka työskelntelee klovnina ja asuu äitinsä kanssa. Arthur kokee jatkuvaa syrjintää, kiusaa ja pahoinpitelyä. Kaupungin leikatessa vähävaraisten avustusta, Arthur menettää lääkkeensä, sekä terapiakäyntinsä. Arthurin “suojamekanismi” on leveä hymy ja hallitsematon psykoottinen nauru, joka vaivaa häntä lähes jokaisen vastoinkäymisen sattuessa. Miestä vaivaa myös vahva todellisuuden tajun häviäminen, hänen kuvitellensa itsellensä tyttöystävän, pitäen itseään loistokoomikkona, sekä pitäen itseään charmikkaana ihmisten viihdyttäjänä. Arthur tahtoisi tuottaa ihmisille iloa, ja piristystä päätyen lopulta kiusallisiin ja sopimattomiin tilanteisiin reaktiopainotteisen sairautensa vuoksi. Arthur alkaa menettää hallintansa, päätyen hirmutekoihin ja todellisuudentajun totaalisen menettämiseen (tappoi lopulta miehen suorassa lähetyksessä). Arthurille selviää myös, että häntä on vakavasti hyväksikäytetty ja laiminlyöty lapsena, äitinsä sivustaseuraamana. Seurauksena Arthur menettää uskonsa äitiinsä, ja lopulta murhaa tämän.

Joker elokuva herätti minussa vahvoja tunteita, ja pohdintaa. Se oli hyvä, silmiäavaava teos mielestä, sen sairauksista ja ongelmista. Mielenterveysongelmia ei tule koskaan aliarvioida, eikä mitoitella niitä alakanttiin, sillä aivan kenelle tahansa voi kehkeytyä semmoinen. Traumaattiset kokemukset kuuluisi käsitellä, ja puida ennen kuin ne aiheuttavat vieläkin suurempia ongelmia. Pahimmassa tapauksessa esim.

Traumaattinen lapsuus voi käsittelemättömänä johtaa erittäin vakaviin ongelmiin, kuten väkivaltaisuuksiin, itsensä vahingoittamiseen tai jopa henirikoksiin. Omien voimavarojen tunteminen, ja avunhakeminen tarvittaessa on todella tärkeä tapa ennaltaehkäistä loppuunpalamista, ja kytevää masennusta.

Elokuva oli lähes viiden pisteen arvoinen, todella vaikuttava kuvaus mielen hauraudesta, ja sen rikkoutumisesta. Elokuva ei välttämättä sovellu ihmisille, jotka kärsivät ahdistuksesta tai masennuksesta, sillä elokuva kuvaa todella läheltä sen, mitä mielen ongelmat tuovat ja voivat pahimmillaan ihmisessä aiheuttaa. Kuitenkin suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille, sillä sen kuvaustyylit, miljöö, atmosfääri ja näyttely ovat huippuluokkaa.

HYTO Essee Tara Oinonen

 Kehitysvammaisuus Arman pohjan tähden alla

Minä valitsin tämän jakson koska työskentelin työssäharjoittelun Kehitysvammaisten yksikössä ja Arman on tosi kiinnostava ihminen ja tekee hyvin jaksot. Arman selittää asiat kiinnostavasti, ymmärtää ja oivaltaa paremmin.

Arman käsitteli tässä jaksossa Amandan (hoitajan) kanssa kehitysvammaisten yhteiskuntaan liittyvistä ongelmista esim. ennakkoluulot kehitysvammaisia kohtaan, kiusaaminen (haukkuminen, tuijottaminen). Arman käsitteli kehitysvammaisten kotona olemista. Jaksosta tuli ilmi että kotona voi olla paljon väsymystä ja sen takia lapset voi joutua huostaanotetuksi jos vanhemmat ei saa yhtään vapaa aikaaa ja eivät enää jaksa. Monissa perheissä voi olla myös että kehitysvammaisia kiusataan kotonakin ja sairaalaan jos menee niin diagnoosia ei ehkä saa niin nopeasti kehitysvammaisuudesta.

Arman tutustui jaksossa Sofiakylään. Sofiakylä oli perustettu Sofia lapsen tarpeiden huomioimiseksi ja vaikeavammaisille apua tarvitseville ihmisille. Sofiakylässä on kolme eri taloa Sofiakylä, Sofiantähti ja Soffariklubi. Sofiantähti tarjoaa palveluasumista kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville. Sofiakylä tarjoaa palveluasumista, tilapäishoitoa tukiasumista ja asumisharjoittelua kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville. Soffariklubi tarjoaa palveluasumisen ja tilapäishoidon lisäksi päivä- ja työtoimintaa kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville.

Kehitysvammaisten yhteiskuntaan liittämiseksi tulisi olla yhteisiä liikuntavuoroja ja yhteisiä harrastusmahdollisuuksia ennakkoluulojen vähentämiseksi. Mielestäni Kehitysvammaisilla ei pitäisi olla omia soluasuntoja vaan ne voisivat olla myös yhteisiä. Kehitysvammaisilla ovat omat tarpeensa ja sen takia yhteiskunnan pitäisi hyväksyä myös kehitysvammaiset esimerkiksi jaksossa yksi poika halusi värjätä parhaan laulajan hiusten väriseksi omat hiuksensa.

Minulla on hyviä kokemuksia kehitysvammaistyöstä. Tykkäsin harjoittelupaikastani paljon ja mielestäni se on tosi tärkeää työtä. Kehitysvammaiset ovat omalaalatuisia ihmisiä ja aitoja myös.

HYTO Essee Aada Nevalainen

 

Katsoin elokuvan Tähtiin kirjoitettu virhe. Valitsin tämän, koska romanttiset itkuleffat toimii aina. Löysin yhteyden hyton aiheisiin, sillä elokuva perustuu kahden syöpäsairaan nuoren tarinaan. Elokuva kertoo syöpää sairastavasta Hazelista, joka tapaa tukiryhmässään toisen syöpäsairaan nuoren Augustuksen. He ystävystyvät ja lopulta rakastuvat. He kokevat yhdessä paljon asioita ja saavat toisiltaan tukea ja ymmärrystä, sillä molemmat tietävät millaista on olla hengenvaarallisesti sairas. Augustus saa tietää syöpänsä uusiutuneen ja levinneen. Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa asiaa Hazelille heti, koska he olivat menossa tapaamaan kirjailija Van Houtenia. Augustuksen aika käy vähiin joten he ottavat viimeisitä hetkistä kaiken irti ja järjestävät Augustukselle hautajaiset hänen ollessaan vielä elossa. Muutamia päiviä myöhemmin hän kuolee.

 

Elokuva sai pohtimaan kuinka arvokasta elämä on. Se oli myös osittain todentuntuinen, sillä en usko että olisi mahdotonta löytää kumppania vertaistukiryhmästä. Elokuvaan oli myöskin poimittu hyvin asioita, joita syöpäsairaat voivat kohdata oikeassa elämässä (tilan romahtaminen yhtäkkiä, happipullon ja viiksien kanssa eläminen, raajan amputaatio). Myöskin rakkaan läheisen menettämisen aiheuttama tuska oli saatu hyvin näyteltyä. Hyvin koskettava ja herättävä elokuva.

HYTO Essee Anastasiia Berillo

 Koskemattomat

Tekijä: Olivier Nakace, Eric Toledano

Ensi-ilta: 2011 (Ranskassa), 2012 (Suomessa)

“Koskemattomat” on ranskalainen draamakomedia, joka perustuu tositapahtumiin. Pääosissa ovat François Cluzet ja Omar Sy sekä tosielämän henkilöt ovat Philippe Pozzo di Borgo ja Abdel Sellou. Elokuva on saanut useita palkintoja. Ranskassa elokuva voitti César-palkinnon parhaaksi näyttelijäksi Omar Sylle ja sai seitsemän muuta ehdokasta César-palkinnoista, mukaan lukien César-palkinnon parhaasta elokuvasta.

Tämä filmi kertoo itse asiassa miljonäärin ja kotihoidossa toimivan henkilökohtaisen avustajan ystävyydestä. Onnettomuudessa neliraajahalvaantunut miljonääri Philippe on taas palkkaamassa uutta työntekijää itselleen. Monet ihmiset eivät jaksa toimia kauan, koska työ tulee olevan aika raskasta heille. On outoa, että just pätevät lähihoitajat vaihtuvat usein. Pohdin, että se tapahtuu johtuen siitä, että Philippe ei halua, että joku vaan säälii ja hoitaa häntä. Vaikka hän on neliraajahalvaantunut, hän ajattelee, että ensisijaisesti hän tarvitsee jotakuta niin kuin läheinen, omainen. Muistan tarkasti, kun meille oli opetettu, että erilaiset sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä ihmisen terveyden ja toimintakyvyn kannalta. Tässä juonen vaiheessa se todentuu.

Tietysti hyvin toteutettavat hoitotoimenpiteet ovat tärkeitä, mutta samalla hyvinvoinnin edistämisen oleellinen osa on osallisuuden edistäminen. Osallisuus on monitasoinen ja monisyinen tuntemisen, kuulumisen ja tekemisen kokonaisuus. Keskeistä osallisuudesta on luottamus, sitoutuminen ja kuulluksi tuleminen. Pohdin, että joka lähihoitajalle on äärimmäisen tärkeää osata edistää asiakkaan hyvinvointia käyttäen menetelmiä, jotka auttavat tulemaan kuulluksi, edistämään vuorovaikutusta potilaan ja avustajan välissä.

Siis, Philippe aloittaa järjestämään työhaastatteluja, mutta ei kukaan kelpaa hänelle. Satunnaisesti Slummissa asuva Driss kiertää työhaastatteluissa saadakseen työnantajilta allekirjoituksia todistaakseen, että on hakenut työtä ja siten oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Hän ei halua tulla työntekijäksi, vain käy työhaastatteluissa puhumassa suunsa puhtaaksi hankkiakseen allekirjoituksen, mutta Philippe päättää palkata hänet koeajalle, koska asenne tekee häneen vaikutuksen. Philippe näkee, että Driss voi tulla sellainen avustaja, joka voisi tulla hänelle läheiseksi, keskustella niin kuin parhaan ystävän kanssa eli saada psyykkistä tukea häneltä. Vaikka Drissilla ei ole mitään koulutusta ja hän käyttää epätavanomaisia menetelmiä hoidossa, uusi avustaja pärjää hyvin. Driss oppii Philippen vammaisuuden laajuuden ja seuraa Philippeä elämänsä joka hetken ajan avustaen häntä kaikilla tarvittavilla tavoilla. Loppuen lopussa Driss auttaa Philippettä uskomaan itseensä ja yhdistää häntä hänen rakastajaansa. Aluksi, Philippe ajattelee, että se on mahdotonta johtuen siitä, että hän on vammainen, mutta lopuksi rakastajat viettävät aikaa hienosti yhdessä. Driss on tullut hyväksi ystäväksi Philippelle. Elokuvan loppusanat ovat “Miehet pysyvät läheisinä ystävinä tänä päivänä.”

Elokuva “Koskemattomat” avasi silmiäni paljon siinä, että onkin tärkeää pysyä ymmärtäväisenä hoitajana, olla niin kuin ystävä asiakkaille, koska näin edistetään sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä. Mukavalla ja ystävällisellä ilmapiirillä asiakas unohtaa omasta vammaisuudestaan sekä ei ole niin huolissaan terveyden tilanteestaan, siksi hoito voidaan toteuttaa paremmin. Pitää aina olla jollakin tavalla mukana, keskustella potilaan kanssa hänestä elämästään, tunteistaan ja haluistaan. Näin huolenpito sujuu paljon paremminkin sekä asiakas tuntee itsensä olevan onnellisena.

HYTO Essee Alla Popova

 

Kirja ”Ihmisen vaatteissa”

 

   Esseessani selvitän romaanista ”Ihmisen vaatteissa” (1976).

    Ihmisen vaatteissa on Leena Krohnin teos. Kirja kertoo pelikaanista, joka päättää ryhtyä ihmiseksi. Pelikaani muuttaa ihmisen valtaamilta kotiseuduiltaan nimeltä mainitsemattomaksi jäävään suomalaiseen kaupunkiin, pukeutuu ihmisen vaatteisiin ja alkaa opetella ihmisille tyypillisiä asioita, kuten lukemista ja työntekoa. Aikuisille pelikaani menee läpi ihmisestä, mutta tarkkasilmäisempi Emil-poika tunnistaa ihmisen vaatteisiin sonnustautuneen linnun. Emil ja pelikaani samastuvat toisiinsa, ja heidän välilleen syntyy ystävyys. Aluksi Emil opettaa pelikaania esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan, mutta mitä enemmän pelikaani oppii ihmisten maailmasta, sitä enemmän tilanne kääntyy niin, että pelikaani opettaakin pojalle asioita ihmisyydestä. Tästä asetelmasta seuraa tarkkanäköisiä ja filosofisia huomioita sekä luonnon ja kulttuurin että ihmisyyden ja eläimyyden yhtäläisyyksistä ja eroista. Romaanissa ympäristöteemat on tyypillisen nuoren pojan Emilin kanssa. Emil on joutunut muuttamaan maalta kaupunkiin hänen vanhempiensa erottua ja kipuilee uudessa ympäristössään. Näin hänet samastetaan pelikaaniin, joka myös opettelee elämään kaupungissa. Syy pelikaanin kaupunkiin muutolle on ihmisissä, jotka ovat vallanneet hänen aiemman elintilansa. Kaupungissa pelikaani kuitenkin aluksi ihailee ihmistä tämän keksintöjen, taiteen ja kulttuurin vuoksi, mutta joutuu vähitellen oppimaan, että ihminen kykenee myös paljoon muuhun kuin hyviin tekoihin.

Kirjan tarina on suurelle yleisölle tutumpi sen pohjalta vuonna 2004 tehdystä elokuvasta, Liisa Helmisen ohjaamasta Pelikaanimiehestä.  Minäkin olen katsonut elokuvaa. Pelikaanimies on kirjaa kevyempi – se on satumaisempi ja vähemmän kantaaottava, onhan jo tarinan nimikin muutettu symbolisesta Ihmisen vaatteissa lastentarinamaisemmaksi Pelikaanimieheksi. Olen ymmärtänyt myös, että ihmiseksi ihmisten joukkoon on soluttautunut lintu, jonka vain lapsi on kykenevä tunnistamaan eläimeksi. Elokuva osoittaa, että Ihmisen vaatteissa on tarina, joka taipuu sekä lapsille suunnatuksi että kaikenikäisten saduksi. Luen Ihmisen vaatteissa -romaania esseessani lastenkirjana, vaikkei se olekaan mielestäni täysin sidottu vain siihen kontekstiin. Voin kirjaa tulkita kaikille suunnattuna satuna.

       Kirjassa eläin päättää ryhtyä ihmiseksi, eli lajien välisiä rajoja rikotaan, lastenkirjan sallimaa fantasiaa apuna käyttäen. Tällaisella rajojen koettelulla saadaan aikaiseksi kiinnostavia ja syviä huomioita siitä, mikä ihmistä ja eläintä todella erottaa, vai erottaako mikään.

Uskon kirjallisuuden maailmaa muuttavaan voimaan, ja pidänkin tärkeänä, että tärkeistä teemoista, kuten luonnon ja eläinten arvostamisesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja avarakatseisuudesta kirjoitetaan etenkin lastenkirjallisuudessa. Kirjallisuudessa kaikki on mahdollista, ja mahdollisten maailmojen sanoittaminen avaa ajatuksia siitä, ettei maailmanjärjestys ole ikiaikainen ja muuttumaton. Mielikuvitus on ihmisen suuri voimavara, ja lapsilla erityisen voimakas. Kaiken voi kuvitella, ja monet asiat. Mielestäni kirja oli varsin mielenkiintoinen.

HYTO Essee Tytti Lehikoinen

 

Hyton essee

Katsoin Arman pohjantähdenalla vanhustenhoito jakson.

Siinä kerrottiin kuinka suurin osa ikääntyneistä suomalaisista tuntee olonsa yksinäiseksi. Yksinäisyyden on katsottu lisäävän ikääntyneiden kuolleisuutta sekä pysyvään laitoshoitoon joutumista. Ikä ihmisten hoito ja kohtelu puhuttavat monia ihmisiä Suomessa, ja useiden epäkohtien uskotaan johtuvan resurssi pulasta  ja myöskin siitä että vanhustenkodit laitostavat vaikka niiden pitäisi olla koteja.

Tässä jaksossa myös puhutaan siitä että dementia ja yksinäisyys varjostavat paljon ikäihmisten elämää ja haurastavat sitä. Muistisairaudet on suurin ja jatkossa kasvava ongelma. Usein kun vanhus sairastuu hänen elämänsä taustalta paljastuu huonoja sosiaalisia taitoja ja tilanteita, ongelmia joista yksinäisyys on keskeisempiä.

Ympäristö vaikuttaa tosi paljon miten kauan vanhus pystyy asumaan kotona. Sairaalajakso on iso shokki muistisairaalle, koska siinä tulee ympäristön muutos ja jos joutuu sairaalajaksolle vaikka murtuneen lonkan takia vanhukselle annetaan niin paljon kipulääkkeitä että vanhus menee sekaisin kun hänellä on muistisairaus. Voi olla kanssa vaikea mennä kotiin jos ei ole enää sama omaishoitaja joka on ollut monta vuotta, tai puolisoa tai omaisia kotona odottamassa.

Kotihoidossa asuvilla vanhuksilla yksinäisyys on varmasti ongelma jos sillä ei käy kun hoitaja ja joskus vaan omaiset tai jos kaikki omaiset on kuollut.

 

Jos vanhus on esim. saanut  aivoinfarktin, hän on voinut siitä halvaantua ja hänellä on muistisairaus. Vanhus ei osaa puhua vaan ilmeistä huomaa tunnistaako ihmisen vai eikö. Ja muistisairaalta henkilöltä ei kannata kysyä muistatko minut vaan minä muistan sinut!

Muistisairaat ihmiset ovat tyytyväisiä jotkut osaavat sanoa että, pitää päästä vessaan toiset ei osaa ilmaista hätäänsä jos eivät pysty puhumaan tai liikkumaan. Vanhukset pitävät viriketoimintana musiikista, lauluista ja käsitöistä. Ja kysellään vanhuksilta mikä olisi heidän mielestään mukavaa tekemistä viriketoimintana eikä valita mikä olisi omasta mielestä mukavaa tai mistä työntekijä itse tykkää.

Vanhustenkodissa ei käy omaiset tarpeeksi useasti.

Isoimmat haasteet on saada työntekijät ymmärtämään että he ovat täällä vanhuksia varten ja että työntekijöiden avulla tehdään vanhuksen näköinen. Ja hyvistä työntekijöistä kannattaa pitää kovasti kiinni ja kehittää heitä.

Suurimpia haasteita on se kun työskennellään muistisairaan kanssa, siinä ei riitä että osaa sen kliinisen puolen eli asiakkaiden perustoimintojen seurannan ja ylläpitämisen, nestehoidon, kivunhoidon, aseptiikkaa ja haavanhoito sekä asukkaiden päivittäisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, hoito ja huolenpito osaamisen, asukkaiden kanssa hoitajan pitää olla oma itsensä ja kohdella asukasta ihmisenä.

Monelle vanhukselle suurin toive on päästä kotiin.

HYTO Essee Irina Botvina

 

Minä perehdyin tutkimukseen kotihoidon aluella «Vanhus, vartija ja vaippa» https://areena.yle.fi/1-4530621 ja samaan artikkeliin https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/06/mot-selvitti-kotihoitoyhtiot-ovat-laittaneet-vartijoita-ja-taksikuskeja. Se on MOT eli tutkivan journalismin ohjelma Yleisradiossa.

Niissä materiaaleissa kerrotaan erillaisista rikkomuksista kotihoidossa. Mallina oli 2 yksityistä hoivakotia Suomessa. Tunnistettin seuraavia ongelmia:

-         Terveydentyöntekijöiden puute ja sen seurauksena sekainen hoito. Hoitajat joutuvat tekemään töitä tappotahdissa. Esimerkiksi, ruoka ja lääke ei anneta ajoissa (myös insuliini)

-         Manipuloittiin työaikakirjanpitoa jos ei ollut riittää aikaa kotikäynteihiin, yhtiön johdon mukaan

-         Palvelumaksut oli tehty normaalisti, mutta itseasiassa palvelua oli jäänyt toteutumatta satoja tunteja kuukaudessa

-         Yhtiöt käyttivät henkilökuntaa, jolla ei ollut lupaa toimia sosiaali- ja terveydenalalla (vartijat, taksikuskit ja jopa siivojat). Tutkimuksen mukaan joskus vartioiden piti vaihtaa vaippoja, tyhjentää katetrinpussit ja osallistua hoito-arviontiin. He eivat uskalla kieltäytyä, jos työnantaja käskee. Usein vartijat päättävät tilataanko ambulanssi, tuntematta ihmisten terveyshistoriaansa.

Oli todella suurullista katsoa videota Lyydian kanssa. Hän on muistisairas 91-vuotias nainen kotihoidossa. Hän ei muista miten käyttää turvapuhelinta ranteessa. Kukaan ei muistutta häntä siitä ja ei tarkista missä se on. Silloin tällöin Lyydia menettaa sen ranteesta. Hän kertoo, jos hän kaatuu, saa apua huudamalla naapureista. Usein Lyydia tuntee yksinäisyttä, erityisesti yöllä. Koska sydän on epätahdissa, hän pelkää että voi kuolla kotona yksin ja kukaan ei autta häntä.

Toimittajan mielestä syy on rahan säästäämisessa, ja olen samaa mieltä. Valvira valvoi tätä asiaa, mutta tutkimus kesti noin vuoden. Viimeinkin Turku kaupunki irtisanoi sopimuksen ja asiakkaat siirrettiin takaisin kaupungin vastuulle. Seinäjoella vartijat korvataan lähihoitailla, mutta kustannukset lisäntyivät kolme kertaa.

Tietysti, en ole tuntenut suomen terveydenhuollon järjestelmän hyvin. Mutta tämä on tuntomerkki että ongelmia on, ja se koskee varmaan ensinnäkin yksityisyhtiöitä.  Minusta niille on vaikea pitää tasapainoa rahan ja apualuen välillä, raha ottaa vallan enemmin tai myöhemmin.

Ajatelen että en jaksaisi kärsiä pitkän aikaa selläisiä työehtoja, se uhkaa itselleni ja vanhuksille. Minä varmaan tekisin kaikki, jotta vaikuttaa tilanteeseen (esimerkiksi ilmoitaisin Valviraan). Mutta jos ottaa huomioon että tutkimus kestaa monta kuukautta, en odotaisi tarinan loppua. Rupeaisin etsimään uutta työpaikkaa.

Toisaalta on hyvä että Vaivira valvoo ja on toimittajia, joille voi kertoa tasta ainakin anonyymisti. Tämä tutkimus lisää tietoani ajankohtaisista ongelmista, ja minä aion seurata uutisia.

HYTO Essee Hanna Härkönen

Arman Pohjantähden alla – Kotihoito

Katsoin Arman Pohjantähden alla sarjasta jakson kotihoito. Jaksossa Arman pääsee seuraamaan viikoksi Helsingin kotihoidossa työskentelevän Heidi Hirvosen arkea. Heidi on työskennellyt kotihoidossa viisi vuotta. Jaksossa tutustutaan siihen, minkälaista on kotihoidon työ, mitä lähihoitaja tekee ja mitä lähihoitajien työ merkitsee niille ihmisille, joiden elämä on hoitajien työstä riippuvaista.

Kotihoidon tehtävä on tukea ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita, vammaisia ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten toimintakykyä ja elämän hallintaa niin, että he voivat turvallisesti asua kotona. Kotihoidossa työskentelee pääasiallisesti lähihoitajia ja sairaanhoitajia. Suomessa on noin 70 000 säännöllisen kotihoidon asiakasta, joista osa asuu omassa kodissaan ja osa palvelutalossa.

Arman lähtee Heidin kanssa iltakäynneille, he ottavat mukaan mm. asukkaille menevät lääkkeet. Iltakäynti listalla on kolmetoista nimeä. Heidi kertoo, että aamuvuoro ja iltavuoro eroaa toisistaan mm. niin että aamuvuorossa on enemmän sairaanhoidollisia tehtäviä ja asiakkaiden suihkussa käytöt hoidetaan aamuvuorossa. Ilta- ja viikonloppuvuorot ovat päivystyksellisempää, eli niissä tehdään kaikki oleellinen.

Kotihoidossa jokaisella hoitajalla on omat vastuuasiakkaat sekä hoitopiirinsä, jota he kiertävät joko autolla, julkisilla tai kävellen. Heidi tuo esille sen kuinka tärkeää on, että hoitajat tuntevat asiakkaat koska siten he pystyvät arvioimaan onko vointi asiakkaalle tyypillistä vai ei. Sijaisten voi olla hankala kertoa käyttäytyykö asiakas normaalisti ja onko käytös tavallista asiakkaalle, koska asiakas ei ole niin tuttu heille.

Arman pohtii asiakkaan itsemääräämisoikeutta, esim.  jos asiakas ei halua käydä suihkussa. Heidi kertoo, että on nähnyt tapauksia, jossa asiakas on voinut olla käymättä suihkussa parikin vuotta, koska asiakasta ei voi pakottaa suihkuun, mikäli hän ei itse halua.

Jaksossa tulee esille, että muistisairaille ei välttämättä ole ollenkaan nälän tunnetta, joten tärkeää että hoitajat tekevät heille ruokaa ja huolehtivat että asiakas saa syötyä. Yleensä muistisairas ihminen pystyy toimimaan rutiininomaisesti. Esim. jos ihminen on aina laittanut kahvin tippumaan aamuisin, hoitajat pyrkivät toimimaan niin että asiakas saa laittaa kahvin niin kauan kuin se häneltä onnistuu, koska jos hoitajat tekevät asiat asiakkaan puolesta voi taito unohtua nopeasti.

Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten asiakkaat tykkäsivät kun Arman oli kiinnostunut heidän elämästään ja he pääsivät kertomaan tekemisistään ja saavutuksistaan.

Arman ja Heidi käyvät Mauri nimisen asiakkaan luona, kellä on käytössään virtuaali-/ etähoito. Sen kautta Mauri saa suoran yhteyden hoitajaan.  He pohtivat miten teknologia kehittyy tulevaisuudessa ja sitä että laitteet eivät kuitenkaan korvaa oikeaa hoitajaa.

Jaksossa tulee esille hoitajan työn ajan vähäisyys sillä taukoja ei ole ehditty pitämään kolmen ja puolentunnin aikana.  Hoitajat eivät kuitenkaan halua näyttää kiirettä asiakkaille koska syy ei ole asiakkaiden eikä hoitajien.

Viiden vuoden aikana minkä Heidi on kotihoidossa työskennellyt, on asiakas määrä kasvanut huimasti.  Työssä joudutaan koko ajan keksimään ja kehittämään lisää, miten asiakkaan kotona asumista saataisi tuettua.  He pohtivat myös sitä missä menee raja, kuinka pitkään asiakasta voi pitää kotona, kun pyritään kuitenkin siihen, että asiakasta hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona.  Arman tiedustelee mistä asiakkaiden edestakaisin ”pompottelu” kodin ja sairaalan välillä johtuu, mihin Heidi kertoo, että syynä voi olla se, että asiakas tulee kotihoidon piiriin sillä tiedolla että olisi parempi kuntoinen mitä hän oikeasti on.

Jaksossa usea hoitaja kertoo, että toivoisi että työntekijöitä olisi enemmän ja näin myös aikaa olisi enemmän. Kotihoidossa surullisinta on asiakkaiden yksinäisyys koska hoitajat voivat olla ainut kontakti ulkomaailmaan. Pelkkä ulkona käynti voi olla asiakkaille iso asia ja tuoda paljon iloa.

Mielestäni jakso oli kiinnostava ja toi esiin paljon tärkeitä asioita mitä ei välttämättä muuten tulisi ajatelleeksi.  Koen tärkeäksi asiaksi sen, että hoitajilla olisi enemmän aikaa ja näin ollen edistäisi asiakkaidenkin hyvinvointia.

HYTO Essee Saara Valkealahti

Arman pohjantähden alla, kotihoito.

Jakso kertoo kotihoidosta ja pääroolissa on Heidi Hirvonen joka työskentelee kotihoidossa ja on lähihoitaja. Hän kertoo työstään kotihoidossa, jossa on työskennellyt reilu viisi vuotta. Myös hänen omaa yksityiselämäänsä kuvataan ja hän puhuu siitä miten kaksivuorotyö sekä lapset onnistuvat hoitaa. Heidi on todella sympaattisen oloinen ja näyttää, että hän tekee työtä koko sydämellä.
Jaksossa katsotaan mitä kotihoito on ja mitä lähihoitaja tekee. Kotihoito on moniammatillista tiimitytötä. Säännöllisiä kotihoidon asiakkaita suomessa on lähes 74 tuhatta. Kotihoidon järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien vastuulla. Suurin osa kotihoidon asiakkaista on ikäihmisiä, mutta asiakkaista löytyy myös pitkäaikaissairauden tai mielenterveys ja päihdeongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeellä olevia. Kotihoito toimii pääsääntöisesti kahdessa vuorossa, mutta yökäynteihinkin on mahdollisuus, mutta niitä ei jokaiselle kotihoidon asiakkaalle ole.
Jaksossa tutustutaan eri kotihoidon asiakkaisiin.
Oli surullista miten niin monella oli yksinäisyyttä. Joko ei ole lapsia jotka tulisivat katsomaan tai sitten ne lapset ja lapsenlapset ovat niin kiireisia ettei kerkiä tulla katsomaan. Kotihoidon työntekijät voivat olla ainuita keitä asiakkaat vuorokaudessa näkevät ja käynnit ovat asiakkaallekkin tärkeitä.
Voi olla ettei monet kotihoidon asiakkaat pääse käymään ulkona kuin silloin tällöin.
Mielestäni jakso oli erittäin hyvä missä kerrottiin asiat niin kuin ne on eikä mitään kaunistellen tai vääristellen. Jakso oli myös koskettava.

HYTO Essee Tiia Saarelainen

Arman Pohjantähden alla - Kehitysvammaistyö

Tiia Saarelainen
Johdanto
Tässä esseessä tutustumme ”Arman Pohjantähden alla – Kehitysvammaisuus” jakson avulla mitä on kehitysvammaisuus ja minkälaista on kehitysvammaisen arki.
Arman tutustuu Sofia-kylään, joka on kehitysvammaisten palveluasumisyksikkö, jossa on palveluasumista, tilapäishoitoa, päivätoimintaa ja työtoimintaa kehitysvammaisille.

Mitä on kehitysvammaisuus?
Kehitysvamma on oireyhtymä, joka johtuu isoaivojen kuorikerroksen toimintahäiriöstä. Kehitysvammaisuus vaikutus vaihtelee, se voi olla lievää, jolloin henkilö on aika itsenäinen ja tarvitsee tukea tietyissä asioissa. Vaikeasti kehitysvammainen tarvitsee apua jatkuvasti.
Kehitysvammaisuuden syitä voivat olla perinnölliset syyt tai ongelmat odotusaikana esim. synnytyksen aikainen hapenpuute.
Voi olla lisävammoja esim. liikunta- tai puhevammoja, jotka vaikeuttavat toisten ihmisten kanssa kommunikointia.

Kommunikointi
Kehitysvammaisen kanssa kommunikointi voi tapahtua ihan sanallisesti, kuvakortein tai tulkiten asiakkaan eleitä tai ilmeitä.

Yleisimmät ennakkoluulot
Yksi työntekijöistä kertoo hyvin ohjelmassa ” Jos kehitysvammainen on baarissa ja häntä lyödään. Tavallinen ihminen menee tekemään rikosilmoituksen, jos kehitysvammainen menisi ja tekisi ilmoituksen, ei häntä uskottaisi”.
Kehitysvammaisia pidetään epäuskottavina ja etteivät he osaa kommunikoida.
Ohjelma antaa käsittää, että kehitysvammaiset elävät täysin normaalia elämää niinkuin, muutkin ihmiset, vaikka heillä onkin vaikeuksia tiettyjen asioiden suhteen. Kehitysvammaisia kohtaan on paljon ennakkoluuloja, joita pitäisi saada rikottua pois, koska hekin ovat tavallisia ihmisiä. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, kukaan ei ole samanlainen.
Pohdinta
Tämä ohjelma avasi silmiäni todella paljon siinä, että kuinka paljon kehitysvammaisia kohtaan on ennakkoluuloja ja epäuskottavuutta. Ja myös se kuinka tärkeää on hoitajana olla ymmärtäväinen ja kärsivällinen kehitysvammaista kohtaan, vaikka kommunikointi olisi vaikeaa.

HYTO Essee Sanna Kärkkäinen

Hyto essee Sanna Kärkkäinen

Tein hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen esseen Arman Pohjantähden alla jaksosta vanhustenhoito.

Valitsin kyseisen jakson, koska aihe koskettaa itseäni ja meneillä olevaa työssäoppimisen jaksoa.

Jaksossa Arman osallistuu vanhusten arkeen ja pohtii laitoshoidon ja kotona asumisen haasteita. Mitkä ovat ihmisarvoisen elämän edellytykset ja miten ikäihmisten sairauksia sekä syrjäytymistä voisi vähentää.

Arman haastatteli ylilääkäriä, joka kertoi, että muistisairaudet ovat yleisimmät ja pahimmat vaivat vanhuksilla. Ja ne ovat koko ajan nousu suunnassa. Yksinäisyys lisää kuolleisuutta sekä pysyvää laitoshoitoon joutumista. Ja muistisairaalle laitoshoitoon joutuminen on valtava shokki. On uusi ympäristö, uudet ihmiset, päivärytmit ja mahdollisesti omaisten ja läheisten tapaaminen vähentyy. Monesti yksinäiset vanhukset, joilla ei ole tukiverkkoa eivät pysty itse valittamaan asioista tai pyytämään apua.

Arman tapasi miehen, jolla on semanttinen dementia eikä hän puhunut enää mitään. Haastatteli miehen vaimoa, joka oli toiminut useamman vuoden hänen omaishoitajana. Haastattelussa hän kertoi, että vanhukset, jotka eivät kommunikoi enää sanoin, jäävät enempi huomiotta. Ei voi pyytää edes vesilasia. Pitkiä aikoja voivat joutua olemaan istualtaan, ennen kuin hoitajat kerkeävät tulla auttamaan levolle. Ongelma tämmöisissä tilanteissa ovat kiertävät hoitajat ja keikkalaiset. Eivät tunne hoidettaviaan tarpeeksi hyvin, että osaisivat lukea vanhusta, mitä tuntee tai on vailla. Semanttista dementiaa sairastavan vaimo kokee, että vanhat ovat vain rasite kukkarolle ja ajalle. Hoitajien työnarvo tulisi kohottaa niin näkyville, että muuttuisi asenteet vanhusten hoitoa kohtaan.

Arman vieraili loppujakson ajan Simonkylän vanhusten keskuksessa. Hän haastatteli mm. paikan ylihoitajaa. Hoivakodissa on kulttuurimuoto, jossa halutaan pois laitoshoidosta/laitosmaisesta hoidosta. Eli ei metallisten sänkyjen sisälle suljeta vanhuksia, ellei sille ole lääketieteellistä perustetta. Isoimmat haasteet, kun vanhus saapuu hoivakotiin, on omasta kodista luopuminen, uusi ympäristö ja uudet ihmiset ympärillä. Kyseisen hoivakodin vanhuksilla omaisia käy osalla ja osalla ei. Silloin on tärkeää, että hoitohenkilökunta tekee vanhukselle ”perheen”. Vaikka on muistisairaus omaisten pitäisi käydä, koska kyllä muistisairaskin ihminen vaistoaa, jos kukaan ei käy moikkaamassa.

Hoivakodissa joka päivä jotakin toimintaa ja virikkeitä. Ja nämä mahdollistuvat vain, jos on työlle omistautuneita hoitajia ja vapaaehtoisia. Hoitajat ovat tärkeässä asemassa siinä, että vanhus saa elää oman näköistä elämää ja tuntee olonsa turvalliseksi ja pidetyksi. Asukkaiden toiveet ja halut edellä mennään, ei mitä hoitajat haluavat. Hoitajana muistisairaat ihmiset on osattava kohdata ja olla ihminen ihmiselle. Perus kliininen hoitotyö ei yksin riitä. Vanhus tarvitsee normaalia elämää, huolimatta toimintakyvyn laskusta. On tärkeää, että on ihmisiä ympärillä ja saa apua mihin sitä ikinä tarvitsee.

Mielestäni jokaisen pitäisi nähdä tämä jakso. Oli todella paljon kerrottu miten läheisten ja omaisten pitäisi toimia vanhusten ja muistisairaiden kanssa. Että pitäisi siinä arjessa olla jollakin tavalla mukana. Jos vanhus on vielä kotona asuva, niin siinä on tärkeää omaisten tuki, että siellä kotona vielä voi asua. Ja mitä pidempään kotona saa olla, sitä onnellisempia vanhukset yleensä ovat.

Olisi todella ihanaa, jos vanhuksille voisi järjestää tällaista hoitoa, kun kertomassani Simonkylän vanhusten keskuksessa. Katsoessani ohjelmaa, tuli sellainen olo, että siellä oikeasti vanhuksia arvostetaan, heidän päivät halutaan täyttää kivoilla asioilla ja tekemisillä. Mielestäni tämä kaikki voisi toteutua, jos hoitajia ja henkilökuntaa olisi enempi ja myös rahaa tekemiseen löytyisi. Tai vapaaehtoisia tarpeeksi. Yksinäisyys on iso ongelma vanhuksilla. Masentuu varmasti, jos kukaan ei ikinä käy, soita tai kysy kuulumisia.

Olisi todella tärkeää, että jokainen vanhus saisi elää onnellisen ja turvallisen elämän, riippumatta siitä, asuuko kotona vai hoitokodissa. Onneksi nykyään on valveuduttu siihen, että entisen mallinen laitoshoito purettaisiin ja että sänkyyn ei ketään enää hoidettaisi, jos toimintakyky sen sallii. Paljon liikuntaa, ulkoilua, touhuilua ja tekemistä päiviin. Ja tämän mahdollistavat vain omaiset, läheiset ja resurssit, jotka ovat oikein mitoitettu. Hoitajia ja rahaa enempi vanhusten hoitoon. Lopussa ylilääkäri mainitsi, että jonkunlainen kansanliike/kampanja olisi tarpeen, että vanhustenhoito paranisi ja määrärahoja nostettaisi.

Varmasti kaikki hoitajat tekevät parhaansa omassa työssä ja työyksikössä. Valitettava tosi asia on vaan se, että hoitajia on aivan liian vähän verrattuna vanhusten määrään. Siinä päivät täyttyvät äkkiä ihan perustyöhön, kuten syöttämiseen, kuivittamiseen ja suihkutukseen. Kunpa tulevaisuudessa herättäisi tähän ja tajuttaisi, että kuinka tärkeää ja arvokasta työtä hoitajat tekevät vaikka aika ja raha ovat kortilla.

HYTO Essee Tiia Tuhkanen

Katsomaksi elokuvakseni valikoitui Tähtiin kirjoitettu virhe. Elokuva kertoo 16- vuotiaasta Hazelista, joka sairastaa kilpirauhassyöpää. Uuden lääkkeen ansiosta hän on saanut muutaman lisävuoden elinaikaa, ja elämä tuntuu jo eletyltä, kunnes hän tapaa Augustuksen tukiryhmässä. Hazel käy tukiryhmässä äidinsä pakottamana, sillä äidin mielestä Hazel on masentunut.
Augustus on menettänyt palan jalkaansa syövän takia, sillä jalkaa on jouduttu amputoimaan. Hazelin keuhkot täyttyvät ajoittain vedellä ja hän meinaa kuolla. Hazel ja Augustus viettävät paljon aikaa yhdessä, jolloin Hazel suosittelee Augustukselle lempikirjaansa, joka on nimeltään Viistoa valoa, ja jonka on itse lukenut jo kymmeniä kertoja. Augustus tykästyy kirjaan ja päättää lähettää sähköpostin kirjan kirjottajalle, sillä heillä on Hazelin kanssa paljon kysymyksiä kirjasta ja sen lopusta. Kirjoittaja vastaa sähköpostiin ja rohkaisee paria käymään Saksassa, jos haluavat kuulla lisää kirjasta. Augustus varaa Hazelille, Hazelin äidille ja itselleen matkan Amsterdamiin, Peter van Houttenia eli kirjan kirjoittajaa katsomaan. Ennen matkaa Hazel joutuu sairaalaan, sillä hänen keuhkonsa täyttyivät nesteellä. Lääkärin mielestä Hazel ei ole valmis lähtemään matkalle, mutta saatuaan toisen kirjeen Peteriltä, Hazel on varma lähdöstään matkalle. Reissussa Augustus paljastaa Hazelille, että hänen syöpänsä on uusiutunut ja levinnyt. Matka saa yllättävän käänteen kun paljastuu että Peter onkin vain alkoholia juova mies, joka ei aijo antaa vastauksia nuorille.
Elokuvan lopussa Augustus menehtyy syöpäänsä ja hänen hautajaisiinsa ilmestyy Peter van Houtten joka antaa Hazelille Augustuksen kirjoittaman kirjeen.

Valitsin elokuvan katsottavaksi kiinnostavan juonen ansiosta ja elokuva osoittautuikin mielenkiintoiseksi.

Hyto Essee Sanni Tolvanen

Rock My Heart

Katsoin elokuvan nimeltä Rock My Heart. Elokuvassa sydänvikainen, mutta seikkailunjanoinen teinityttö tutustuu itsepäiseen hevoseen ja kouluttaa sitä kilpaillakseen amatöörinä hengenvaarallisessa kisassa.

Elokuva alkaa, kun 17-vuotias Jana on humalassa loukkaantuneena metsässä, jossa hän törmää hevoseen. Hänet viedään ambulanssilla sairaalaan. Lääkäri kehottaa Janaa välttämään alkoholia ja sykettä nostattavaa liikuntaa, koska hänellä on synnynnäinen sydänvika. Hän kärsii myös rytmihäiriöistä ja sydämen vajaa toiminnasta. Janan pitäisi siis liikkua rauhassa, jotta syke pysyisi matalana, mutta hän tekee kaiken täysillä.
Jana eksyy hevostallille, jossa hän tapaa metsässä tapaamansa hevosen. Tallilla on myös vanha mies Paul, joka omistaa tämän hevosen. Hevosen nimi on Rock My Heart. Jana tulee toimeen tämän itsepäisen hevosen kanssa ja Paul haluaa hänestä ratsastajan hevoselleen kilpailuun. Jana suostuu osallistumaan kilpailuun kertomatta hänen vanhemmilleen tästä tai kertomasta Paulille hänen sydänviastaan. Jopa Janan poikaystävän mielestä kisa on huono idea, koska Janan sydän tuskin kestäisi sitä. Janan poikaystävällä on myös synnynnäinen sydän vika, joka kuolee myöhemmin elokuvassa.
Kilpailuihin valmistuessa Jana päättää lopettaa beetasalpaajien syönnin, koska ne vaikuttavat hänen lihaksiston toimivuuteen, joka taas haittaa hevosen ohjausta ja hän väsyy ratsastaessa helpommin. Beetasalpaajien lopettaminen aiheuttaa hänelle sydämentykytystä. Janan vanhemmat saavat tietää vasta kisapäivänä hänen osallistuvan. Kisat menivät hyvin Jana voitti, mutta hän pääsi/joutui leikkaukseen tämän jälkeen. Kun elokuva päättyy Paul antaa Rockin Janalle hänen omakseen.

Katsoin elokuvan, koska se vaikutti mielenkiintoiselta. Mielestäni elokuva oli hyvä ja ajatuksia herättävä. Oikeassa elämässä en usko, että kovin moni sydänvikainen tekisi samoin kuin Jana.

HYTO Essee Julia Muikku

Pahat pojat elokuva perustuu Koistisen veljeksiin, jotka tunnettiin myös nimellä Euran Daltonit.

Takkusen pojat Otto (Peter Franzen), Matti (Niko Saarela), Ilkka (Lauri Nurkse) ja Eero (Jasper Pääkkönen) kunnioittavat isäänsä. Väkivaltainen ja mieleltään sairas Jokke-pappa (Vesa-Matti Loiri) kasvatti pojistaan tottelevaisia nyrkin ja raamatun yhdistelmällä. Poikien elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Äidin kuoltua, Otto, pojista vanhin joutui kantamaan perheestä vastuuta isän mielisairaalareissujen aikana. Mielisairas isä kulutti kaikki pojille tarkoitetut rahat omiin tarpeisiinsa. Pojat joutuivat elättämään itsensä kerjäämällä ja ajautuivat rikosten tielle. He aloittivat pienimuotoisilla ryöstöillä, mutta lopulta he päättivät tehdä bensa-automaattiryöstön, josta alkoi mittava rikosten putki. Kovat kokemukset kotona tekivät pojista tiimin, joka toimii hyvin yhdessä. Takkusen pojat eivät juo, eivät polta, eivätkä kiroile. Heidän toiveensa on olla normaali ja elää normaalia elämää. Toivetta on vaikea toteuttaa mielisairaan isän ja rikosten välillä. Isä on poikia kohtaan väkivaltainen ja todella julma, puhuu sekavia ja ei arvosta omia poikiaan. Pojilla on välillä ristiriitaiset tuntemukset isästään. Elokuva on kokonaisuudessaan kiinnostava, siinä on hyvä tarina ja kiinnostavat henkilöhahmot.

HYTO Essee Maria Turunen

Elokuva: Vuosi nuoruudestani (Girl, Interrupted)

Vuosi nuoruudestani on vuonna 1999 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva perustuu Susanna Kaysenin (kirjailija) muistelmiin Girl, Interrupted vuodelta 1993.

Pääosissa ovat Winona Ryder, Angelina Jolie, Brittany Murphy, Whoopi Goldberg sekä Vanessa Redgrave. Elokuvan on ohjannut James Mangold.

Elokuvassa 18-vuotias Susanna Kaysen ottaa purkillisen aspiriinia vodkan kanssa ja hän joutuu sairaalaan. Itsemurhayrityksen jälkeen hän kirjautuu potilaaksi Claymooren psykiatriseen sairaalaan.

Claymooressa Susanna ystävystyy muiden potilaiden kanssa. Hän saa parhaan kaverin sosiopaatti Lisasta.

Kun Susanna on ollut hetken sairaalassa, hän onkin sitä mieltä, ettei kuuluisi sinne. Susanna ei kumminkaan saa lähteä, koska on allekirjoittanut itsensä hoitojaksolle.

Hoitojakson aikana Susanna kirjoitti paljon omista ajatuksistaan hänen päiväkirjaansa.

Lisa karkasi monia kertoja Claymooresta. Aina kun hän lähti, Susanna tunsi olonsa yksinäiseksi. Hän oli riippuvainen Lisasta.

Susannan oltuaan pitkään jo Claymooressa, päättivät he yhdessä Lisan kanssa karata sieltä. He lähtivät Daisyn luokse. Daisy oli potilaana Claymooressa, mutta hän pääsi sieltä pois, koska sai ”terveen” paperit.

Kun Daisy oli vielä Claymooressa, Lisa halusi aina kiusasi häntä. Niimpä Lisa päätti kiusata Daisyä myös hänen kodissaan. Loppujen lopuksi Susanna sai heidät molemmat rauhoittumaan.

Seuraavana aamuna Susanna menee etsimään yläkerrasta Daisyä. Susanna löysi Daisyn hirttäytyneenä kylpyhuoneesta. Susanna meni paniikkiin, mutta Lisaa itsemurha ei hätkäyttänyt. Lisa varasti Daisyn lompakon ja lähti omille teilleen. Susanna soitti poliisit ja ambulanssin.

Poliisien saavuttua he palauttivat Susannan Claymooreen. Tapahtumien jälkeen Susanna tajusi, että Lisa ei ole hänelle hyvää seuraa.

Parin päivän päästä poliisit toivat Lisan takaisin sairaalaan. Lisa ja Susanna eivät olleet enää niin läheisiä tapahtuneen jälkeen.

Pikkuhiljaa Susanna alkoi parantua. Hän vihdoin suostui puhumaan murheensa psykiatrille ja kirjoitti päiväkirjaansa.

Lopussa Susanna meni tervehtimään Lisaa hänen huoneeseensa ja sanoi, että kun hän pääsee Claymooresta he voivat tavata ja olla edelleen ystäviä.

Tämän jälkeen Susanna hyvästeli Claymooren henkilökunnan sekä muut potilaat ja jatkoi matkaansa onnellisesti kotiin.

Mielestäni elokuva oli hyvä. Huomasin, miten Susannan parantuminen eteni, toisinkuin Lisan. Lisa veti Susannan aina ongelmallisiin tilanteisiin mukaan.

Lisasta minä sain käsityksen, ettei hän haluaisi edes parantua. Susannalla oli lopuksi asennetta hoitoon, minkä takia hän parantui.