HYTO Essee Kati Salminen

Elokuva Edelleen Alice (Still Alice)

Draama elokuva 2014 USA

Ohjaus Richard Glatzer, Wash Westmoreland

Perustuu Lisa Genovan samannimiseen menestys romaaniin vuodelta 2007

 

Elokuva kertoo Alicesta joka on juuri täyttänyt 50 vuotta. Alice on onnellisesti naimissa ja kolmen täysi-ikäisen lapsen äiti. Alice on menestynyt, älykäs ja itsestään huolta pitävä nainen. Ammatiltaan hän on Kielitieteen Professori. Alice alkaa eksyä tutuissa paikoissa ja hän alkaa unohdella sanoja, jotka pitäisi varsinkin hän ammatissaan muistaa. Pian hän unohtelee asioita ja tavaroita ja päättää mennä lääkäriin. Yllätys on suuri kun, Neurologi tekee Alicelle diagnoosin. Varhaisiän Alzheimerin tauti. Siitä lähtee Alicen elämä muuttumaan askel askeleelta.

 

On joulu ja Alicen lapset ovat tulossa Joulun viettoon. Hyvillä mielin Alice laittelee ruokia keittiössä. Tom, Alicen poika oli juuri tullut kotiin ja esitteli Alicelle uuden tyttöystävänsä. Alice toivottaa tytön tervetulleeksi kotiinsa ja pyytää nuoria menemään olohuoneen puolelle, jotta hän saa tehtyä ruuat rauhassa loppuun. Tuttuja ruokia tehdessään hän huomaa pian, ettei enää muista tarkkaan miten ruuat pitää valmistaa. Ja niinpä hän etsii tietoa puhelimen kautta miten ruuat tehdään. Myös Alicen tyttäret ovat tulleet paikalle ja ruokakin on valmiina ja käydään pöydän äärelle nauttimaan jouluateriasta. Pöydän äärellä Alice esittelee itsensä uudestaan Tomin ystävättärelle ja kyselee hänen nimeään. Hieman hämillään tyttö esittelee itsensä uudestaan, vaikka oli jo vähän aikaisemmin kertonut kuka on. Kukaan ei huomaa tätä mitenkään, koska jokainen on syventynyt keskustelemaan vierustoverin kanssa.

Pian Alice huomaan lenkillä ollessaan eksyvänsä, hän ei ole varma missä on ja minne pitäisi mennä. Samoin, kun hän on pitämässä luentoa hän unohtaa, mikä oli luentoaihe. Pikkuhiljaa Alicen unohdukset lisääntyvät ja hän huomaan, että jotain on nyt pielessä. Niinpä hän päättää mennä lääkäriin tutkimuksiin.

Magneettikuvauksista ei löydy mitään vikaa, kuten aivoverisuoni tautia, halvausta tai kasvainta. Verikokeet ovat hyvät. Neurologi tekee myös Alicelle muistitestin. Näyttää kuvia, jotka Alice tunnistaa. Sanoo nimen ja osoitteen, jotka Alicen on muistettava jonkun päästä uudestaan. Niissä Alicella tulee vaikeuksia ja Lääkäri on huolissaan. Päätetään tehdä Pet-kuvaus, jotta saadaan paremmin selville mikä Alicea vaivaa.

Alice kertoo miehelleen käyneensä lääkärissä ja sanoo olevansa peloissaan ja pyytää miestään mukaansa lääkäriin. Diagnoosi on, että Alicella on varhaisiän Alzheimerin tauti. He molemmat ovat epäuskoisia, miten Alicella voi olla näin nuorena noin kavala tauti. Hän on kuitenkin aina pitänyt itsestään huolta, syönyt hyvin ja nukkunut hyvin. Lääkäri kertoo, että varhaisiän Azheimerin on harvinaista 50 vuotiaalla terveellä naisella. Ja myös, että se voi olla perinnöllistä ja hänen lapsensa voivat myös olla taudin kantajia. Lastenkin olisi hyvä käydä testeissä.

Alice kertoo sairaudestaan lapsilleen miehensä tukemana. Hän kertoo olevansa pahoillaan, ja syyttää itseään kaikesta. Hän on todennäköisesti  perinnyt taudin omalta isältään, mutta koska hän oli  ollut vähän tekemisissä isänsä kanssa  tämän vielä eläessä  ei Alice voinut kertoa asiasta muuta. Hän pyysi, että lapset kävisivät testeissä jotta selviäisi olisivatko he taudin kantajia ja varsinkin, kun Alicen vanhin tytär Anna odotti kaksosia ja Alice pelkäsi lasten puolesta. Hän kertoo myös, että hänelle oli määrätty Aricept ja Namenda nimistä lääkettä, jotka eivät hidasta tautia, mutta voivat lievittää oireita.

Alicen vanhin tytär Anna on taudin kantaja. Poika Tom on taas puhdas. Nuorin tytär Lydia ei halua käydä testeissä.

Alice jatkaa työn parissa, mutta hän ei ole enää yhtä tehokas kuin aikaisemmin. Unohtelut lisääntyvät ja alkavat häiritsemään Alicen työtä. Myös kotona Alice unohtelee ja tavaroita löytyy paikoista, missä niiden ei kuuluisi olla. Esimerkiksi shampoo löytyy jääkaapista. Kerran hän ei löydä vessaa ja hän pissaa housuihinsa. Eräänä yönä hän herää etsimään puhelinta, kello on kolme aamuyöstä, kun hänen miehensä tulee ja rauhoittelee kiivastuneen Alicen, koska puhelin ei löydy. Hän lupaa etsiä sen aamulla Alicen kanssa ja näin Alice rauhoittuu ja menee nukkumaan miehensä kanssa.

Alicen ajantaju heikkenee, ei erota enää onko mennyt päivä vai kuukausi. Mies joutuu auttamaan esim. pukeutumisessa.Alice löytää vanhan valokuvakansion, missä on hänen äitinsä ja siskonsa kuvia ja muistelee heitä. Alice oli menettänyt äitinsä ja siskonsa traagisesti olessaan vasta 18 vuotias. Hän on hyvin onnellinen näistä muistoista. Alicelle palkataan myös kotihoitaja, joka auttaa häntä kotiaskareissa. Alice ei vain aina  muista häntä vaan kyselee kuka nainen on.

Alicen miehelle tarjotaan töitä toisesta kaupungista ja heillä olisi muutto toiseen kaupunkiin. Alice ei kuitenkaan halua muuttaa, vaan olla kotonaan ja varsinkin kun Annan synnytys lähenee. Hän haluaa olla tutussa ympäristössä, eikä joutua vieraaseen ympäristöön. Niinpä Alicen nuorin tytär Lydia muuttaa kotiin hoitamaan Alicea sen aikaa kun mies on muualla töissä.

Alice oli aikaisemmin, vielä silloin kun hän oli paremmassa kunnossa tehnyt itselleen videon, jonka hän sattumalta eräänä päivänä löytää, ollessaan yksin kotona(hän ei muistanut enää tehneensä tätä videota) , jossa hän neuvoi itseään menemään makuuhuoneeseen, jonne oli aikaisemmin piilottanut lääkkeitä laatikkoon. Hän pyytää siinä videossa, että hän Alice ottaisi lääkkeet ja söisi ne ja menisi sen jälkeen sängylle pitkälleen ja rupeaisi nukkumaan. Hän vain sitten nukahtaisi, eikä Alicen tarvitsisi olla enää huolissaan mistään. Alice ottaa kannettavan tietokoneen mukaansa makuuhuoneeseen, koska hän unohtaa jo portaissa mennessään, mitä videossa neuvottiin tekemään.  Juuri kun hän on ottamassa lääkkeitä, käy ulko-ovi ja hoitaja on tulossa paikalle .Hän huutaa Alicea ja Alicelta tipahtaa lääkkeet lattialle. Myös nuorempi tytär Lydia tule kotiin ja hän lähtee Alicen kanssa ulos ja Alice on mielissään kun saa olla kahden tyttärensä kanssa ja tytär kertoo opintosuunnitelmistaan. Heillä on myös aikaisempaa paremmat välit ja Alice on hyvin onnellinen kaikesta. Hänellä on hyvä aviomies ja ihanat lapset ja he kaikki tukevat Alicea jaksamaan elämää eteenpäin.

 

Elokuva on hyvin tunteita herättävä. Sitä ajattele, että Alzheimer on vain iäkkäiden ihmisten tauti. Alicehan oli vain 50 vuotias hyvässä kunnossa oleva keski-ikäinen nainen joka tietämättään kantoi tätä geeniä. Tässä elokuvassa oli kantavana osana se, että tässä perheessä oli vahva side ja kaikki olivat tukemassa Alicea. Alicen tauti alkoi edistymään nopeasti, kun hän sai diagnoosin. Vaikka Alicella oli hyvinkin vaikeita aikoja ja varmasti perheelle tämä oli hyvin raskasta, he kaikki auttoivat Alicea suoriutumaan arjen asioista. Luulenpa, että harvoin meistä kukaan osaa varautua, että rakas läheinen saa näinkin nuorena Alzheimerin taudin. Ja miten siitä selviää ja mitenkä siihen osataan suhtautua. Olen kuullut, että tämmöisissä tapauksissa on perhe jopa hajonnut ja tulee jopa avioeroja. Puoliso ei ymmärrä miten niin rakkaasta ihmisestä tulee täysin vieras ihminen. Voi olla,  ettei monella ole niitä voimavaroja, mitä Alzeimerin taudin hoidossa tarvitaan .Suosittelen elokuvan katsomista.

LANU Essee Aaro Suutarinen

Valitsin lasten-ja nuorten kirja tai elokuvaesseeksi elokuvan nimeltä Juno. Juno on siis Jason Reitmanin vuonna 2007 ohjaama, teiniraskautta käsittelevä elokuva. Pääosissa nähdään Ellen Page (Juno), Jennifer Garner (Vanessa Lorigin), Michael Cera (Paulie) ja Jason Bateman (Mark). Elokuvan on käsikirjoittanut Diablo Cody. Elokuva on voittanut pari elokuva-alan palkintoja, kuten Oscarin parhaasta vuoden 2007 käsikirjoituksesta. Lisäksi se olis Oscar-ehdokkaana kategorioissa vuoden 2007 paras elokuva, ja paras naispääosa (Ellen Paige).

 

Juno on 16-vuotias, riehakas tyttö, joka viettää villiä teinielämää vailla huolen häivää. Eräänä iltana hän ja poikaystävänsä Paulie päättävät hankkia lapsen. yritys onnistuu, ja Juno tulee raskaaksi. Valitettavasti lapsen hankkimisessa lakaa näkyä paineita ja Paulie alkaa olla epävarma isäksi ryhtymisestä. Lopulta hän ja Juno tulevat riitoihin, joka johtaa nopeaan eroon. Tilanteesta raivostunut Juno kertoo asiastaan ystävälleen Olivialle, joka ehdottaa aborttia. Ajatus on Junosta huokutteleva. Lopulta Juno kertoo huolestaan isälleen Mattille (J. K Simmons).

 

Isä on huolissaan tytöstään, ja yrittää tukea tätä parhaaksi näkemällään tavalla. Lopulta Juno tulee päätökseen, että ei haluakaan tehdä raskaudelleen aborttia. Hän alkaakin isänsä tukemana etsiä vastasyntyvälle vauvalleen ”täydellisiä” vanhempia. Ehdokkaita on monia, mutta lopulta Juno löytää houkuttelevan ehdokkaan. Kyseessä on siis Lorigin perhe, joka ei voi saada lapsia.

 

Juno menee tapaamaan välittömästi isänsä kanssa Garnereita. Kyseessä on pariskunta, jonka vaimo ei voi saada enää lapsia. Naisen nimi on Jennifer. Hänen miehensä on verisistä kauhuelokuvista pitävä Mark, joka on luonteeltaan erittäin varma ja impulsiivinen. He olisivat iloisia mahdollisuudestaan saada tällainen mahdollisuus. Lopulta Juno hyväksyy ehdotuksen, eikä teekään aborttia.

Lukion edetessä Junon elämään kasaa painetta raskauden tuottamat tuskat, kuten uupumus ja pahoinvointi. Lisäksi hänelle kettuillaan jatkuvasti muiden oppilaiden puolesta, että hankkiutui jo raskaaksi ensimmäisen ihastuksensa kanssa.

 

Tämän jälkeen elokuva siirtyy seuraamaan Paulieta, joka jatkaa pikajuoksijan uraansa, jotta pääsisi edustamaan koulua tulevissa urheilukisoissa. Hän kohtaa eräänä päivänä Junon koulun käytävillä, jossa Juno alkaa naljailla Paulielle tilanteestaan. Paulie on miettinyt koko tämän ajan tapahtumia, ja katuu tekojaan. Hän yrittää asettua Junon asemaan, mutta tämä naiviisti jatkaa Paulien piikittelyä. Lopulta kaksikko ajautuu taas riitoihin, ja he päättävät jatkaa elämäänsä entiseen tapaansa.

 

Tämän jälkeen Juno lähtee käymään Markin luona. Mark ottaa hänet iloisesti vastaan, pian he katsovat yhdessä 1980-luvun kuuluisaa kauhuelokuvaa ”Piina”. Juno ja Mark keskustelevat vauvasta, asiat näyttävät sujuvan ilman ongelmia. Sitten Mark antaa hänelle itse säveltämänsä levyn ja pyytää Junoa toimimaan makutuomarina sille. Lopulta Juno tapaa Jeniferin, joka on hieman haikeissa olosuhteissa tällä hetkellä. Hän kertoo Junolle, että onko tämä Junosta varmasti oikea tapa toimia.

 

Sitten elokuvassa nähdään, että Juno alkaa lopulta miettimään lapsen syntymää ja sen luovuttamista adoptiovanhemmille tarkemmin. Elokuva siirtyy pian Junon ja Paulien näkökulmiin, jossa he muistelevat mennyttä suhdettaan. Lopulta kumpikin alkaa hieman tulemaan ”katumapäälle”, mutta kumpikaan ei tee aloitetta asian edistämiseksi.

 

Tällä välin Mark on alkanut Junosta käydä melko tungettelevaksi. Lopulta Juno saa selville, että Mark onkin pettänyt ja pahoinpidellyt Jenniferiä useasti heidän ”avioliittonsa” aikana. Jennifer on ollut tästä syystä apeana, mutta ei ole uskaltanut puhua asiasta lainkaan. Lopulta Jennifer tulee järkiinsä ja hylkää Markin. Ennen lähtöään hän kehottaa Junoa ajattelemaan, miltä hänestä itsestään todella tuntuu. Kun Juno puhuu kauheista tapahtuneista olivialle ja vanhemmilleen, hän tulee lopulta päätökseen.

Seuraavana päivänä Paulie kuulee ovikellonsa soivan aamulla. Oven takana onkin Juno. Juno kertoo Paulielle tunteistaan, ja kertoo vauvankin tietävän, että Paulie ja Juno olisivat hänen omat vanhempansa. Tässä kohtaa Juno lausuu ehkä elokuvan haikeimman lauseen Paulielle: ”Tiedän lopulta, kenet haluan lapseni isäksi”.  ”Vauvakin tietää sen, aina ensihetkestä lähtien hän iskee minua vatsaan sinun ollessasi lähellä”. Tämän jälkeen Paulie halaa Junoa kovaa ja he suutelevat. Viikon loppupuolella Juno ja hänen perheensä menevät katsomaan kisoja, Paulie onnistuu voittamaan ne.

 

Parin päivän jälkeen Junon lapsivesi tulee vahvasti sängylle. Hän huutaa tuskasta, koko perhe, Paulie ja Olivia tulevat apuun. Juno viedään ambulanssilla lähimpään sairaalaan, jossa vauva jo syntyy. Tämän jälkeen nähdään, kuinka paljon onnea lapsi tuo Junon ja Paulien elämään. Elokuva loppuu, kun he kolme lähtevät kävelylle puistoon.

 

 

Elokuva oli minusta koskettava, kun katsoin sen ensimmäistä kertaa Netflixistä. Siinä oli juuri sopivasti huumoria, draamaa ja vahvaa surua. Elokuva opettaa, että varsinkin nuorien parien tulee miettiä tarkkaan, kannattaako lasta hankkia alle 25-vuotiaana. Se myös kertoo, että tiettyjen tilanteiden ensivaikutelma voi pettää. Esimerkiksi mukavalta vaikuttava mies voikin olla todellinen hirviö omalle vaimolleen.

 

Elokuva antaa realistisen vaikutelman siitä, kuinka ankaraa lapsen luovuttaminen on. Tästä ymmärtää hyvin sen, että kohdunvuokraus on useassa maassa, kuten Suomessakin laitonta. On hyvä syy sille, että odottava äiti voi kiintyäkin vauvaansa ja on hirveää sekä odottavalle äidille, että lapselle jos he eivät enää näe toisiaan.

 

Toisaalta elokuvassa oli mielestäni outojakin kohtauksia. Mielestäni oli hämmentävää, että adoptioperheen isä pyytää odottavan teinitytön katsomaan kauhuelokuvaa, ja alkaa puhua kauhuelokuvien stimuloivasta vaikutuksesta. Vaikka asiaa ei saisi ajatella huvittavaksi, itseäni hieman nauratti tällainen ajatus. Mietin, että onko kohtauksessa tietynlaista mustaa huumoria vai oliko mies tullut enemmän välinpitämättömäksi.

 

Loppujen lopuksi Juno on pienistä vioista huolimattaan oikein mainio elokuva. Se kannattaa katsoa varsinkin, jos haluaa nähdä kyseisestä aiheesta hieman erilaisemman kuvan. Tietyt dokumentit erilaisista teiniraskautta koskevista asioista voivat olla varsin ahdistavia, koska teinien tilanne on voinut olla hyvin traaginenkin. Juno herättää katsojassaan paljon iloa ja surua, mutta kertoo vakavat asiat melko nopeatempoisessa elokuvassa.