KOE Essee Enni Nevalainen

Arman pohjantähden alla – Kotihoito

Valitsin tämän aiheen koska olin kiinnostunut tästä aiheesta. Arman Alizad seuraa Heidi Hirvosen kanssa, millaista kotihoito on. Heidi on lähihoitaja ja on ollut kotihoidossa töissä n. 5 vuotta eikä kadu päivääkään. Kotihoidon tehtävä on tukea ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita ja vammaisia siten, että he voivat asua turvallisesti kotona. Kotihoito on moniammatillista tiimityötä ja kotikäyntejä tehdään päivittäin. Kotihoidon järjestäminen on kuntien vastuulla ja siellä työskentelee pääasiassa lähihoitajia. Säännöllisen kotihoidon asiakkaita Suomessa on noin 74 000, joista osa asuu omassa kodissa ja osa palvelutalossa. Kotihoito on kaksivuorotyötä. Valtaosa kotihoidon asiakkaista on ikäihmisiä, mutta joukosta löytyy myös pitkäaikaissairauden tai mielenterveys ja päihdeongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeellä olevia. Kotihoidosta on todella paljon ennakkoluuloja, esim. hoitajilla on aina kiire ja he käyvät vain antamassa lääkkeet. Tämä jakso avasi todella paljon silmiäni siitä mitä kotihoito on.

HYTO Esssee Iida Eronen

Prinsessa elokuva 

Prinsessa. Suomi 2010. Ohjaus Arto Halonen. Käsikirjoitus Pirjo Toikka, Arto Halonen, Paavo Westerberg. Pääosissa Katja Kukkola, Samuli Edelmann, Krista Kosonen, Irma Junnilainen, Pirkka-Pekka Petelius, Peter Franzén, Antti Litja, Paavo Westerberg. Genre Draama. Ikäraja 11.

Prinsessa elokuva kertoo jo lapsesta asti sijaisperheestä toiseen riepotellusta Anna Lappalaisesta, joka päätyy mielisairaalahoitoon vahvojen harhojen vuoksi. Hän kuvittelee olevansa Kuninkaallinen ja asuvansa Buckinghamin palatsissa, muut hoitolaitoksen asukkaat sekä jopa pankinjohtajan hän näkee palvelijoinaan. Hoitohenkilökunta kamppailee elokuvassa olisiko Prinsessan parhaaksi myötäelää hänen harhoissaan.

Lääkärit koittavat saada Prinsessan harhat kuriin keinolla millä hyvänsä, mutta sähköshokkienkin jälkeen Prinsessa on yhtä harhainen kuin aikaisemminkin. Loppujen lopuksi hänet määrätään Lobotomia leikkaukseen.

Pohjimmiltaan Prinsessa elokuva on kuvaus ihmisten erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Elokuvan heikkoutena pidän sitä miten mielenterveysongelmaisia kuvataan hauskoina luonnonlapsina, koska niinhän se ei aina ole. Elokuvassa on kuvattu arjalaisuutta ihannoivaa psykiatriaa, joten käytössä oli aika rajuja hoitokeinoja ( mm. sitomista, insuliinishokit, malarian tartuttaminen). Sekä asukkaat oli sijoitettu kauas muusta asutuksesta niin sanottuun B-mielisairaalaan.

Mielestäni elokuva oli varsin mielenkiintoinen, vaikka ei toki vastaa tämän päivän mielisairaalahoitoa. Elokuvasta sai sen olon, että kyllä nykypäivänä on asiat hyvin.

KOE Essee Tiia Saarelainen

Lastensuojelu – Arman Pohjantähden alla



Johdanto

Tein esseen ohjelmasta ’Arman Pohjantähden alla’ jaksosta ’Lastensuojelu’. Kiinnostuin aiheesta, koska olen aina halunnut tietää enemmän lastensuojelusta, ja miten se oikeasti toimii. Yleensä nuorten keskuudessa saa kuulla vaan lasten huonoja kokemuksia lastensuojelusta ylipäätänsä.

Jaksossa käydään läpi mikä on lastensuojelun tehtävänä, minkälaista on kasvaa lastenkodissa, miltä tuntuu menettää oma lapsensa toisen huoviin, kuka päättää huostaanotosta ja tutustutaan yhteen lastenkotiin. Myös lastensuojelun asiakkaita kertoo kokemuksistaan ja tuntemuksistaan.

Yleisesti:

Arman Pohjantähden alla jaksossa Lastensuojelu, käydään läpi mikä on lastensuojelun tehtävä. Lastensuojelun tehtävänä on turvata lapsen etu, kun se ei muiden yhteiskunnan tukien avulla onnistu. Lastensuojelun tehtävä alkaa, kun joku ulkopuolinen tai läheinen tekee lastensuojeluilmoituksen. Esimerkiksi, opettaja voi huomata lapsessa muutoksia, läksyt jäävät tekemättä ja on masentuneen oloinen.

Lastensuojelu viranomaiset alkavat selvittämään tilannetta ja arvioivat tilanteen vakavuuden, että pitäisikö tilanteeseen puuttua heti.

Jos tilanne ei selviä selvittelemällä, lapsesta tulee lastensuojelun asiakas, jolloin annetaan avohoitoa, jolla pyritään, että vanhemmat pystyvät kasvattamaan lasta kotona. Sijoitus on aina se viimeinen vaihtoehto.

Nuorien kiireelliset sijoitukset ovat yleisimmin liittyen itsetuhoisuuteen, väkivaltaan, päihteisiin yms.

On myös tilanteita, jolloin lapsi suojelee vanhempiaan valehtelemalla lastensuojelu viranomaisille ja peittämällä pahaa oloa. Lapsi saattaa olla esimerkiksi, tottunut vanhempien jatkuvaan päihteitten käyttöön, jolloin lapselle se on jo normaalia arkea.

Lastensuojelusta saadaan todella huono kuva, että laitokseen ’joudutaan’. Kumminkin lastensuojelu haluaa vaan sen lapsen parasta.

Vastaanottoyksikkö:

Yksi lastenkodin ohjaaja esittelee vastaanottoyksikköä, jossa hän kertoo, että vastaanottoyksiköstä pyritään tekemään kodin tuntuinen ja elämään normaalia elämää. Vastaanottoyksikköön ei pääse ulkopuolisia, jos ei toisin haluta, koska ovet ovat aina lukossa. Vastaanottoyksikkö ei ole pidempi aikainen sijoitus, vaan n. kahden viikon jaksoja sijoituksessa.

Arman haastatteli yhtä vastaanottoyksikön tyttöä, joka kertoo mielensä olevan todella synkkä. Hänellä on nyt päällä liikkuvan vapauden rajoitus, jonka hän on saanut hatkojen seurauksena. Hatkojen aikana tyttö oli käyttänyt päihteitä, jonka takia hänet siirretään vastaanottoyksiköstä päihdehoitoon.

Tyttö kertoo taustastaan ennen vastaanottoyksikköä, jolloin hänellä oli välit poikki vanhempiinsa ja hänellä meni todella huonosti henkisesti. Hän oli hatkoilla kotoaan, koska hän tunsi, ettei saanut ymmärrystä ja oli todella yksinäinen.

Lastenkoti:

Seuraavaksi suuntaamme lastenkotiin, jossa Arman haastattelee lastenkodin johtajaa ja ohjaajaa.

Lastenkoti tarkoittaa pidempi aikaista sijoitusta. Lastenkodin lapset ovat todella monenlaisista perheistä ja lähtökohdista, voi olla esim. päihde- tai mielenterveystaustaa, vähävaraisesta perheestä, vaikea kommunikaatio lapsen ja vanhemman välillä tai vaikka kiireellisestä perheestä.

Lastenkodin ohjaaja kertoo, että työ on enemmänkin elämäntapa kuin työ, koska ohjaaja on lapsille se vanhemman esimerkillinen malli, jota ei ole saanut kotioloissa. Hän myös kertoo, että suhde lapsiin on todella läheinen, melkein kuin vanhempi. Tietynlainen etäisyys on hyvä pitää ammatillisesti, mutta teeskentelemällä ei pärjää pitkälle, koska lapset aistivat sen.

Lastenkodissa on turvallista, mielekästä toimintaa, rytmitettyä elämää, harrastuksia, monipuolista ruokaa ja saa tukea koulun käyntiin.

Miten lapsi kokee itse sijoituksen, ja miltä tuntuu viettää lastenkodissa nuoruutensa ?

Arman tapaa Aino nimisen tytön, joka sijoitettiin 10- vuotiaana lastenkotiin.

Aino kertoo, että hänellä oli hyvät fiilikset ja hän oli innoissaan tullessaan lastenkotiin. Ennen sijoitusta, Aino asui vuoro viikottain isällä ja äitillä. Päihteet tulivat kumminkin vanhempien kuvioihin, jolloin elämä oli yhtä selviytymistä. Hän muistaa, kuinka paljon pettymyksiä, odottelua, toivekuutta ja itselle uskottelua se aika oli. Elämä oli tuolloin todella surullista.

14-vuotiaana ylä-asteella Aino oli tajunnut, että hän ei tule koskaan pääsemään kotiin eikä myöskään normaaliin arkeen, niin kuin ennen vanhempien eroa ja päihteiden tulemista kuvioihin.

Aino kertoo, kun ihmiset saavat kuulla hänen olevan lastenkodissa, kysytään häneltä ’ mitä sä olet tehnyt ? ’ Ihmiset syyllistävät lastenkodin nuoria, koska luullaan, että lapsi olisi aina omalla toiminnallaan joutunut kyseiseen tilanteeseen.

Kuitenkin on monta lähtökohtaa, joten ei voi aina sanoa, että lapset, jotka ovat sijoitettu olisivat innoissaan ja onnellisia päästessään lastenkotiin, nimittäin biologisesta perheestä ja vanhasta elämästä saattaa olla hankala päästää irti.

Miltä tuntuu menettää lapsensa lastensuojelun hoiviin?

Aleksin ja Sofian lapsesta tehtiin ennaltaehkäisevä lastensuojeluilmoitus ennen lapsen syntymää, Aleksin vankilataustan takia.

Ensimmäisenä päivänä, kun he saivat lapsen kotiin synnytyksen jälkeen, lastensuojelu tulivat heidän kotiinsa pitämään kriisipalaveria. Lastensuojelu yritti ottaa Aleksiin yhteyttä ja saamaan häntä tapaamisiin, jolloin Aleksi suhtautui todella ylimielisesti, hän ei vastannut soittoihin tai yhteydenotto pyyntöihin. Lastensuojelu vaati seuloja heiltä.

Kriisipäivystys ja poliisipartio tuli käymään heidän luonaan, onko Aleksi lapsen kehitykselle ja terveydelle haitallinen.

Sofia ja Aleksi kertoi, että kun he riitelevät, heidän riitansa ovat todella rajuja, joka on voinut aiheuttaa ulkopuolisien huolen.

Sofia stressaantui elämäntilanteestaan, jolloin imetys keskeytyi stressin takia. Hän retkahti polttamaan kannabista, jolloin joku oli tehnyt nimettömän lastensuojeluilmoituksen päihteiden käytöstä, jolloin Sofia joutui seuloihin, ja tietenkin se kannabis näkyi seuloissa.

Heidän poikansa huostaanotettiin kiireellisenä sijoituksena kaiken tämän jälkeen. Nykyään heidän poikansa on sijaisperheessä.

Sofia ja Aleksi tapaa poikaansa viikottain, mutta he kertovat kuinka poikansa etääntyy heistä ja hakee sijaisperheestään turvaa. Joka tietenkin tuntuu heistä pahalta, että oma lapsi hakee muualta sitä turvaa, eikä itse biologisilta vanhemmilta.

Sijaisvanhemmuus:

Sijaisvanhempien ja sijoitettujen lapsien muodostama sijaisperhe mahdollistaa normaalin ja turvallisen kasvuympäristön. Sijaisperheessä voi olla sijaisvanhempien omia lapsiakin.

Arman vierailee sijaisvanhempien Arton ja Helenan luona. He ovat olleet sijaisvanhempina seitsemän vuotta. Helena kertoo, että kun alkoivat sijaisvanhemmiksi, tiedostivat ettei se tule olemaan helppoa. Aloittaessaan heillä oli 6 lasta, joista kaksi oli aikuista. Toiseen he ovat vieläkin yhteydessä, joka vietti enemmän aikaa sijaisperheessä.

Jotkut lapsista kutsuvat Artoa isäksi ja Helenaa äidiksi, jotkut eivät, se vaihtelee olotilan mukaan. Arto toivoo, että on pystynyt antamaan sijaisvanhempana joitain eväitä tulevaisuuteen.

Kokemusasiantuntijoiden mielipiteitä:

Lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten luoma yhdistys, jolla pyritään osallistamaan lastensuojelun asiakkaita ja palveluiden kehittymiseen.

Arman tapaa kokemusasiantuntijoita, ja kysyy ’’ kuinka kartalla päättäjät ovat lastensuojelusta ’’. Toinen asiantuntijoista kertoo, että päättäjät näkevät monesti byrokraattisen puolen ja tilastot, koska he näkevät vaan kehityksen ja toimivat aspektit tiettyjen tilastojen kautta. He kehuvat, että Suomella on todella hyvä lastensuojelulaki, mutta ei kumminkaan kukaan tiedä meneekö asiat käytäntöön. Päättäjien pitäisi kuulla näitä nuoria, nuoren vanhempia ja työntekijöitä, jolloin saataisiin kuulla enemmän kokemuksia, kuultaisiin asian kaikki puolet, eikä käsitys olisi, että kaikki nuoret olisivat niitä kapinoivia nuoria.

KOE Essee Sanni Tolvanen

Atypical

Katsoin Atypical nimisen yhdysvaltalaisen komediasarjan. Ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin 11.elokuuta 2017. Sarja käsittelee 17- vuotiaan Samin elämää. Samille on todettu pienempänä autismikirjo, joka on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö. Autismikirjo vaikuttaa siihen, miten ihminen viestii ja on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, sekä siihen, miten hän aistii ja kokee ympäröivän maailman.

Sarja alkaa, kun Sam ilmoittaa vanhemmilleen haluavansa aloittaa seurustelun. Samin isä Doug ja äitinsä Elsa yllättyvät tiedosta. Doug on kamppaillut pitkään yhteyden saamisesta Samin kanssa ja on innoissaan, kun Sam lähestyy häntä kysyessään neuvoja. Sam ymmärtää asiat väärin todennäköisesti siksi, koska autismikirjon henkilö voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse sarkasmia. Tämän seurauksena Sam ihastuu terapeuttiinsa Juliaan. Sam kuitenkin aikoo etsiä ensin harjoitustyttöystävän, jotta osaisi toimia Julian kanssa oikein. Autismikirjon henkilöllä on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omiaan. Samin onneksi hänellä on kaveri nimeltään Zahid, joka antaa hänelle paljon neuvoja. Sam kirjoittaa melkein kaikesta listan, myös siitä mistä tietää olevansa rakastunut. Sarjan lopussa Sam rakastuu hänen harjoitustyttöystäväänsä Paigeen. Harva autismikirjon henkilö pystyy käymään töissä, mutta Sam voi. Hän on erittäin tarkka työssään. Autismikirjoon liittyy myös vahvuuksia kuten esim. hyvä yksityiskohtien havaitseminen. Työpaikalla Sam puhuu hänen kaverilleen Zahidille, jolla on silmälasit. Sam huomaa lasien heijastuksesta, että joku yrittää varastaa kaupasta. Tässä tilanteessa tulee ilmi hyvä yksityiskohtien havaitseminen. Autismikirjon vahvuuksiin kuuluu myös keskittymiskyky erityisiin mielenkiinnon kohteisiin. Samilla mielenkiinnon kohde on pingviinit ja hän tietää niistä kaiken. Äiti Elsa on tottunut suojelemaan Samia, ja huomatessaan Samin itsenäistyneen hän joutuu kamppailuun itsensä kanssa. Yöllä baarissa kavereiden kanssa hän tapaa baarimikon ja aloittaa suhteen tämän kanssa. Elsa ja Bough päättyy eroon, joka vaikuttaa koko perheeseen. Samilla on pikkusisko Casey, joka rikkoo kentän ennätyksen juoksussa. Casey saa urheilustipendin arvostettuun lukioon. Hän haluaisi ottaa pestin vastaan, mutta on huolissaan siitä miten Sam pärjää ilman häntä. Sarjassa tulee selkeästi esille autismikirjon erityispiirteitä esim. Aistisäätelyyn liittyviä piirteitä, jotka on yli- ja aliherkkyyksiä liittyen ääniin, valoon, kosketukseen, hajuihin, makuihin ja väreihin. Syynä perheen huolestumiseen ovat nämä aisti ärsykkeet, joita Sam voi kohdata ja sen myötä saada kohtauksen. Samilla on melkein joka paikassa kuulokkeet päässä, jotta hän välttäisi ihmislauman puhumisen tai muun metelin. Sarjassa huomaa, että ihmiset jotka tuntevat Samin osaa halata häntä oikealla tavalla eli lujasti. Jos näin ei tee saattaa saada kolauksen.

Katsoin tämän sarjan, koska se vaikutti mielenkiintoiselta ja sitä se myös oli. Atypicalista saa paljon tietoa autismikirjosta ja miten se voi vaikuttaa elämään. Sarjasta löytyi huumoria ja hyviä käänteitä. Kyseinen sarja löytyy netflixsistä. Suosittelen Atypicalia aiheesta kiinnostuneelle tai, jos haluaa jotain uutta ja mielenkiintoista.

HYTO Essee Siiri Reittu

Lukemani kirja oli nimeltään: Terveisin äiti

Alice Kuipers:in esikois romaani, jonka hän omisti oman sukunsa naisille.

Kirjassa käsitellään päähenkilön Clairenia ja hänen suhdettaan äitiin, joka sairastuu syöpään.

Clairen asuu äitinsä kanssa, mutta kiireisen teini arjen ja äidin kiireisen lääkärin työn takia he näkevät toisiaan harvoin. He keskustelevat tosilleen pienten lappujen välityksellä, joita he jättävät toisilleen jääkaapin oveen tai pöydälle. Viestit ovat kauppalistoja, kokeisen numeroita ja kotiintulo aikoja. Mutta sitten äiti kertoo tyttärälleen käyneensä sairaalassa ja kertoo sairastuneen syöpään. Nuori Clairen joutuu kantamaan vielä isomman vastuun mitä hänellä ennen oli ja huolehtimaan äidistään, samalla kun hän haluaa elää omaa nuoruuttaan. Hän koittaa keksiä piristeitä äidilleen mutta sairaus kuormittaa kumpaakin ja vaikuttaa negatiivisesti heidän äiti tytär suhteeseeen. Välillä Claire saa tarpeeksi ja pakenee tilanetta isälleen, mutta palaa lopulta takaisin äitinsä luokse. Lopulta äiti menehtyy syöpään. Se jättää Clairen joka on kasvanut jo aikuiseksi haavoittuneeksi ja kantamaan sairauden aiheuttamaa taakkaa ja tuskaa. 

Kirja käsittelee sairastuneen lähipiiriä ja siihen liittyviä monia tuntemuksia ja rajoituksia. Myös miten syöpään sairastunut muuttuu fyysisesti, että psyykkisesti. Pienet arejen askareet eivät olekkaan enää niin itsestään selvyyksia ja miten lapsen on vaikea huomata oman vanhemman muuttuu silmissä sairastumisen myötä.

HYTO Essee Hanna Muikku

HYTO Essee Hanna Muikku

Mariitta Hämäläisen toimittama kirja “Hyvän kosketus” (julkaisuvuosi 1995) on toistakymmentä erilaista elämäntarinaa sisältävä kirja. Hämäläinen on haastatellut kirjaansa eri henkilöitä, jotka ovat kokeneet elämässään jotain äkillistä ja odottamatonta tai traagistakin. Kirjassa on tämän lisäksi kertomuksia siitä miten tavalliset ihmiset pystyvät tuomaan iloa ja hyvän kosketusta, hyvää mieltä ja rauhaa työnsä kautta esimerkiksi kampaajana, hierojana tai puutarhurina. Kirjaan on haastateltu julkisuudestakin tuttuja henkilöitä muun muassa Hilkka Ahdetta. Elämässä tapahtuneet odottamattomat asiat ovat muuttaneet haastateltujen henkilöiden elämää ja muokanneet elämän arvoja ja elämää uusiksi.

Ensimmäisessä tarinassa kerrotaan, miten elämä muuttui perheessä, johon syntyi sydänsairas lapsi. Tarinassa kerrotaan, miten vanhemmat kokivat alkujärkytyksen ja miten asiat kuitenkin järjestyivät pikkuhiljaa. Rukouksiakin tarvittiin epätoivon hetkellä. Koettelemusten kautta arvoista tärkeimmäksi tuli perhe ja koti sekä mielen tasapaino ja terveys. Tämän ensimmäisen tarinan lisäksi kirjassa on elämäntarinoita muun muassa oman lapsen äkillisesti menettäneen perheen elämästä ja miten elämä jatkui menetyksen jälkeen sekä kertomus syöpädiagnoosin saaneesta miehestä. Tarinat ovat hyvin monipuolisia ja punaisena lankana niissä on, miten elämän käännekohtien kautta on löytynyt elämään hyviä asioita, asioita mitä ei aiemmin ole osannut nähdäkään. Se on voinut olla esimerkiksi oivallus, että elämä on tässä ja nyt. Eräässä elämäntarinassa haastateltava kertoo vaikeiden elämänvaiheiden kuten alkoholismin ja vankilatuomioiden sävyttämän elämän jälkeen, mitä elämä hänelle vielä antoi hänen toivuttuaan alkoholismista ja päästyään jaloilleen. Hän sai lapsen, perheen ja merkityksellisen työn nuorten parissa. Hänelle työ oli juuri sitä mitä hän osasi, koska hänellä oli ymmärrystä nuoria kohtaan oman vaikean lapsuutensa ja nuoruutensa kokemusten kautta. Kirjan keskivaiheilla elämäntarinoihin tulee enenevässä määrin mukaan haastateltujen usko Jumalaan ja useissa tarinoissa haastatellut ihmiset tuovat esille uskon merkityksen elämässään. Kirjan loppupuolelle mahtuu elämäntarinoita, jotka eivät ole niin mullistavia ja traagisia, vaan ne kertovat yksinkertaisesti, miten työnsä kautta voi jakaa hyvää ihmisille. Muun muassa Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa työskentelevää puutarhuria on haastateltu ja hän kertoo Talvipuutarhasta paikkana ja sen tuomasta ilosta ihmisille ja itselleen. Ihmisillä on paikka mihin mennä lepäämään ja hakemaan mielenvireyttä. Talvipuutarhassa käy eri ryhmiä ja se tuo iloa monen ikäiselle ihmiselle rauhoittavalla tunnelmallaan. Ihmiset hakevat esimerkiksi joulutunnelmaa Talvipuutarhasta.

Kirjassa on kerrottu haastateltavien ihmisten tunteista ja ajatuksista elämän risteysasemilla ja miten ihminen nöyrtyy kohdatessaan jotain mitä hän ei itse voi hallita. Kirja antaa varmastikin vertaistukea vastaavanlaisia vaikeita asioita kohdanneille ja lohtua. Kirjaan haastateltavat ihmiset ovat halunneet tuoda elämäntarinansa esille, jotta siitä olisi jollekin toiselle myös apua ja lohdutusta.

KOE Essee Jonna Mara

KOE essee Jonna Mara

Vuonna 2016 julkaistussa dokumenttisarjassa The beginning of life jaksossa vauva-aika käsitellään pikkulasten kehittymistä, oppimista, lasten ja aikuisten vuorovaikutuksen tärkeyttä.

Vauvat oppivat ensimmäisten kolmen vuoden aikana enemmän ja nopeammin, kuin loppuelämänsä aikana. Silloin muodostuu käsitys itsestämme ja siitä mitä maailma on. Vastasyntyneenä lapsi jaksaa tuskin kannatella päätään, mutta kolme vuoden iässä lapsi osaa jo kävellä, puhua ja jopa valehdella. Lapsi on tutustunut petokseen ja myötätuntoon. Jos lapsella on keksin muruja suupielissä ja häneltä kysyy onko hän syönyt luvatta keksejä lapsi kieltää sen.

Jo sikiön kehittyessä hermojärjestelmä rekisteröi ympäristön värinät, kuten äidin äänivärähtelyn. Kun äiti pitää vauvaa rintaansa vasten, vauva rauhoittuu tunnistaessaan äidin äänen ja tuntiessaan sydämensykkeen.

Vauvat ovat hyvin sosiaalisia. Vastasyntynyt tietää ihmiskasvojen mallin, ja se kiinnostaa heitä. He oppivat parhaiten lähimmiltä ihmisiltään. Lapset tarvitsevat meitä ja heidän huomionsa kiinnittyy meihin.

Nopein aivojen kehitysvaihe on ensimmäisten elinvuosien aikana, silloin luodaan perustaa. Kolmevuotiaan aivot ovat kaksi kertaa aktiivisemmat, kuin aikuisen. Siellä tapahtuu paljon jota emme ymmärrä, koska lapsi ei ilmaise sitä. Joka sekunti aivot luovat uusia yhteyksiä aivosolujen välillä. Ne syntyvät uusista kokemuksista, kanssakäynnistä, tapahtumien prosessoinnista, kuulluista sekä nähdyistä asioista. Vauvat ovat hyvin herkkiä tiedolle ja ympäristön tapahtumille. He hyödyntävät tiedon, yrittävät sen pohjalta ratkoa ongelmia ja ymmärtää maailmaa. Moni asia voi vaarantaa aivojen kehitystä: ravinnon puute, pelottavat kokemukset, uhka yms.

Vauvat toistavat asioita uudelleen ja uudelleen oppiakseen miten, maailma toimii. Tarvitaan haastetta ja pientä turhautumista, se kehittää käsitystä millaista on tehdä jotain hankalaa. Jos aikuinen tekee asian lapsen puolesta miten lapsi oppii kestämään turhautumista? Meidän täytyy antaa heidän yrittää ja antaa aikaa. Meidän on kasvatettava lasten itsetuntoa, jotta he pärjäävät elämässä. Jos lapsella on korkea itsetunto hän uskaltaa ottaa riskejä uusien asioiden oppimisessa, vaikka epäonnistuisikin. Muiden ihmisten rakkaus on tärkeä tuki lapsen oppimiselle.

Suuri osa lapsen kehityksessä syntyy siitä, miten asioita käsitellään. Jokainen kokemus muokkaa ja kasvattaa lapsia. Romanian laitoksessa huonoissa oloissa kasvaneet orpolapset jäivät monista kokemuksista paitsi: heillä ei ollut omistautunutta hoivaajaa, vauvat tuijottivat kattoa ensimmäisen elinvuotensa, kukaan ei puhu heille eikä heihin kosketa muuten kuin vaipan vaihdossa. Sen seurauksena lapsilla on pienempi ÄO sekä vakavia kielellisiä- ja kiintymysongelmia. He eivät osaa muodostaa suhdetta aikuisiin tai ikäisiinsä vanhetessa.

Mielestäni dokumentti oli mielenkiintoinen ja koukutti katsomaan muutkin jaksot. Turva, läsnäolo ja vakaa ympäristö ovat erityisen tärkeitä ja vaikuttavat lapsen loppu elämään. Dokumentissa oli paljon hyödyllistätietoa , esimerkit ja tutkimukset tekivät siitä kiinostavamman.

KOE Essee Riina Palviainen

KOE Essee Riina Palviainen

Katsoin Arman Alizadin tekemän dokumentin lastensuojelusta. Jakso kuuluu dokumenttisarjaan pohjantähden alla, jossa hän tutustuu suomalaiseen yhteiskuntaan ja puhututtaviin aiheisiin

Dokumentissa tutustutaan Suomen lastensuojelujärjestelmään. Sosiaalityöntekijät sekä lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski kertovat työstään ja lastensuojelun toiminnasta. Arman selvittää mikä on lastensuojelun tehtävä ja missä tilanteissa sitä tarvitaan.

Huostaanotetun lapsen vanhempien kokemus

Sofian ja Aleksin lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus jo ennen syntymää Aleksin vankila ja päihdetaustan vuoksi. Aleksi kertoo suhtautuneensa lastensuojelun yhteydenottoihin hieman ylimielisesti ja jätti usein vastaamatta. Eräänä päivänä kriisipäivystys saapui poliisien kanssa ovelle. Sofia koki voimakasta stressiä vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana ja retkahti polttamaan kannabista. Samaan aikaan heistä tehtiin uusi lastensuojeluilmoitus ja Sofia joutui seuloihin, joissa tämä huomattiin. Heidän poikansa on nyt sijoitettu sijaisperheeseen. Vanhemmat kokevat lapsen olevan hyvissä käsissä, mutta uskovat pystyvänsä itse huolehtimaan hänestä.

Vieraillessaan Hyvösen lastenkodissa Arman pohtii huostaanottoa lapsen näkökulmasta ja nuorena lastenkotiin muuttanut Aino kertoo hänelle tarinansa.

Lastenkodissa olleen Ainon vanhemmat erosivat hänen ollessaan nuori. Molemmat käyttivät runsaasti päihteitä ja hänet huostaanotettiin 10- vuotiaana. Aino suhtautui alussa hyvin muuttoon. Yläasteen alkaessa hän kuitenkin tajusi joutuvansa viettämään lastenkodissa vielä monta vuotta. Aino kertoo myös kokemuksistaan laitosnuoren leimasta. Työnhaussa on esimerkiksi saatettu kysyä, mitä hän on tehnyt joutuessaan laitokseen. Erityisesti vanhempien alkoholismi oli Ainolle surullista aikaa. Arman liikuttuu tarinasta. Lapsen kaltoinkohtelu sekä 10 vuotias tyttö todistamassa vanhempiensa alkoholismia on vaikea aihe. Nykyisin Aino pitää yhteyttä vanhempiinsa

Jaksossa puhutaan myös lastensuojelun huonosta maineesta. Ongelmia piilotellaan huostaanoton pelossa. Lastensuojelun tarkoitus on kuitenkin auttaa perheitä ja huostaanotto on vasta viimeinen vaihtoehto. Suurin osa perheistä on haluamattaan lastensuojelun asiakkaina, sillä vanhemmat eivät välttämättä tunnista ongelmia ja huomaa lapsen pahaa oloa.

Suosittelen katsomista. Jakso muutti oletuksiani lastensuojelusta ja laitosnuorista. Lastensuojelulla on turhan huono maine ja laitoksessa olevat nuoret eivät välttämättä päädy sinne oman toimintansa vuoksi. Dokumentissa on monia eri näkökulmia, hyviä että huonoja tarinoita.

KOE Essee Kseniia Vedieva

Elokuva “Ich seh,ich seh (Goodnight Mommy)”

Ohjaajat:Veronika Franz,Severin Fiala

Käsikirjoittajat: Veronika Franz,Severin Fiala

Tuottaja:Ulrich Seidl

Pääosissa esiintyvät Susanne Wuest(Mother),Elias Schwarz(Elias) ja Lukas Schwarz(Lukas).

Se kertoo kaksoisveljista-Lukasista ja Eliasista-ja heidän äidistä,jolla on juuri ollut kasvon plastiikkakirurgian.Kun hän on tullut kotiin sen jälkeen,hän alkaa käyttäytyä oudosti. Hän ei huomioi Lukasia ja näyttää huomioivan vain Eliaksen keskustelussa. Vaikka on kesä, Äiti käskee veljiä pitämään kaihtimet kiinni päivisin, asettaa tiukan hiljaisuuden säännön talossa ja sallii heidän leikkiä vain ulkona. Äiti myös kohtelee Eliasta julmasti, kun hän on ilkikurinen tai tottelematon. Poikien mukaan äiti ei tekisi tällaista.

Kaksoset epäilevät, että sidetarhojen alla heidän äitinsä ei ehkä ole samaa ihmista .He yrittävät mennä läheiseen kirkkoon,jotta saada apua papilta,mutta hän vie heitä kotiin ja on tyytyväinen naisen selityksen mukaan, että hän on heidän äitinsä. Pojat sitovat naisen sänkyyn ja aloittavat pilkata häntä,koska hän ei sano missä heidän “oikea” äiti on.

Muutamaa päivää myöhemmin Elias alkaa polttaa taloa painostaakseen häntä kertomaan totuuden äidistään. Nainen kertoo Eliakselle,että Lukas on kuollut onnettomuudessa ennen hänen palaamisen kotiin, eli hän oli hallusinaatio koko ajan ja Elias on tullut hulluksi. Hän selittää Eliakselle, että Lukasin kuolema ei ollut hänen vikansa.Hän pyytää poikaansa vapauttamaan hänet, jotta he voivat unohtaa tragedian. Elias haastaa hänet todistamaan olevansa heidän äitinsä kertomalla heille, mitä Lukas tekee. Koska hän ei näe Eliaksen hallusinaatiota Lukasista, joka uhkaa sytyttää verhon, hän ei voi vastata kysymykseen. Elias uskoo, että hänen oikea äitinsä näkisi Lukasin,siis hän tarttuu äidin käteensä ja sytyttää verhon.

Tässä elokuvassa kerrotaan lasten henkisesta traumasta.Elias ei saanut kuunnollista hoitoa tragedian jälkeen,siksi hän on tullut hulluksi.Tämä voi myös tapahtuu tosielämässä,kun lapset ovat selviydyneet tragediasta.Lasten aivot ovat hauraat ja herkät,siksi jokainen paha tapahtuma voi olla ihan vaarallista heille.Jos tämä tapahtuu,siksi täytyy aina auttaa lapsia ja antaa asiakanmukaista ja kuunnllista hoitoa.Olen ymmärtänyt myös, että vanhempien ja huoltajien pitää edistää turvallista ympäristöä lapselle sekä kotona että ulkopuolella.Se on heidän päävelvollisuus.