Syke (hoitajista kertova
tv-sarja)
Syke on hoitajien arjesta ja työstä
kertova televisiosarja, jota on esitetty Yle TV2:lla vuodesta 2014-2017.
Sarjassa on siis erilaisia hoitajia, jotka työskentelevät pääasiallisesti Helsingin
suurkaupungin sairaalan traumaosastolle. Sarjassa seurataan pääasiallisesti
neljän sairaalassa työskentelevän hoitajan elämää arkena ja vapaa-ajalla.
Neljännellä tuotantokaudella sarjan tapahtumat laajenivat niin, että tapahtumia
esitettiin myös sairaalan ulkopuolella. Esimerkiksi kuinka potilaita haettiin
ambulanssilla sairaalaan, kuinka hoitajat käsittelivät kaikkein vaarallisempia
tapauksia, kuinka hoitajat pelastivat mm. lasten henkiä jne. Sarjan jokaisessa
jaksossa oli n. kolme potilasta, jotka vaikuttivat jollakin tavalla kyseisen
hoitajan elämään. Esimerkiksi potilas aiheutti hämmennystä, huolta jne.
Pääosissa toimivat hoitajat ovat Iiris
Ketola (Iina Kuustonen), Lenita Pakkala (Lena Meriläinen), Marjaleena Nortamo
(Tiina Lymi) ja Johanna Alanko (Leena Pöysti). Sarja kuvattiin suurimmilta osin
helsinkiläisessä studiossa, johon sarjan lavasteet rakennettiin. Ennen
kuvausten alkua näyttelijöille järjestettiin perehdytyskursseja, joissa he
tekivät mm. pieniä toimenpiteitä ja harjoittelivat sairaalassa tyypillisten
laitteiden käyttöä. Esimerkiksi hengityskoneen käyttö ja verikokeiden ottaminen
kuuluvat sairaalan normaaliin arkeen.
Sykkeen esittäminen loppui Ylen
kanavilla keväällä 2017, kun sarjan neljäs tuotantokausi loppui. Ylen
Draamapäällikkö Jarmo Lampelan mukaan päätös oli tehtävä siksi, koska yli
neljän kauden ylittänyt draamasarja olisi liian pitkä. Lyhyesti sarjan
tuotantokausien jatkuttua sarjan ideat olisivat loppuneet, ja sarja vain
pitkittyisi turhalla toistolla. Esimerkiksi tietty potilas saisi taas tietyn
sairaskohtauksen, tietty hoitaja yrittää hoitaa häntä, potilaan hoitaminen luo
taas ongelman hoitajalle ja lopuksi hoito päättyy. Koska sarja oli erittäin
suosittu TV2:lla, ja se voitti mm. Kultaisen Venlan vuonna 2016. Se oli siis
kyseisen vuoden paras televisiosarja.
Mielestäni sarjaa oli erittäin
mielenkiintoista seurata, koska siinä näytetään sosiaali-ja terveysalan
todellinen luonto, vaikka kyseiseltä alalta pyritään salailemaan kaikki, mikä
liittyy potilaiden huonoon kohteluun. Esimerkiksi sarjan ensimmäisen
tuotantokauden viimeisessä jaksossa Marjaleenan lääkeriippuvuus ottaa hänestä
yliotteen. Marjaleena on yrittänyt salailla lääkeriippuvuuttaan kollegoiltaan,
kuten Iirikseltä, Johannalta jne. Jaksossa tapahtuu ahdistava kohtaus, kun
Marjaleena määrätään vaihtamaan leikkauksesta tuodun potilaan morfiinitippa.
Marjaleena näkee toimenpiteen aikana takauman, jossa hän kaipasi lääkkeiden
tuomaa ”hyvää oloa”. Hän menettää hallintansa, ottaa pullon ja laittaa tilalle
samanlaisen pullon, joka on täynnä hanavettä. Potilas joutuu hengenvaaraan,
mutta hänet saadaan onneksi pelastettua. Iiristä alkaa epäilyttää Marjaleenan
normaalista poikkeava käyttäytyminen, ja hänen vainoharhaisuutensa häntä
kohtaan alkaa nousta.
Lisäksi sarjassa on hienoja kohtauksia
siitä, kuinka hektistä hoitajan työ voi olla pahimmillaan. Esimerkiksi toisen
kauden alkupuolella Iiris joutuu auttamaan kirurgi Ville Paloa erittäin
vaativassa toimenpiteessä. Sairaalaan tuodaan potilas, joka kärsi sydämen
vajaatoiminnasta. Ville päättää muun hoitoryhmän kanssa, että sydämeen täytyy
tehdä laajennus. Toimenpiteen aikana Iiris kärsii sydänsuruista, ja haaveissaan
alkaa laiminlyödä tilannetta. Esimerkiksi hän alkaa antamaan kirurgeille vääriä
instrumenttejä, hutiloi hengityskoneen kanssa jne. Seurauksena potilas lähes
kuolee. Villen raivokohtauksen jälkeen Iiris tokenee sopivasti, jotta operaatio
saadaan kunnialla suoritettua. Potilas pelastuu, mutta Villen ja Iiriksen välit
tulehtuvat, koska Iiris ei hallinnut tunteitaan. Jakso antoi hyvän esimerkin
siitä, että lähihoitajankin on hyvä kieltäytyä kyseisestä tehtävästä, jos hän
kärsii esimerkiksi sydänsuruista tai huonosta olosta. Jos lähihoitaja joutuisi
esimerkiksi antamaan yövuoron aikana lääkkeet itsenäisesti huonossa tilassa,
potilaan henki joutuu hengenvaaraan.
Sarjassa on myös esimerkkejä, kuinka
aseptiikkaa tai vaitiolovelvollisuutta voidaan rikkoa. Esimerkiksi sarjan
ensimmäisellä tuotantokaudella suurin osa hoitajista ei desinfioinut käsiään
oikeaoppisesti. Vaikka kyse onkin televisiosarjasta, oikeaoppinen aseptiikka on
elintärkeää, sillä se estää mikrobien leviämistä. Hoitajat siis ottivat
käsidesiä, hankasivat sitä n. 10 sekuntia ja heiluttelivat käsiään kuiviksi.
Jos käsiä heiluttelee, suurin osa desinfiointiaineesta poistuu käsistä. Lisäksi
käsiä on hangattava kunnolla vähintään puoli minuuttia, eli 30 sekuntia.
Lisäksi kyseisessä jaksossa oli myös kohtaus, jossa hoitajat puhuivat avoimesti
tietystä asiakkaasta vastaanottopisteellä. He siis häpeilemättä kertoivat
kyseisestä asiakkaasta kaiken, kuten iän, millainen hän on luonteeltaan jne.
Kertominen keskeytyi, kun nuori mies tuli ilmoittautumaan vastaanotolle.
Kyseinen hoitaja sitten häpeissään linkitti hänet saapuneeksi sairaalaan omaan
tietojärjestelmään.
Lähihoitajankin on siis tärkeää
muistaa oman ammattinsa eettiset periaatteet. Hänen täytyy esimerkiksi pitää
yllä omaa kuntoaan, osata hillitä itsensä erilaisissa tilanteissa, kohdella
asiakasta mahdollisimman ystävällisesti ja arvokkaasti ja kunnioittaa muun
hoitohenkilökunnan mielipiteitä. Vaitiolovelvollisuus on yksi tärkeimmistä
ammattietiikan periaatteista, eli mitään asiakkaaseen/toimenpiteisiin liittyvää
ei tuoda arjessa julki kenellekään. Vain asiakkaan omaisille voidaan puhua
kyseisestä asiakkaasta avoimesti, mutta tähänkin on hyvä kysyä lupa asiakkaalta
itseltään.
Sarjassa oli myös hieno esimerkki
hoitajan väärästä tavasta toimia ahdistuneen asiakkaan kanssa. Esimerkiksi
sarjan kolmannen tuotantokauden seitsemännessä jaksossa oli tästä oivallinen
esimerkki. Jaksossa n. 25-vuotias nuori aikuinen mies tulee lääkäri Olga
Godovan (Elena Sprina) vastaanotolle. Hänen kertomansa oireet viittaavat hyvin
leukemiaan, joten lääkäri alkaakin yhdessä sairaanhoitaja Johannan kanssa
tutkia häntä. Testit leukemiasta osoittautuvat positiiviseksi, ja lääkäri
määrääkin potilaan jäämään sairaalaan jatkotutkimuksia varten. Kyseinen potilas
ahdistuu, koska kyseinen tauti tulee hänelle todellisena yllätyksenä. Lääkäri
Olga yrittää parhaan tapaansa mukaan rohkaista potilasta, mutta myrtynyt
Johanna kohtaa asiakkaan erittäin kylmästi. Hänen mielestään maailmassa on
muitakin murheita, kuin pahainen leukemia.
Kyseinen kohtaus oli minulle shokki.
Vaikka se olikin näyteltyä, kyseistä toimintaa voi tapahtua
sairaaloissa/hoitoyksiköissä. Hoitajan pitäisi toimia aina esimerkillisesti
potilaan tai hänen läheisensä kanssa, koska joitakin potilaita kyseinen sairaus
voi pelottaa kovasti. Jos hoitaja on kylmä tai tiuskii potilaalle, potilaan olo
ei todellakaan parannu. Pienikin ystävällinen ele voi olla suuri kääntökohta potilaan
kohtaaman pelon aikana, joten jokaisen hoitajan olisi hyvä pitää tämä mielessä
ja toimia äskeisen näytellyn esimerkin kohdalta täysin päinvastoin.
Sarjassa oli myös mainio, joskin melko
pelottava esimerkki siitä, kuinka lumelääkityksiin uskotaan. Kyseisessä
jaksossa seurataan siis pienen Saaran tarinaa. Saara sairastaa diabetesta,
mutta hänen äitinsä luottaa enemmän kotikonsteihin. Tämä on vaarana koitua
suloisen tytön kohtaloksi. Iiris ja Lauri (Jarkko Vento) tapaavat Saaran
ensimmäisen kerran, kun hänen oudosti käyttäytyvä isänsä tuo hänet sairaalaan.
Saaran vointi on erittäin huono, koska diabetesta ei hoidettu kotona
todellakaan kunnolla. Aluksi lääkäri Lauri määrää hänelle paremmat lääkkeet, ja
pitääkin tytön sairaalassa vielä kyseisen yön. Saaran vointi paranee
huomattavasti, ja hän saakin seuraavana päivänä lähteä kotiin. Jonkin ajan
kuluttua Saaran perheen läheinen kertoo Iirikselle ja Laurille olevansa
huolissaan Saarasta, koska häntä ei ole hetkeen näkynyt koulussakaan. Iiris ja
Lauri alkavatkin käydä epäluuloisiksi, eivätkä Saaran äidin
”hoitomenetelmätkään” helpota tilannetta. Lopulta heidän huolensa kasvaa niin
suureksi, että Lauri, Iiris ja osa ambulanssin omista kuljettajista lähtee
pakolla käymään Saaran kotona. He kohtaavat karmaisevan näyn. Saaran äiti
uittaa tyttöparkaa kuumassa ammeessa, jotta diabetes helpottuisi. Saara on
erittäin heikossa hapessa, ja hädissään Iiris ja hoitohenkilökunta keskeyttävät
toimenpiteen ja aloittavat Saaran elvyttämisen. Saarna äiti viedään pakkohoitoon,
ja Saaran isä itkee suruissaan voimattomuuttaan tilannetta kohtaan. Jakson
lopussa isä parantaa tapansa ja Saara tulee kuntoon. Myös Iiriksen ja Laurin
väliset suhteet alkavat lämmetä.
Jakso osoittaa hyvin sen, että
lähihoitajan on oltava tarkka ja osattava pitää puolensa asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi
tietyillä asiakkailla voi olla vaikeuksia ottaa tiettyä lääkettä, joten
lähihoitajan on hyvä varmistaa, että lääke on varmasti otettu. Jos kyseinen
asiakas ei halua ottaa lääkettä, lähihoitaja voi esimerkiksi perustella, miksi
kyseinen lääke on tärkeä. Jos tämä ei auta, lähihoitajan on hyvä kääntyä
lääkärin puoleen. Lääkäri voi esimerkiksi tukea hoitajaa, jotta asiakas saadaan
vakuutettua siitä, miksi lääke täytyy ottaa.
Syke oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen
ja hyvä sarja. Se on parasta, mitä Yle on tarjonnut sitten ”Uuden päivän”.
Näyttelijät hoitavat roolinsa erittäin sulavasti, ja jokainen jakso oli kausia
nähden erilainen. Myös hoitamisen positiiviset/negatiiviset puolet välittyivät
sarjassa selkeästi. Sarja otti omalta osaltaan kantaa siihen, kuinka
sairaanhoitoa voisi vielä tulevaisuudessa parantaa. Se myös selkeytti sitä,
että hoivatyö ei todellakaan sovellu ihmisille, joilla on esimerkiksi
luonneongelmia tai katkeruutta sydämissään. Vaikka sarja lopetettiinkin
asiallisista syistä, jäin ainakin itse kaipaamaan jatkoa. Sarjan parissa
vierähti tovi jos toinenkin, ja uusintojakin tykkään seurata aina niitä
esitettäessä. Sarja kuuluu ehdottomasti kaikkien hoitoalasta kiinnostuneiden
katsomislistaan, koska katsoja ei takuulla kyllästy siihen.