HYTO Essee Rauni Hirvonen

 

Michael J. Fox: Ei ole Aikaa Kuten Tulevaisuus; Optimisti Harkitsee Kuolevaisuutta

 

Michael sai Parkinsonin taudin diagnoosin jo 29- vuotiaana. Hän oli juuri avioutunut Tracey Pollanin kanssa 3 vuotta aiemmin ja esikoinen täytti 2v samana vuonna. Katala uutinen nuorelle energiselle Kanadassa syntyneelle näyttelijälle, jonka intohimona ollut urheilu; jääkiekko, kriketti, juoksu ym. atleettinen harrastukset,  ovat elämäntapa. 

  Kirjassa hän kertoo tautinsa vaikutusta päivittäiseen elämäänsä ja 30 vuoden varrella tehtyihin leikkauksiin ja niistä selviämiseen huumorilla maustaen, värittäen elämänsä tarinoilla ja mielenkiintoisilla sekä nasevilla kommenteilla. Perhe on hänelle tärkeä ja aikuiset lapset mukana heidän vuosittaisilla ulkomaan matkoilla Afrikkaan, Intiaan, Turks- ja Caicos saarille mm. Kuuluisat ystävät sekä hyvät naapurit ovat Miken elämänlanka arkisessa taistelussa.

  Michaelilla on mukana työryhmä joka päivä, ammattiin liittyvät agentit, managerit ym sekä henkilökohtaisethoitajat jopa 24/7 operaatioiden aikoihin kotonakin. Hänen lääkärit, jotka seuraavat Michaelin hoitoa neljännesvuosittain, ovat maan parhaita ja terapiat jatkuvia ja ns. aktiiviisia. Sairauden seurauksena syntyi vuonna 2000 Michael J.Fox Säätiö Parkinsonin tutkimukselle, nykyään maailman johtavin laitos alallaan. Kuten Mike asiaa kommentoi, pahasta voi syntyä paljon hyvää, sillä säätiö on kerännyt miljoonia tutkimukseen ja sitä johtavat parhaat asiantuntijat sekä kuuluisia poliitikkoja mukana toiminnassa.

   Fox kuvailee Parkinsonia näin: jokaiseen liikeeseen hänen pitää valmistautua, pitää miettiä kummalla jalalla aloittaa ja miten pitkä askel ja miten nopeasti ja mihin suuntaan, ja jos pääsee liikkeelle, jalka toimii kuitenkin erilailla kuten hän oli suunnitellut. Se vie henkisesti paljon voimaa ja iän myötä vieläkin kriittisempää seurauksineen, kaatumisia tapahtuu päivittäin, 1-2 kertaa. Kivikasvot, tärinä, spastituus ja dementian oireet tullet taudin mukana aina optimistille haasteeksi. Elämän pienet voitot ja rakkaat, tietenkin aina seuralainen Gus, 40kg koira aina hoivaamassa potilastaan, pitää Miken elämässä kiinni. 

HYTO Essee Tatiana Bolshakova

AVOT - Arvokasta vanhenemista omatoimisuutta tukemalla

 

Ikäihmisten kotihoito ja kaikenikäisten omaishoito on aihe, joka erityisesti kiinnostaa minua lähihoitaja-opiskelijana. Uskon myös, että tulevalle ammattilaiselle on tärkeä seurata, mitä alalla tapahtuu - minkälaisia hankkeita ja tutkimuksia toteutetaan? Voiko siitä olla myös minun työssä hyötyä? Siksi valitsin juuri tämän dokumentin.

 

Hankkeessa ennakoidaan väestön ikääntymisestä johtuvaa palvelutarpeen kasvua ja tutkimuksessa olivat mukana myös opiskelijat - esimerkiksi, Karelia AMK:stä ja Etä-Suomen Yliopistosta. Tavoitteet ovat muun muassa kotihoidon saatavuus koko vuorokaudessa, työntekijöiden osaamisen vahvistaminen, palveluiden saatavuus ja valinnanvapaus omaishoitajille ja hoiton laadun kehittäminen. 

 

Ikäihmisten määrä Pohjois-Karjalassa kasvaa. Se kertoo hyvinvointiyhteiskunnan onnistumisesta: väestö elää entistä pitempään. Mutta yhteiskunnan pitää valmistautua tähän ja kiinnittää huomiota sekä kotihoitoon että omaishoitoon ja ikäihmisten toimintakyvyn tukemiseen.

 

AVOT – Siun sote Arvokasta Vanhenemista Omatoimisuutta Tukemalla

Ennen tähän tekstiin tutustumista en tiennyt, kuinka paljon ikäihmistä Pohjois-Karjalassa asuu nyt ja mikä on heidän arvioitu määrä tuleville vuosille. 

Nyt ymmärrän parempi, kuinka tärkeä on luoda sellaisen palvelukokonaisuuden, jossa olisivat mukana kotihoitoammattilaiset, sairaanhoitajat, lääkärit, jne. Sote-alan ammattilaisten yhteistyö on erittäin tärkeä uuden paremman palvelujärjestelmän luomisessa. Pitää kehittää myös digitaalisia ohjelmia ja järjestelmiä. Sähköinen asiointi otetaan käyttöön enemmän ja enemmän, se helpottaa ja parantaa palveluiden saatavuutta. 

 

Dokumentissa tunnistetaan haasteita ja riskejä, jotka liittyvät tutkimukseen: muun muassa ikääntyneiden ihmisten määrä, ammattilaisten kouluttamisen tarve jne. Projektin toteuttamisessa ja tuloksen arvioimisessa käytettiin erilaisia mittareita (WHOQOL-BREF elämänlaatumittari, toimintakykytesti SPPB, ICF), sain myös niistä tietoa. Väliarvioinnin ja itsearvioinnin tärkeys tuodaan myös esille.

 

Mielestäni se on hyvä ja koko yhteiskunnalle tärkeä projekti. Ikäihmisten kasvavaa määrä edellyttää että meidän pitää suunnitella jo etukäteen, miten voisimme ammattilaisina ja yhteiskunnan jäseninä parantaa sellaisin ihmisten hoitoa.