HYTO Essee Tuukka Oinonen

Pirkko Siltala elämän haluaa tulla eletyksi

Kirjassa kerrotaan vanhuudesta ja siitä, mitä iän myötä voi ilmetä. Iän myötä voi tulla syrjityksi esimerkiksi jonkin sairauden, ulkonäön tai erilaisuuden vuoksi. Kaikki nämä voivat johtaa yksinäisyyteen, josta voi taas seurata vakavia masennus jaksoja. Myös tukiverkoston sairastuminen ja kuoleminen aiheuttaa yksinäisyyttä. Vanhuksetkin voivat olla ujoja ja hävetä esimerkiksi julkisilla paikalla liikkumista rollaattorin tai jonkin muun liikkumisen apuvälineen kanssa. Jos vanhus joutuu vanhainkotiin voi se aiheuttaa tukiverkoton rappetumista. Myös pari suhteessa voi jommasta kummasta tulla toisen omaishoitaja fyysisen tai psyykkisen vaivan vuoksi. Tämä myös kuormittaa paljon omaishoitajaa. Myös vanhetessa suhde lapsiin voi huonontua heidän eläessään omaa elämää eri paikkakunnilla tai jopa erimaassa. Jos taas puolestaan vanhus puolestaan sairastaa muistisairautta, voi hänen todellisuuden taju heikentyä jolloin hän elää menneessä ja vuosia sitten kuolleet ihmiset elävät arjessa hänen mukanaan. Myös ajankulun sekä päivän ja yön erottaminen aiheuttaa muistisairaalle ongelmia. Muistisairaasta voi tulla myös väkivaltainen jolloin heidät monesti sijoitetaan vanhainkotiin.

HYTO Essee Santeri Pulkkinen

Kiss & Cry

Elokuvassa on 17 vuotias nuori teini Carley, joka harrastaa taitoluistelua. Luistelu harjoituksissa Carley yski aina ja kaikki luuli, että hänellä on astma. Carley oli poikaystävänsä kanssa treffeillä ja pyörtyy lattialle. Ambulanssi kuljettaa Carleyn sairaalaan ja siellä todetaan, että hänellä on kurkkusyöpä. Tyttö joutui lopettamaan luistelun pitkäksi aikaa syövän takia, mutta tyttö saa aloittaa luistelun uudestaan 2kuukauden päästä. Carley oli jo parantumassa syövästä ja hänelle sanottiin, että selviät todennäköisesti tästä. Viimeisellä tarkastuksella syöpä oli levinnyt keuhkoihin. Carley kuoli 19 vuotiaana.

Tykkäsin elokuvasta, koska siinä oli erikoisia käänteitä.

HYTO Essee Tamara Antonishyna

Kukkia Algernonille on yhdysvaltalaisen Daniel Keyesin kirjoittama romaani. 

Tämä on yksi lempikirjoistani ja nyt TOPPIn jälkeen näen kirjan aivan uudessa valossa.

Romaani kertoo 32-vuotiaasta Charlie Gordonista. Hän on kehitysvammainen. Hän sai ainutlaatuisen tilaisuuden lisätä omaa älykkyyttään normaalille tasolle aivoleikkauksen avulla. Ennen häntä tämä leikkaus oli tehty vain hiirellä nimeltä Algernon, jonka henkiset kyvyt ovat kasvoivat merkittävästi. Charlie kirjoittaa päiväkirjaa, johon hän kuvaa hänen vaikutelmiaan. Ensimmäinen kappale alkaa preoperatiivisella valmistelulla, ne ovat ominaista täydellinen lukutaidottomuus ja väärinkäsitys ydin, mitä ympärillä tapahtuu. Charlie haluaa oppia kommunikoimaan ihmisten kanssa. Leikkaus onnistuu ja päähenkilön älykkyys alkaa kasvamaan uskomattomalla vauhdilla. Kielioppi on täydellinen ja ajatukset syvenevät kirjoittamiseen. Muutaman kuukauden päästä Gordonista tulee nerokas tiedemies, jonka älykkyys nousee niiden ihmisten yläpuolelle, jotka hän halusi olla ennen operaatiota. Aivotoiminnassa tapahtuneiden muutosten mekanismia on kuitenkin muutettu, joka tekee psyykkisten kykyjen käänteisen regression peruuttamattomaksi. Charlie on tietoinen tästä, mutta ei voi sille mitään. Hän tuhlaa nerokkuuttaan joka päivä vajoten muistinmenetykseen. Ajan myötä hänen raporttiensa taso heikkenee, hän unohtaa välimerkit, kieliopin ja hänestä tulee sama henkilö kuin ennen leikkausta.

Mikä järkytti päähenkilöä hänen uudessa maailmassaan? Ensin hän oppi, että hänen ystävänsä eivät olleet hänen ystäviään lainkaan. Hän eli tietämättä, että häntä käytettiin hyväksi ja, että häntä kiusattiin. ”Kaikki oli hyvin, kunhan he saivat nauraa minulle ja tunsivat olevansa fiksuja kustannuksellani.” Ihmiset näkivät kehitysvammaisen, eivät Charlie Gordonia. Toiseksi, Charlie näki kokeen toisen puolen, professorin halu menestyä hänen alallaan oli korkeampi kuin hänen halunsa auttaa.

Yhteenvetona voin sanoa, että tämä romaani osoittaa miten älykkyyden nousu ja lasku vaikuttaa ihmisiin, se saa ajattelemaan kuinka suuri älykkyyden merkitys ihmisille oikeasti on. Miten henkisen kehityksen taso muuttaa henkilöä, ja kuinka radikaalisti se muuttaa suhdetta ihmisiin.

HYTO Essee Mira Tuhkanen

Katsoin elokuvan nimeltä Tähtiin kirjoitettu virhe. Se kertoo 16-vuotiaasta Hazelista, joka sairastaa kilpirauhassyöpää. Hazelin äiti pakottaa hänet menemään vertaistukiryhmään, jossa hän kuitenkin tapaa henkilön nimeltä Isaac. 

Hazel tutustuu Augustukseen Isaacin kautta. Augustuksella on jalkaproteesi luusyövän takia. Hazel suosittelee Augustukselle kirjaa nimeltä Viistoa valoa, jonka jälkeen Augustus kirjoittaa kirjeen kirjan kirjoittajalle, Peterille.

Peter houkuttelee kaverukset käymään saksassa, mutta paljastuukin juopoksi. Kuitenkin ennen matkaa Hazel joutuu sairaalaan sillä hänen keuhkonsa täyttyivät nesteellä. Lääkärin mielestä Hazel ei ole valmis lähtemään matkalle, mutta saatuaan toisen kirjeen Peteriltä, Hazel on varma lähdöstään matkalle.  Reissussa Augustus paljastaa Hazelille, että hänen syöpänsä on uusiutunut ja levinnyt. 

Lopussa Augustus menehtyy syöpäänsä ja hautajaisiinsa saapuu Peter, joka antaa Hazelille Augustuksen kirjoittaman kirjeen,  jossa Mutta Hazel on niin surullinen, ettei häntä kiinnosta. 

HYTO Essee Annika Porkka

Nyt tai ei koskaan

Elokuvakseni valikoitui draamakomedia nyt tai ei koskaan. Elokuva kertoo kahdesta täysin erilaisesta miehestä, Carter Chambersista, eläkeikäisestä perheellisestä autokorjaajasta, joka olisi aikoinaan halunnut historian opettajaksi, ja Edward Colesta, tyttärestään etääntyneestä miljonääri liikemiehestä, joka omistaa sairaalaan.

Miehiä yhdistää se, että kummatkin sairastuvat syöpään, ja he tapaavat ensi kertaa sairaalassa samassa huoneessa. Miehillä ei aluksi synkkaa, mutta hiljalleen he alkavat keskustella.

Kumpikin miehistä saa tietää, että heillä on vain puolisen vuotta, korkeintaan vuosi elinaikaa.

Carter alkaa tehdä ns. veivinheitto listaa asioista, mitä hän haluaisi vielä nähdä ja kokea ennen kuolemaansa. Miehet ystävystyvät ja Edward innostuu listasta. Yhdessä he lähtevät sairaalasta ja alkavat toteuttaa yksi kerrallaan listan asioista. Edwardilla on paljon rahaa ja yksityislentokone, joten kaksikko lähtee reissaamaan, ja he hyppäävät esimerkiksi laskuvarjohypyn, ajavat ralliautoilla ja käyvät ihailemassa pyramideja Egyptissä.

Kun he palaavat takaisin, Carterin syöpä on levinnyt aivoihin asti, eikä hän selviä leikkauksesta. Edward toteuttaa vielä listaan merkittyjä asioita, kunnes hänkin menehtyy.

Mielipiteeni elokuvasta on se, että se ei ole tyypillinen elokuva, minkä yleensä valitsisin, mutta näyttelijät olivat hyviä. Elokuva oli hieman tylsä omaan makuuni ja siinä ei tapahtunut mitään yllättävää, mutta se oli tunteellinen.

Se kertoi lähestyvästä kuolemasta, mutta kuitenkin osittain huumorin kautta, ja käsittelee myös vakavaa sairautta, syöpää. Elokuvassa pohdittiin oman elämän arvoja ja asioiden tärkeysjärjestystä sekä eettisiä kysymyksiä.

Elokuvassa oli hienosti ajateltu, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä asioita, mutta tosielämässä harva syöpäpotilas lähtisi terminaalivaiheessa reissailemaan ympäri maailmaa enää loppuvaiheessa elämäänsä.