HYTO Essee Hanna Härkönen

Arman Pohjantähden alla – Kotihoito

Katsoin Arman Pohjantähden alla sarjasta jakson kotihoito. Jaksossa Arman pääsee seuraamaan viikoksi Helsingin kotihoidossa työskentelevän Heidi Hirvosen arkea. Heidi on työskennellyt kotihoidossa viisi vuotta. Jaksossa tutustutaan siihen, minkälaista on kotihoidon työ, mitä lähihoitaja tekee ja mitä lähihoitajien työ merkitsee niille ihmisille, joiden elämä on hoitajien työstä riippuvaista.

Kotihoidon tehtävä on tukea ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita, vammaisia ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten toimintakykyä ja elämän hallintaa niin, että he voivat turvallisesti asua kotona. Kotihoidossa työskentelee pääasiallisesti lähihoitajia ja sairaanhoitajia. Suomessa on noin 70 000 säännöllisen kotihoidon asiakasta, joista osa asuu omassa kodissaan ja osa palvelutalossa.

Arman lähtee Heidin kanssa iltakäynneille, he ottavat mukaan mm. asukkaille menevät lääkkeet. Iltakäynti listalla on kolmetoista nimeä. Heidi kertoo, että aamuvuoro ja iltavuoro eroaa toisistaan mm. niin että aamuvuorossa on enemmän sairaanhoidollisia tehtäviä ja asiakkaiden suihkussa käytöt hoidetaan aamuvuorossa. Ilta- ja viikonloppuvuorot ovat päivystyksellisempää, eli niissä tehdään kaikki oleellinen.

Kotihoidossa jokaisella hoitajalla on omat vastuuasiakkaat sekä hoitopiirinsä, jota he kiertävät joko autolla, julkisilla tai kävellen. Heidi tuo esille sen kuinka tärkeää on, että hoitajat tuntevat asiakkaat koska siten he pystyvät arvioimaan onko vointi asiakkaalle tyypillistä vai ei. Sijaisten voi olla hankala kertoa käyttäytyykö asiakas normaalisti ja onko käytös tavallista asiakkaalle, koska asiakas ei ole niin tuttu heille.

Arman pohtii asiakkaan itsemääräämisoikeutta, esim.  jos asiakas ei halua käydä suihkussa. Heidi kertoo, että on nähnyt tapauksia, jossa asiakas on voinut olla käymättä suihkussa parikin vuotta, koska asiakasta ei voi pakottaa suihkuun, mikäli hän ei itse halua.

Jaksossa tulee esille, että muistisairaille ei välttämättä ole ollenkaan nälän tunnetta, joten tärkeää että hoitajat tekevät heille ruokaa ja huolehtivat että asiakas saa syötyä. Yleensä muistisairas ihminen pystyy toimimaan rutiininomaisesti. Esim. jos ihminen on aina laittanut kahvin tippumaan aamuisin, hoitajat pyrkivät toimimaan niin että asiakas saa laittaa kahvin niin kauan kuin se häneltä onnistuu, koska jos hoitajat tekevät asiat asiakkaan puolesta voi taito unohtua nopeasti.

Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten asiakkaat tykkäsivät kun Arman oli kiinnostunut heidän elämästään ja he pääsivät kertomaan tekemisistään ja saavutuksistaan.

Arman ja Heidi käyvät Mauri nimisen asiakkaan luona, kellä on käytössään virtuaali-/ etähoito. Sen kautta Mauri saa suoran yhteyden hoitajaan.  He pohtivat miten teknologia kehittyy tulevaisuudessa ja sitä että laitteet eivät kuitenkaan korvaa oikeaa hoitajaa.

Jaksossa tulee esille hoitajan työn ajan vähäisyys sillä taukoja ei ole ehditty pitämään kolmen ja puolentunnin aikana.  Hoitajat eivät kuitenkaan halua näyttää kiirettä asiakkaille koska syy ei ole asiakkaiden eikä hoitajien.

Viiden vuoden aikana minkä Heidi on kotihoidossa työskennellyt, on asiakas määrä kasvanut huimasti.  Työssä joudutaan koko ajan keksimään ja kehittämään lisää, miten asiakkaan kotona asumista saataisi tuettua.  He pohtivat myös sitä missä menee raja, kuinka pitkään asiakasta voi pitää kotona, kun pyritään kuitenkin siihen, että asiakasta hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona.  Arman tiedustelee mistä asiakkaiden edestakaisin ”pompottelu” kodin ja sairaalan välillä johtuu, mihin Heidi kertoo, että syynä voi olla se, että asiakas tulee kotihoidon piiriin sillä tiedolla että olisi parempi kuntoinen mitä hän oikeasti on.

Jaksossa usea hoitaja kertoo, että toivoisi että työntekijöitä olisi enemmän ja näin myös aikaa olisi enemmän. Kotihoidossa surullisinta on asiakkaiden yksinäisyys koska hoitajat voivat olla ainut kontakti ulkomaailmaan. Pelkkä ulkona käynti voi olla asiakkaille iso asia ja tuoda paljon iloa.

Mielestäni jakso oli kiinnostava ja toi esiin paljon tärkeitä asioita mitä ei välttämättä muuten tulisi ajatelleeksi.  Koen tärkeäksi asiaksi sen, että hoitajilla olisi enemmän aikaa ja näin ollen edistäisi asiakkaidenkin hyvinvointia.

HYTO Essee Saara Valkealahti

Arman pohjantähden alla, kotihoito.

Jakso kertoo kotihoidosta ja pääroolissa on Heidi Hirvonen joka työskentelee kotihoidossa ja on lähihoitaja. Hän kertoo työstään kotihoidossa, jossa on työskennellyt reilu viisi vuotta. Myös hänen omaa yksityiselämäänsä kuvataan ja hän puhuu siitä miten kaksivuorotyö sekä lapset onnistuvat hoitaa. Heidi on todella sympaattisen oloinen ja näyttää, että hän tekee työtä koko sydämellä.
Jaksossa katsotaan mitä kotihoito on ja mitä lähihoitaja tekee. Kotihoito on moniammatillista tiimitytötä. Säännöllisiä kotihoidon asiakkaita suomessa on lähes 74 tuhatta. Kotihoidon järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien vastuulla. Suurin osa kotihoidon asiakkaista on ikäihmisiä, mutta asiakkaista löytyy myös pitkäaikaissairauden tai mielenterveys ja päihdeongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeellä olevia. Kotihoito toimii pääsääntöisesti kahdessa vuorossa, mutta yökäynteihinkin on mahdollisuus, mutta niitä ei jokaiselle kotihoidon asiakkaalle ole.
Jaksossa tutustutaan eri kotihoidon asiakkaisiin.
Oli surullista miten niin monella oli yksinäisyyttä. Joko ei ole lapsia jotka tulisivat katsomaan tai sitten ne lapset ja lapsenlapset ovat niin kiireisia ettei kerkiä tulla katsomaan. Kotihoidon työntekijät voivat olla ainuita keitä asiakkaat vuorokaudessa näkevät ja käynnit ovat asiakkaallekkin tärkeitä.
Voi olla ettei monet kotihoidon asiakkaat pääse käymään ulkona kuin silloin tällöin.
Mielestäni jakso oli erittäin hyvä missä kerrottiin asiat niin kuin ne on eikä mitään kaunistellen tai vääristellen. Jakso oli myös koskettava.

HYTO Essee Tiia Saarelainen

Arman Pohjantähden alla - Kehitysvammaistyö

Tiia Saarelainen
Johdanto
Tässä esseessä tutustumme ”Arman Pohjantähden alla – Kehitysvammaisuus” jakson avulla mitä on kehitysvammaisuus ja minkälaista on kehitysvammaisen arki.
Arman tutustuu Sofia-kylään, joka on kehitysvammaisten palveluasumisyksikkö, jossa on palveluasumista, tilapäishoitoa, päivätoimintaa ja työtoimintaa kehitysvammaisille.

Mitä on kehitysvammaisuus?
Kehitysvamma on oireyhtymä, joka johtuu isoaivojen kuorikerroksen toimintahäiriöstä. Kehitysvammaisuus vaikutus vaihtelee, se voi olla lievää, jolloin henkilö on aika itsenäinen ja tarvitsee tukea tietyissä asioissa. Vaikeasti kehitysvammainen tarvitsee apua jatkuvasti.
Kehitysvammaisuuden syitä voivat olla perinnölliset syyt tai ongelmat odotusaikana esim. synnytyksen aikainen hapenpuute.
Voi olla lisävammoja esim. liikunta- tai puhevammoja, jotka vaikeuttavat toisten ihmisten kanssa kommunikointia.

Kommunikointi
Kehitysvammaisen kanssa kommunikointi voi tapahtua ihan sanallisesti, kuvakortein tai tulkiten asiakkaan eleitä tai ilmeitä.

Yleisimmät ennakkoluulot
Yksi työntekijöistä kertoo hyvin ohjelmassa ” Jos kehitysvammainen on baarissa ja häntä lyödään. Tavallinen ihminen menee tekemään rikosilmoituksen, jos kehitysvammainen menisi ja tekisi ilmoituksen, ei häntä uskottaisi”.
Kehitysvammaisia pidetään epäuskottavina ja etteivät he osaa kommunikoida.
Ohjelma antaa käsittää, että kehitysvammaiset elävät täysin normaalia elämää niinkuin, muutkin ihmiset, vaikka heillä onkin vaikeuksia tiettyjen asioiden suhteen. Kehitysvammaisia kohtaan on paljon ennakkoluuloja, joita pitäisi saada rikottua pois, koska hekin ovat tavallisia ihmisiä. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, kukaan ei ole samanlainen.
Pohdinta
Tämä ohjelma avasi silmiäni todella paljon siinä, että kuinka paljon kehitysvammaisia kohtaan on ennakkoluuloja ja epäuskottavuutta. Ja myös se kuinka tärkeää on hoitajana olla ymmärtäväinen ja kärsivällinen kehitysvammaista kohtaan, vaikka kommunikointi olisi vaikeaa.

HYTO Essee Sanna Kärkkäinen

Hyto essee Sanna Kärkkäinen

Tein hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen esseen Arman Pohjantähden alla jaksosta vanhustenhoito.

Valitsin kyseisen jakson, koska aihe koskettaa itseäni ja meneillä olevaa työssäoppimisen jaksoa.

Jaksossa Arman osallistuu vanhusten arkeen ja pohtii laitoshoidon ja kotona asumisen haasteita. Mitkä ovat ihmisarvoisen elämän edellytykset ja miten ikäihmisten sairauksia sekä syrjäytymistä voisi vähentää.

Arman haastatteli ylilääkäriä, joka kertoi, että muistisairaudet ovat yleisimmät ja pahimmat vaivat vanhuksilla. Ja ne ovat koko ajan nousu suunnassa. Yksinäisyys lisää kuolleisuutta sekä pysyvää laitoshoitoon joutumista. Ja muistisairaalle laitoshoitoon joutuminen on valtava shokki. On uusi ympäristö, uudet ihmiset, päivärytmit ja mahdollisesti omaisten ja läheisten tapaaminen vähentyy. Monesti yksinäiset vanhukset, joilla ei ole tukiverkkoa eivät pysty itse valittamaan asioista tai pyytämään apua.

Arman tapasi miehen, jolla on semanttinen dementia eikä hän puhunut enää mitään. Haastatteli miehen vaimoa, joka oli toiminut useamman vuoden hänen omaishoitajana. Haastattelussa hän kertoi, että vanhukset, jotka eivät kommunikoi enää sanoin, jäävät enempi huomiotta. Ei voi pyytää edes vesilasia. Pitkiä aikoja voivat joutua olemaan istualtaan, ennen kuin hoitajat kerkeävät tulla auttamaan levolle. Ongelma tämmöisissä tilanteissa ovat kiertävät hoitajat ja keikkalaiset. Eivät tunne hoidettaviaan tarpeeksi hyvin, että osaisivat lukea vanhusta, mitä tuntee tai on vailla. Semanttista dementiaa sairastavan vaimo kokee, että vanhat ovat vain rasite kukkarolle ja ajalle. Hoitajien työnarvo tulisi kohottaa niin näkyville, että muuttuisi asenteet vanhusten hoitoa kohtaan.

Arman vieraili loppujakson ajan Simonkylän vanhusten keskuksessa. Hän haastatteli mm. paikan ylihoitajaa. Hoivakodissa on kulttuurimuoto, jossa halutaan pois laitoshoidosta/laitosmaisesta hoidosta. Eli ei metallisten sänkyjen sisälle suljeta vanhuksia, ellei sille ole lääketieteellistä perustetta. Isoimmat haasteet, kun vanhus saapuu hoivakotiin, on omasta kodista luopuminen, uusi ympäristö ja uudet ihmiset ympärillä. Kyseisen hoivakodin vanhuksilla omaisia käy osalla ja osalla ei. Silloin on tärkeää, että hoitohenkilökunta tekee vanhukselle ”perheen”. Vaikka on muistisairaus omaisten pitäisi käydä, koska kyllä muistisairaskin ihminen vaistoaa, jos kukaan ei käy moikkaamassa.

Hoivakodissa joka päivä jotakin toimintaa ja virikkeitä. Ja nämä mahdollistuvat vain, jos on työlle omistautuneita hoitajia ja vapaaehtoisia. Hoitajat ovat tärkeässä asemassa siinä, että vanhus saa elää oman näköistä elämää ja tuntee olonsa turvalliseksi ja pidetyksi. Asukkaiden toiveet ja halut edellä mennään, ei mitä hoitajat haluavat. Hoitajana muistisairaat ihmiset on osattava kohdata ja olla ihminen ihmiselle. Perus kliininen hoitotyö ei yksin riitä. Vanhus tarvitsee normaalia elämää, huolimatta toimintakyvyn laskusta. On tärkeää, että on ihmisiä ympärillä ja saa apua mihin sitä ikinä tarvitsee.

Mielestäni jokaisen pitäisi nähdä tämä jakso. Oli todella paljon kerrottu miten läheisten ja omaisten pitäisi toimia vanhusten ja muistisairaiden kanssa. Että pitäisi siinä arjessa olla jollakin tavalla mukana. Jos vanhus on vielä kotona asuva, niin siinä on tärkeää omaisten tuki, että siellä kotona vielä voi asua. Ja mitä pidempään kotona saa olla, sitä onnellisempia vanhukset yleensä ovat.

Olisi todella ihanaa, jos vanhuksille voisi järjestää tällaista hoitoa, kun kertomassani Simonkylän vanhusten keskuksessa. Katsoessani ohjelmaa, tuli sellainen olo, että siellä oikeasti vanhuksia arvostetaan, heidän päivät halutaan täyttää kivoilla asioilla ja tekemisillä. Mielestäni tämä kaikki voisi toteutua, jos hoitajia ja henkilökuntaa olisi enempi ja myös rahaa tekemiseen löytyisi. Tai vapaaehtoisia tarpeeksi. Yksinäisyys on iso ongelma vanhuksilla. Masentuu varmasti, jos kukaan ei ikinä käy, soita tai kysy kuulumisia.

Olisi todella tärkeää, että jokainen vanhus saisi elää onnellisen ja turvallisen elämän, riippumatta siitä, asuuko kotona vai hoitokodissa. Onneksi nykyään on valveuduttu siihen, että entisen mallinen laitoshoito purettaisiin ja että sänkyyn ei ketään enää hoidettaisi, jos toimintakyky sen sallii. Paljon liikuntaa, ulkoilua, touhuilua ja tekemistä päiviin. Ja tämän mahdollistavat vain omaiset, läheiset ja resurssit, jotka ovat oikein mitoitettu. Hoitajia ja rahaa enempi vanhusten hoitoon. Lopussa ylilääkäri mainitsi, että jonkunlainen kansanliike/kampanja olisi tarpeen, että vanhustenhoito paranisi ja määrärahoja nostettaisi.

Varmasti kaikki hoitajat tekevät parhaansa omassa työssä ja työyksikössä. Valitettava tosi asia on vaan se, että hoitajia on aivan liian vähän verrattuna vanhusten määrään. Siinä päivät täyttyvät äkkiä ihan perustyöhön, kuten syöttämiseen, kuivittamiseen ja suihkutukseen. Kunpa tulevaisuudessa herättäisi tähän ja tajuttaisi, että kuinka tärkeää ja arvokasta työtä hoitajat tekevät vaikka aika ja raha ovat kortilla.