HOHU Essee Eevi Mikkonen

Edelleen Alice

2014, ohjaajat Wash Westmoreland ja Richard Glatzer

Edelleen Alice kertoo Columbian yliopiston kielitieteiden professori Alice Howlandista, joka sairastuu varhaisiän Alzheimeriin. Aluksi Alice unohtaa sanan sieltä ja toisen täältä, kunnes huomaa laajempia häiriöitä muistissaan.

Alicen neurologi kertoo, että Alzheimerin tauti on vaikeampi havaita älykkäillä ihmisillä, koska näillä on taipumusta peitellä ongelmiaan, kuten Alicekin aluksi tekee. Lisätestit paljastavat ongelmia lähimuistissa.

Elokuvassa seurataan Alicen arkea, kuinka hän kamppailee sairauden kanssa, samalla perhe seuraa Alicen hidasta rappeutumista. Taudin edetessä Alice unohtaa hiljalleen jopa omat lapsensa.

"Alzheimeria ei pysäytä mikään, eikä se anna armoa kenellekään"

Itse pidin elokuvasta tosi paljon. Suosittelen elokuvaa kaikille joita kiinnostaa Alzheimerin tauti. Elokuvassa sai vähän näkemystä kyseisestä taudista,  Mitä tapahtuu kun tauti etenee? Miten sairautta hoidetaan? jne.

Elokuva perustuu Lisa Genovan samannimiseen romaaniin, romaani on julkaistu 2007. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta tulen sen lukemaan jossakin vaiheessa.

HOHU essee Sanni Koukkunen

Dementia, opettajamme: äidin ja tyttären tarina

Eila Ilenius

Kirjassaan Ilenius kertoo siitä, kun hänen äitinsä sairastui vaskulaariseen dementiaan ja kuinka se vaikutti heidän elämäänsä. Hänen äiti aluksi pystyi asumaan kotona kotihoidon tukemana, mutta kun kotona alkoi tulla vaikeuksia kotihoidonkin avunkin kanssa Ilenius jätti työnsä huolehtiakseen äidistään.

 Ileniuksen äiti pääsi dementiaryhmäkotiin kun hän oli 89- vuotias. Ileniukselle päätös oli vaikea, koska hänen äitinsä vastusti ajatusta, mutta hän tiesi silti, että ryhmäkoti on paras vaihtoehto. Aluksi hänelle oli vaikeaa jättää äitinsä ryhmäkotiin, vieraiden hoitajien käsiin. Mutta sitten kun hänen äitinsä sopeutui ryhmäkotiin ja viihtyikin siellä, hän pystyi myös lomailemaan ja huolehtimaan itsestään ja olla huolehtimatta äidistään, koska hän tiesi, että hoitajat huolehtivat hänestä.

Kun Ileniuksen äidin kunto huononi hän joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle. Ilenius oli äitinsä vierellä hänen viimeiset viikkonsa. Hän kävi aina katsomassa äitiään kun oli mahdollista ja oli äitinsä tukena kuoleman lähestyessä. Kun Ileniuksen äidin viimehetket lähestyivät hän sai viettää äitinsä kanssa ”hiljaisen viikon” terveyskeskuksessa. Hän jopa yöpyi terveyskeskuksessa ja hän oli paikalla kun hänen äitinsä kuoli. Kirja oli tunteita herättävä ja Ilenius kertoi kirjassaan hyvin siitä, miten rankkaa se on omaisille kun läheinen sairastuu ja miten tärkeää on olla läsnä vaikeiden aikojenkin aikana.

HOHU Essee Johanna Muikku

Can Alzheimer´s Be Stopped?

53min, 2016 Ohjaaja Sarah Holt

 

 

 

Tässä dokumentissa tulee hyvin nähtäville alzheimeriin sairastuneet ihmiset ja niiden sukulaiset. Jotka kamppailevat sairautta vastaan ja haluavat olla apuna lääketieteelle uusien lääkkeiden markkinoille tuonnissa ja että lääkkeet tehoaisivat.

Uskallusta pitää olla jotta antaa lääketehtaiden pitää sinua tai koko sukua koekaniinina, ajatella itseään ja jopa omia lapsiaan tämän sairauden takia, koska sairaus on geneettinen. Etkä voi tietää ennen tuloksia jotka voivat kestää jopa viisi vuotta että oletkin saanut pelkkää lume lääkettä tai vielä pahempaa alat saamaan jopa aivoja turvottavia haittavaikutuksia, päänsärkyä kyseisestä lääkkeestä minkä tehoa ei olla vielä todistettu.

Tässä dokumentissa ilmenee miten kavala sairaus alzheimer onkaa. Se vie sinun muistin totaalisesti ja huomaamatta voit ollakin sairastunut jo tautiin. Ja miten pahalta se voi itselleen tuntua, kun ei muista edes mikä päivä on tai omien lapsiensa nimiä.  Ennen kuin ensimmäiset merkit näkyvätkään olet saattanut sairastaa sitä jo tietämättäsi ja niin kuin tässäkin, pyörällä pahasti kaatuminen johti aivotärähdykseen ja siitä sitten aivokuvauksiin missä todettiin alzheimer. Ja tämäkin ihminen oli vain laittanut muistamattomuutensa työ stressin piikkiin, vaikka kyse olikin paljon vakavammasta.

Tämä dokumentti selvensi minulle paljon asioita mistä sairaus johtuu, siihen tarvitaan kaksi tekijää aivoissa. Ja ehkä vasta vuonna 2020 lääketiede on lähempänä läpimurtoa, kun tämäkin sairaus on ollut tiedossa jo vuosisadan verran.

Tässäkin dokumentissa huomaa miten nopeasti sairaus toisilla etenee, voi joutua ihan vuodepotilaaksi asti jopa alle vuodessa. Sitten näitä joilla sairaus etenee hitaammin ja voit sairastaa pidempään mikä on varmaan sukulaisille todella tuskallista. Miettiä että ihminen on siinä, mutta hän on ihan tietämätön kaikesta, kuka siinä on vaikka, olisit hänen aviopuoliso, lapsi tai lapsenlapsi. Sitten tällaista jatkuisi 20 vuotta. Ja kun joillakin tauti ilmenee jo 45-vuotiaana, kun yleisin sairastumisen ilmeneminen on vasta 65-vuotiaana.

Katsoin kyseisen dokumentin itse kolme kertaa ja jäin todellakin pohtimaan tätä sairautta jota ei onneksi suvussani ole, sain enemmän ymmärrystä muistisairauksiin. Ja kuinka ne voivat koskettaa laajasti koko maapallon väestöä. Toivon todellakin, että tähän sairauteen kehitetään hyvä lääke. Joka on tehokas, ilman isoja haittavaikutuksia. Ja että lääkekehitykseen löytyisi rahaa.

 

HOHU Essee Jasna Oinonen

Lääkkeillä vaiennetut vanhukset

Riikka kaihovaara

Dokumentissa kerrottiin muistisairaiden lääkkeiden väärin käytöstä, Muistisairaalle määrätään helposti psykoosi lääkkeitä, jotta saataisiin ihminen elämään nykyhetkessä eikä olisi levoton, näkisi harhoja, huutele omiaan.

Dokumentissa kerrottiin esimerkki alzheimeria sairastavasta henkilöstä, joka joutui hoitoon hoitamattomasta virtsatie tulehduksesta. Henkilö joutui hoitoon ja hänen yleiskunto, muisti ja liikuntakyky huononivat ja puhekyky hävisi. Omainen rupesi selvittämään asiaa miksi näin on käynyt. Selvisi että hänelle oli annettu risperdal nimistä lääkettä. Hänen voinnin heikkenemisen syyt olivat etenevä Alzheimerin tauti ja lääkitys.

Muistisairaille määrätään nykyistä helpommin psykoosilääkkeitä, jotka ei ole oikea keino hoitaa muistisairaita. Psykoosilääkkeitä määrätään jopa henkilökunnan helpottamiseksi, jos potilas on hankala.

Valitsin tämän dokumentin ,koska minua kiinnostaa muistisairaiden hoito ja miten heitä kohdellaan ja miten hoitajat suhtautuvat muistisairaan hoitamiseen ja kohteluun.

HOHU Essee Niko Sutinen

Matkalla Floridaan, Ohjaaja: Philippe Le Guay

Elokuva käsittelee kahdeksankymppistä Claude Lherminieriä, joka on jo vuosikausia sitten eläköitynyt paperitehtailija. Muistiongelmistaan huolimatta hän ei omasta mielestään apua kaipaa, ja hän tekee kaikkensa häätääkseen tempauksillaan ulos talostaan yhden jos toisenkin kotihoitajan.

 

”Eräänä päivänä hän päättää lähteä kuitenkin Floridaan, mutta miksi?”

 

Elokuvan päähenkilöllä sairastaa Alzheimerin tautia, mikä ilmenee aluksi muistin temppuiluna, asioiden unohtamisena, tavaroiden hukkaamisena ja niiden katoamiseen liittyviä harhaluuloja. Joka myöhemmin etenee mm. menneisyydessä elämiseen, persoonallisuuden heittelemiseen, taitojen unohtamiseen ja harhojen näkemiseen.

 

Sairauden pahentuessa ja ongelmien kasaantuessa hänen tyttärensä Carole lopulta päättää, että hänen isänsä ei pysty asumaan kotonaan. Mutta sekään ei taida onnistua ongelmitta.

 

Omasta mielestäni elokuva oli hyvä ja tuo hyvin esille tautiin liittyvät oireet ja miten raskasta tauti on myös läheisille.

 

Lähihoitaja opiskelijana huomaa myös joitakin asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä oikeissa tilanteissa. esim. jättää muistisairasta ilman tarkkailua ulkona ollessa.

HOHU Essee Tomi Partanen

Robot & Frank elokuva

 

Elokuva kertoo yksinään asuvasta vanhasta miehestä, jolla on muistin kanssa ongelmia (dementia). Hän ei kuitenkaan halua sitä myöntää ja uskottelee pärjäävänsä ilman kenenkään apua.

Kuitenkin lapsiensa huoli omasta isästään on suuri ja poika päättää ostaa hänen avukseen ihmismäisen robotin, joka auttaa Frankia päivittäisissä askareissaan.

Tietenkin Frank ei ajatuksesta pidä, koska vihaa olla holhottavana/ ja lapsensa murheen aiheena.

Robotin tullessa taloon Frank ei aluksi ole yhtään mielissään, mutta pikku hiljaa huomaa, että tästä kaveristaan on myös hyötyäkin. Nimittäin Frank on vanha murtovaras, jonka pahat tavat eivät ole hiipuneet vaikka ikääkin on tullut.

Itse ajattelin tämän Frankin murtotyöt olevan hyvää aivojen jumppaa hänelle, mutta en ehkä suosittelisi tätä tosi elämässä. Myös robotti huomaa tämän eräässä vaiheessa ja luokittelee Frankin murrot kuntouttavaksi toiminnaksi.

Elokuvaa seuratessa oli hauska leikitellä ajatuksella, että voisiko joskus olla mahdollista, että lähihoitajien kavereina kentällä työskentelisi robotti ruttunen, joka hoitaisi kaikki kirjaukset ylös samalla kun hoitaja hoitaa asiakasta.

En halua enempää kertoa kyseisestä elokuvasta, etten liikaa "spoilaa" tätä teille. Suosittelen jokaisen katsomaan tämän leffan!

HOHU Essee Nicha Polsaen

Alzheimerin tauti

Tekstit: asiantuntija Heidi Härmä ja dosentti Kati Juva

Muistiliitto ry 2013

Alzheimerin tauti on hitaasti ja tasaisesti etenevä muistisairaus, jonka oireet aiheutuvat tiettyjen ai voalueiden vaurioista. Taudin esiintyvyys lisääntyy iän myötä ja se on yleisempi naisilla kuin miehillä.

Alzheimerin tauti oireet ovat: lähimuistin häiriöitä (mieleen painamisen ja uuden oppimisen vaikeuksia), vaikeutta muistaa uusia nimiä tai sovittuja asioita, käyttöesineiden hukkaamista, vaikeutta liikkua erityisesti vieraassa ympäristössä sekä asioiden ja tapahtumajärjestysten sekoittumista.

Taudin edetessä toimintakyky ja sairaudentunne heikkennevät. Sairastunut tarvitsee yhä enemmän apua arjen toiminnoissa.

Myöhempiin oireisiin kuuluu esimerkiksi: hahmottamisen ongelmat, kielielliset vaikeudet, kätevyyden vaikeudet (esim. nappien pukeminen), ajan ja paikan tajun heikkeneminen, puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeudet sekä vaikeudet käyttää erilaisia välineitä (esim. ruokailuvälineet kutimet).

Persoonallisuus, huumorintaju ja sosiaaliset kyvyt voivat säilyö suhteellisen hyvin jalähimuistin heikentymisestä huolimatta vanhat asiat säilyvät mielessäpitkään.

Nämä ovat voimavaroja, joista on iloa ja hyötyä pitkälle sairauden lopuun asti.

Alzheimerin taudilla ja aivoverenkiertohäiriöillä on yhteisiä riskitekijöitä, esiintyvät nämä sairaudet usein yhdessä. Molemmat heikentävät muistia ja tiedonkäsittelyä.

 Alzheimerin taudin oireisto voi ilmaantua aikaisemmin, jos mukana on myös aivoverenkiertohöiriöitä.

Tärkeimmät riskitekijät Alzheimerin tautin ovat keski-iän korkea verenpaine, diabetes jakorkea kolesteroli sekä ylipaino, liikunnan puute ja tupakointi.

Alzheimerin tautiin on kuitenkin olemassa lääkehoitoa,joka ylläpitää toimintakykyä ja parantaa keskittymiskykyä, mikä helpottaa arkiselviytymistä. Varsinaisesti muistiin lääkkeet eivät useinkaan vaikuta. Lääkkeet vaikuttavat myös estäen ja lievittäen ahdistusta, levottomuutta sekä harhaluuloisuutta ja hallusinaatioita. Koska ne ovat aktivoivia, ne voivat helpottaa apaattisuutta, muttajoskus myös lisätä levottomuutta.

Parasta sairauden hoitoa on mahdollisimman tavallinen ja vireä elämä: ystävyyssuhteet, kultturi ja liikuntaharrastukset ja arjen rutiinit. Tässä hetkessä, joten tärkeintä on toisaalta sairauden myötä kaipaa enemmän rauhaa ja lepoa, jolle on myössyytä jättää aikaa. On ensiarvoisen tärkeää, että sairautuneen läheiset ymmärtävät muistisairautta.

Muistisairaus tuo elämään uusia haasteita tuttujen asioiden muuttuessa sairastuneelle uudeksi ja vieraaksi. tämän ymmärtäminen tarjoaa läheisille mahdollisuuden empaattisen suhtautumiseen ja molempia tyydyttävään vuorovaikutukseen. Elämä voi jatkua iloisena, mielekkäänä ja sisältörikkaana sairaudenkin kanssa Suru ja pettymys ovat luonnollisia tunteita, mutta sairauden kanssa voi ajan myötä oppia elämään.

Tämän kirjan todella hyvää. Minä opin lisää uusia asioitä ja ymmärrän enemmän kun ennen.

Lähteet:

http://www.muistiliitto.fi/files/6814/7341/7659/Alzheimerin_tauti_2016_145x210_sivuittain.pdf

HOHU Essee Anne Leppänen

Hakekaa kätilö Lontoo East End 1950 luku

Jenniffer Worth työskenteli sairaanhoitajana ja kätilönä Lontoon köyhimpien parissa 1950- luvulta vuoteen 1973. Työ oli rankkaa, mutta samalla antoisaa. Hän aloitti työnsä 22-vuotiaana Pyhän Raymund Nonnatuksen sisarkunnan Nonatus Housen nunnien ylläpitämässä äitiyshuollossa. Hänen tehtäviinsä kuului äitiyshuollossa työskentelyn lisäksi myös kotisairaanhoidossa työskentely.

1950-luvulla lääketieteen opiskelijat saivat koulutusta myös kätilöiltä synnytyslääkäreiden lisäksi. Opetussairaaloissa määrättiin lääketieteen opiskelijoille kätilö opettajaksi jonka mukana he kiersivät kentällä opettelemassa kätilön työtä käytännössä, tuolloin kätilön työhön kuului myös kotisairaanhoidolliset tehtävät.

1950 luvulla Lontoon East Endissä toimineet kätilöt hoitivat koko perhettä vauvasta vaariin. Kätilön työhön kuului myös vanhusten luona tapahtuva kotisairaanhoito. Säärihaavojen hoitoa, sairaan hoitoa yms. Kätilön tehtävänä oli toimia mm. raskaana olevien raskauden seurannassa, synnytyksen jälkeinen seuranta, vauvojen terveydentilan sekä yleisvoinnin seuranta nämä tapahtuivat pääosin ihmisten kotona, mutta myös lääkärin vastaanotolla. Kätilön työhön kuului myös seurustelu asiakkaiden kanssa, näin voitiin luoda luottamuksellinen ja toimiva hoitosuhde.

1950-luvulla ajateltiin hyväksi kätilöksi/sairaanhoitajaksi tultavan vuosien kuluessa eikä koulutus kestänyt, kuin kuukausia. Tänä päivä lähihoitajat opiskelevat ensin teoriat koulussa ja työssäoppimispaikoilla käytännön. Nykyään kotihoidossa työskentelevät lähihoitajat toimivat erinomaisina opettajina lähihoitajaopiskelijoille. Kotihoidossa lähihoitajaopiskelijat harjoittelevat ottamaan itsenäistä vastuuta työskentelystään tekemällä mm. kotikäyntejä itsenäisesti, tekemällä perushoitotoimenpiteitä itsenäisesti.

1950 luvullakin asiakkaiden kohtaaminen oli oltava kunnioittavaa huolimatta heidän taustastaan, nykytilasta tai sen hetkisistä asuinoloista. Jo tuona aikana iäkkäiden asiakkaiden hoitamisessa oli tärkeää kohdata vanhus kunnioittaen hänen ihmisarvoaan ja elämäntapaansa, heidän luotaan ei kiirehditty vaikka aika olikin rajallinen, heidän kuuntelemisensa aidolla läsnäololla oli yhtä tärkeää jo tuolloin.

Aito kiinnostus asiakkaan vointiin ja kuulumisiin oli tärkeää jo tuolloin, kuten nykyäänkin. Nykyään lähihoitajalla kotihoidossa on aikaa vähemmän yhtä asiakasta kohden joten on erityisen tärkeää muistaa kohdata asiakas rauhassa kuunnellen mitä hänellä on sanottavana. Jos aikaa on, niin hetkeksi istahtaminen asiakkaan seuraksi ja keskustelu tai hänen tarinoidensa kuuntelu on suotavaa ja todella tärkeää lähihoitajan työssä. Vanhukset ovat usein yksinäisiä ja hoitajan käynti on usein tärkeää. Samoja asioita lähihoitajan tulisi huomioida myös osastoilla, pienryhmä kodeissa jne.

1950-luvulla köyhimpien parissa työskentelevän kätilön työpäivän pituutta ei tarkasti määritelty toisinkuin nykyään. Työpäivä päättyi viimeisen asiakkaan hoitoon, olipa kyseessä synnyttäjä tai perushoitoa vaativa asiakas, mutta esim. kätilöt Lontoon East endissä saattoivat joutua lähtemään yöllä hoitamaan synnytystä vaikka olisi tehnyt jo pitkän työpäivän. Nykypäivän työsopimukset ja työehtosopimukset määrittävät lähihoitajan työpäivän pituuden. Työpäivän pituudessa puhutaan nykyään myös työturvallisuutena. Työturvallisuudesta ei erikoisemmin puhuttu 1950-luvulla, köyhimmilläkin alueilla liikkuvaa kätilöä kunnioitettiin eikä vaaratilanteita tästä syystä ollut samalla tavoin, kuin nykypäivänä. Nykypäivänä työturvallisuudesta puhutaan paljon, työturvallisuutta tähdennetään ja siihen perehdytetään myös opiskelijat. Kun hoitaja hoitaa työnsä työturvallisuutta noudattaen takaa se asiakkaalle hyvän hoidon.

1950-luvulla kodeissa kiertäville kätilöille kuului myös varusteiden puhdistus, sterilointi, tarkistus ja laukun uudelleen pakkaaminen sillä laukku oli oltava valmiina jos yöllä tuli hälytys.  Välineiden sterilointi tapahtui autoklaavissa joka lämmitettiin 180 asteeseen, autoklaavia piti tuohon aikaan lämmittää pidemmän aikaan ennekuin se lämpeni. Nykyään autoklaavilla desinfioidaan toimenpidevälineet jonka jälkeen ne kuljetetaan esim. kotihoidosta terveyskeskukseen steriloitaviksi ja pakattavaksi steriileihin pakkauksiin.

1950-luvulla kätilön aseptiikka muodostui puhtaasta ja pestystä kangas kaavusta, leikkaussalihanskoista sekä hiukset peittävästä myssystä, hanskat laitettiin saippualla pestyihin käsiin. Hoitajan aseptiikka oli tuolloin erilaista, kuin nykypäivänä. Nykyään käytetään kertakäyttöisiä tehdaspuhtaita käsineitä tai steriilejä käsineitä jotka puetaan pestyihin ja desinfioituihin käsiin.

Sairauksista yleisin jo 1950-luvulla oli Diabetes jonka hoitotasapainoa ei useinkaan löydetty vaan mm. Kätilöt kävivät pistämässä insuliinia diabeetikolle kaksi kertaa päivässä. Tuolloin käytetty insuliini oli lyhytvaikutteista ja pistosten vaikutus kesti vain 12tuntia. Insuliiniannosten suuruuden arviointi ja insuliinitason ylläpitäminen oli vaikeaa, tuolloin ei myöskään tiedetty diabeteksesta ja sen hoidosta niin paljon, kuin nykyään.

1960-luvulla julkinen terveydenhuolto alkoi yleistymään ja mm.syntyvyys romahti jolloin kodeissa kiertävien kätilöiden-sairaanhoitajien työ alkoi vähentyä. 1960-luvulle saakka lapsia syntyi tiheällä tahdilla ja perheet olivat suuria, tällöin kätilön työ ei päättynyt pelkästään synnytykseen vaan jatkui sairaanhoitajana koko perhettä hoitaen. Asuinolot olivat todella köyhiä, hygieniataso lähes olematonta jolloin lapset ja erityisesti vanhukset sairastivat paljon. Tuolloin ei lääkäriin lähdetty sillä lääkäreihin ei luotettu yhtä paljon, kuin kiertävään kätilö-sairaanhoitajaan tai nunnaan jolla oli sairaanhoitajan koulutus. Myös nunnien työ Lontoon East endissä Poplarin alueella väheni ja loppui kokonaan vuonna 1978- jolloin Pyhän Raymundin Nonnatus House suljettiin. Tänä päivänä julkinen terveydenhoito on itsestäänselvyys, lääkärinvastaanotolle pääsee nopeasti, lääkäreihin sekä muihin hoitoalan ammattilaisiin luotetaan. Toisaalta lämmintä ja läheistä hoitosuhdetta ei ole nykypäivänä helppo luoda, nykyään pyritään hoitamaan syy miksi vastaanotolle on tultu, aikaa on vastaanotolla asiakasta kohden vajaa puolituntia, siinä ajassa on hoidettava syy vastaanotolle tulemiseen tehtävä jatkohoitosuunnitelma ja samalla on oltava läsnä asiakkaalle. Harvemmin hoitajan tai lääkärin vastaanotolla kysytään kuulumisia. Tämä on enemmän kotihoidon alueella olevaa huolenpitoa, kotihoidossa myös syntyy pitkäaikaisia ja lämpimiä asiakassuhteita joka on asiakasta ajatellen tärkeää. Jos luottamuksellinen ja lämmin asiakassuhde ei synny ei asiakas välttämättä koe voivansa kertoa hoitajalle kaikkia tarvittavia asioita. Onnistunut ja toimiva asiakassuhde vaatii hoitajalta nykyäänkin hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kunnioitusta asiakasta kohtaan sillä hoitoa ja huolenpitoa annetaan kaikille ikään, kulttuuritaustaan, kansallisuuteen, ihonväriin tai elämäntilanteeseen katsomatta. Nykyään hoitotyössä noudatetaan sairaanhoitajan eettisiä periaatteita, lähihoitajan eettisiä periaatteita, lääkärin etiikkaa. Hoitotyössä tähdennetään erityisesti ihmisarvon kunnioittamista.

HOHU Essee Pipsa Hiltunen

Tähtiin kirjoitettu virhe

Tähtiin kirjoitettu virhe on kahdesta syöpää sairastavasta nuoresta kertova epätavallinen rakkaustarina.

Pääosassa on 16-vuotias keuhkosyövästä kärsivä tyttö, johon ei ole parannuskeinoa. (Hazel Grace Lancaster) Keuhkosyövän takia hän joutuu kantamaan happitankkia mukana ja sen takia hän ei halua liikkua kotoaan minnekkään.

Hazelin äidin mielestä hän on masentunut ja käskee hänen mennä muiden syöpää sairastavien tukiryhmään.

Hazelin tylsä elämä kuitenkin saa käänteen, kun hän tapaa tukiryhmässä Augustus Watersin.

Augustus on kerran jo voittanut syövän, mutta hän on tukemassa ystäväänsä Isaacia. Augustus on 17-vuotias poika, josta syöpä on ottanut kirjaimellisesti palasen, sillä hänen jalkansa on jouduttu amputoimaan.

Hazel ja Augustus ystävystyvät ja he huomaavat pitävänsä toisistaan. Hazel suosittelee Augustukselle hänen lempi kirjaansa. Augustus lähettää kirjan kirjoittajalla Van Houtenille sähköpostia, jossa hän kertoo ihailustaan kirjaa kohtaan ja hän saa vastauksen, jossa kehotetaan heitä poikkeamaan Amsterdamiin. Hän saa järjestettyä matkat Amsterdamiin.

Kuitenkin ennen matkaa Hazel joutuu sairaalaan, koska hänen keuhkonsa täyttyi nesteestä. Lääkärin mielestä Hazelin terveys ei kestäisi Amsterdamin matkaa. Hazel saa Van Houtenilta sähköpostia ja hän on varma päätöksestään lähteä Amsterdamiin.

Hazel ja Augustua tapaavat Amsterdamissa Van Houtenin, joka paljastuukin ilkeäksi juopoksi. Pettyneenä Hazel ja Augustus menevät Van Houtenin assistentin Lidewijen kanssa Anne Frankin museoon, jossa he suutelevat ensimmäisen kerran. Seuraavana päivänä Auguatus kertoo, että hänen syöpänsä on uusiutunut ja levinnyt odotettua laajemmalle.

Augustuksen tila huononee todella nopeasti. Augustus järjestää viimeisinä päivinään omat hautajaisensa, jossa Hazel ja Isaac pitävät muistopuheet. Viikon myöhemmin Augustus kuolee. Hautajaisissa Hazel näkee Van Houtenin, joka kertoo Augustuksen kirjoittaneen hänelle ennen kuolemaansa ja Van Houten haluaa hyvittää huonon käytöksensä. Hazel on niin surullinen, ettei häntä kiinnosta.

Myöhemmin isaac kertoo, että Augustus on kirjoittanut jotain myös Hazelille. Hazel lukee Augustuksen kirjoittaman kirjeen, jossa hän kertoo kuinka tärkeä Hazel oli hänelle.

Tähtiin kirjoitettu virhe on hyvin koskettava. Se saa nauramaan, hymyilemään ja itkemään.

HOHU Essee Aatu Nuutinen

Still Alice (2015)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Richard Glatzer & Wash Westmoreland

Elokuva perustuu Lisa Genovan samannimiseen menestysromaaniin vuodelta 2007.


Aiheena tässä draamaelokuvassa on Alicen sairastuminen varhaisiän Alzheimerin tautiin ja hänen taistelemista sairautta vastaan.

Elokuvan alussa Alice huomaa että hän unohtelee pieniä asioita enemmän kuin muut saman ikäiset ihmiset. Hän pelkäsi että hänellä on aivokasvain, joten hän hakeutui lääkäriin kertomatta asiasta perheelleen. Lääkärissä todettiin kokeiden perusteella että kyse ei ole aivokasvaimesta. Tutkimuksia jatkettiin ja selvisi että hänellä on varhaisiän Alzheimerin tauti.

Hän kertoi asiasta aluksi vain aviomiehelleen, mutta kun selvisi taudin olevan perinnöllinen, hän kertoi asiasta myöskin kolmelle lapselleen, jotka olivat jo aikuisia. Tämän jälkeen myös lapset menivät testeihin. Siellä selvisi että yhdellä lapsella ei ole sairastumiseen edellyttävää geeniä, toisella lapsella se kuitenkin on ja kolmas lapsi ei uskaltanut mennä testeihin.

Alice oli yliopiston opettaja ja hän joutui jäämään pois työelämästä nopeasti edenneen taudin takia. Alice treenasi muistiaan jatkuvasti muistilappujen ja puhelimen avulla, mutta tauti eteni kuitenkin nopeasti. Alice kävi tutustumassa hoitokotiin, josta hän ei pitänyt. Hän laati itselleen tietokoneelle ohjeet, jossa hän neuvoi itseään ottamaan yliannostuksen lääkettä eli toisin sanoen tappamaan itsensä. Tätä hän elokuvan myöhemmässä vaiheessa yrittikin, epäonnistuen, kun oli jo niin huonossa kunnossa.

Alicen aviomies sai töitä toisesta kaupungista, joten Alice ja hänen yksi tytär lähti mukaan. Alicen aviomies kävi töissä ja Alicen tytär hoiti häntä kotona sillä aikaa. Alice sai elokuvan lopussa hoitopaikan nykyisestä kaupungistaan.

Elokuva oli mielestäni ihan hyvä ja viihdyttävä. Se kertoi todenmukaisesti ongelmista jotka aiheutuvat muistiongelmista. Elokuva kertoi hyvin myöskin Alzheimerin taudin aiheuttamia henkisiä ongelmia sairastuneelle itselleen ja hänen lähipiirilleen. Elokuva antoi aihetta pohdiskella mitä jos joku lähimmäinen sairastuisi Alzheimerin tautiin? Elokuva antoi todenmukaisen kuvan Alzheimerin tautia sairastavasta ihmisestä.

HOHU Essee Tamara Vedentcova

Minun essee kirjasta, joka on nimeltään Kulttuurien kohtaaminen terveydenhuollossa. Kirjantekijä on Risto Tuominen.

Sisällyksessä on erilaisia aiheita, kuten: ulkomaalaiset Suomessa, omat ja oudot opit, kasvotusten potilaan kanssa, tulkki-linkki kulttuurien välillä, afrikkalainen potilas suomalaisessa terveydenhuollossa, somali potilaana, islamin jälkiä terveydenhuollossa, aasialaiset suomalaisen terveydenhuollon asiakkaina, äiti – Venäjä ja uudet itsenäiset naapurit, ulkomaalaisasiakkaat neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa, ulkomaalaisten mielenterveysongelmat, keskussairaalan kokemuksia.

Suomalaisen terveydenhuollon toiminta perustuu suomalaiseen kulttuuriin ja arvomaailmaan. Tuntemalla paremmin ulkomaalaisten käsitykset, kulttuuriset, erityispiirteet ja arvomaailman pystymme entistä paremmin ja nopeaimmin sopeuttamaan heidät toimimaan somalaisessa terveydenhuollossa siten kuin terveydenhuoltojärjestelmämme sujuva toiminta edellyttää.

Kirjassa on kohtaaminen 10 käskyä.  Ulkomaalaisia potilaita voit käyttää apuvälineenä 10 kohdan muistilistaa.

1.       Varaa aika. Ulkomaalaiselle potilaalle pitää varata enemmän aikaa kuin suomalaiselle.

2.       Aloita rauhallisesti. Älä mene suoraan asiaan, vaan vaihda ensin tervehdykset ja yleiset kuulumiset. Kuuntele potilaan kertomusta kaikessa rauhassa. Älä keskity resepti – tai muun lomakkeen kirjoittamiseen potilaan puhuessa sinulle.

3.       Tulkkaus. Selvitä tulkin tarve aikaisessa vaiheessa.

4.       Elämän taustatiedot. Hyvät aloituskysymykset: mistä potilas on tullut Suomeen, miten hän on tullut, milloin potilas on saapunut ja minkälaisista oloista.

5.       Herätä luottamus. Kaikkien potilaiden kanssa on tarpeen saada aikaan luottamuksellinen suhde.

6.       Potilastietojen kirjaaminen ja oikeellisuuden varmistaminen. On aiheellista kirjata kaikki potilastiedot erityisen huolellisesti.

7.       Diagnoosin teko. Älä kuitenkaan tyrmää potilaan omia diagnooseja suoralta kädeltä, vaan keskustele hänen kanssa omasta diagnoosiehdotuksestasi ja hänen esittämästään.

8.       Jatkohoidon selostaminen. Hoito – ohjeet pitää aina selittää tarkasti. Ohjeet tulee antaa helposti ymmärrettävillä sanonnoilla, loogisessa järjestyksessä ja riittävän hitaasti. Selitä, miksi lääkettä tulee käyttää säännöllisesti ja miksi lääkkeen käyttöä tulee jatka vielä sittenkin, kun kipua tai vaivoja ei enää tunnu. Pyydä potilasta itse kertomaan, miten hänen tulee toimia ja milloin saapua seuraavan kerran vastaanotolle.

9.       Valitse sanasi tarkoin. Potilaan silmissä saatat menettää osan arvovallastasi, mikäli esität toiveita määräämäsi hoidon vaikutuksia.

10.   Ole auktoriteetti. Näytä otteissasi ja puheissasi, että olet alasi hallitseva ammattilainen.

Viestinnän merkitys on todella tärkeä. Viestintä voi olla sanallinen ja sanaton.

Sanallinen viestintä:

-      keskustellessasi ulkomaalaisen potilaan kanssa, silloinkin kun tuntuu, että hän ymmärtää ja osaa suomen kieltä hyvin

-      vältä käyttämästä mitään sanaleikkejä tai kuvakieltä, lisäksi kaikkia vitsejä ja monimielisiä ilmaisuja kannattaa vältä vieraista kulttuureista tulleiden potilaiden kanssa

-      keskustelussa tulee välttää hiljaisella äänellä puhumista. Älä toisaalta myöskään liiaksi korota ääntäsi.

 Sanaton viestintä:

-      ystävällinen hymy on yleensä luottamuksen osoitus ja rauhoittava ele

-      luontevaan kommunikaatioon kuuluu katsekontakti (muslimikulttuurissa miesten ja naisten katsekontakteja tulee välttää aviopuolisoja lukuun ottamatta)

Kulttuurien erilaisuudet terveydenhuollossa

Afrikkalaiset:

-    afrikkalainen saattaa dramatisoida pieniltä tuntuvia vaivoja ja toisaalta kohdata tyynesti tiedon vakavasta sairaudesta

-     afrikkalainen potilas ei välttämättä kerro asioita aikajärjestyksessä, vaan kaikki kuvataan yhtenä sekamelskana. Tällaiseen aikajärjestysongelmaan kannattaan kokeilla paperia ja kynää. Pyydä potilasta listaamaan, missä järjestyksessä asiat tapahtuivat.

-    afrikkalainen potilas ei yleensä halua, että länsimainen terveydenhuollon työntekijä olisi tietoinen siitä, että hän käyttää perinteisiä hoitomuotoja

-    aina kun afrikkalaiselle potilaalle määrätään lääkeitä, kannattaa varmistaa, että hän on ymmärtänyt, mikä lääke on tarkoitettu esim. kivun lievitykseen ja mikä itse sairauden hoitoon

Somalialaiset:

-      somalien terveyskäsityksissä painottuvat eri traditiot ja näkemykset riippuen henkilön iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, ulkomailla vietetyistä vuosista ja terveydenhoidon kokemuksista

-      somalipotilaan käyttäytymistä hoitotilanteissa on helpompi ymmärtää, jos häntä tarkastelee osana terapeuttista ryhmää, jossa sukulaiset ja tuttavat vaikuttavat potilaan näkemyksiin. 

-      uskonnollisuus on läsnä kaikessa terveydenhuollossa, oireiden diagnosoinnista viimeiseen voiteluun

Muslimit:

-    islamilainen terveysajattelu palautuu kolmeen lähtökohtaan:

1.                      kaikki, niin terveys kuin sairauskin, on Allahin käsissä. Sairauden syy voi olla hyvin luonnollinen (bakteeri, kuin yliluonnollinen, Jumalan rangaistus)

2.                      jokaiseen sairauteen paitsi vanhuuteen ja kuolemaan on lääke

3.                      kärsimys ja sairaudet voitetaan seuraamalla pyhää Koraania

-    jokainen, joka tuntee olonsa surulliseksi tai tuntee kipua, voi turvautua rukoukseen. Rukousterapia lomittuu päivittäisin rukoushetkiin, joita suoritetaan viisi kertaa päivässä, auringon noustessa, lounaan jälkeen, myöhään iltapäivällä, auringon laskiessa ja ennen nukkumaanmenoa

-    muslimi pitää terveydenhoidon viranomaisia vieraina, joihon pätevät vieraanvaraisuutta koskevat tavat (esim. vieraalle ei koskaan sanota suoraan ei eikä mitään sellaista, minkä ajatellaan loukkaavan vierasta)

-    lääkärit ja sairaanhoitajat voidaan kokea myös viranomaisina, joiden kanssa on vain pakko asioida

-    mieslääkärin tai sairaanhoitajan tulee välttää katsomasta musliminaista suoraan silmiin (seksuaalinen viesti)

-    vakavasta sairaudesta ei ilmoiteta muslimikulttuureissa suoraan potilaalle. Asiasta kerrotaan hienotunteisesti läheisille, jotka välittävät tiedon omalla tavallaan potilaalle

Aasialaiset:

-      tervehtimiseen ja hyvästijättämiseen kuluu runsaasti aikaa ja lukemattomia kumarruksia. Ei koskaan saa sanoa suoraan ei.

-      on syytä varata runsaasti aikaa ja varautua siihen, ettei ”varsinaiseen asiaan” päästä aivan heti, koska ”alkumuodollisuuksiin” saattaa mennä kohtalaisen paljon aikaa

-      diagnostiikassa ja hoidossa otetaan huomioon vuodenaikojen ja vuorokauden vaihtelut, maantieteelliset olosuhteet, astrologiset tekijät jne.

-      hyvä tapa on, että kerrotaan heille, mitä on todettu, mikä voidaan tehdä ja mikä on ennuste

Venäläiset (itäeurooppalaiset):

-      suuri osa itäeurooppalaisesta on saanut kotimaassaan koulutuksen, joka ei kuitenkaan täytä suomalaisia vaatimuksia. Monilla ei ole työtä. Se vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Heillä esiintyy runsaasti psykosomaattisia sairauksia, masennusta ja vahvojen kroonisten sairauksien

-      moni on nauttinut vuosikausia lääkitystä, jolle ei välttämättä ole vastinetta Suomessa

Vaikeudet Suomessa

·       kulttuurien ero

·       teknistynyt yhteiskunta (ulkomaalaiset kolmansista maista)

·       kielitaidottomuus

·       vähemmistön edustaja

·       statuksen romahtaminen

·       psykologiset taustat (koti-ikävä, henkisen tasapainon järkkyminen)

Mielestäni kirja on melko informatiivinen. Luin kirja suurella mielenkiinnolla, koska olen itse ulkomaalainen Suomessa ja todella hyvin ymmärrän kaikki ongelmia ja vaikeuksia, jotka tuntevat ihmisiä, kun saapuvat muulle maalle. Minusta tietoja tässä kirjassa on ajankohtaisia ja hyödyllisiä kaikille suomalaiselle terveydenhuollon ammattilaisille tietää vieraiden kulttuurien erityispiirteistä ja miten ne saattavat vaikuttaa kunkin kulttuurin edustajan toimintaan suomalaisessa terveydenhuollossa. 

HOHU Essee Pasi Pitkänen

Nick Cassavetes 2009, Sisareni puolesta (My Sister’s keeper)

Perustuu Jodi Picoultin 2004 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan

Elokuva kertoo amerikkalaisesta perheestä, johon kuuluu äiti Sara, isä Brian, tytär Kate, Katen pikkusisko Anna sekä isoveli Jesse.

Aiheena tässä perhedraamassa on Katen sairastuminen pahanlaatuiseen leukemiaan ja hänen selviytymisestään jokapäiväisestä elämästään.

Kun Kate oli vielä pieni, vanhemmat saivat kuulla Katea hoitaneelta lääkäriltä ennusteen tytön paranemisen mahdollisuuksista; pitäisi saada joku geneettisesti samanlainen henkilö, jolta saataisiin sairaalle tytölle mm. elintärkeitä terveitä kantasoluja ja verta. Tuntui kuitenkin aivan mahdottomalta löytää henkilö, joka näitä voisi luovuttaa. Yhdessä lääkärin kanssa asiaa pohdittuaan, vanhemmat hankkivat koeputkihedelmöityksellä varmasti geneettisesti sopivan lapsen, Annan. Monet vuodet Anna toimi isosiskonsa pelastajana luovutettuaan verta, luuydintä ja soluja.

Elokuva alkaa siitä, kun Sara äiti on taistellut jo melkein viisitoista vuotta pitääkseen tyttärensä Katen hengissä ja Annakin on jo 11-vuotias. Sara on jättänyt puolustusasianajan virkansa voidakseen hoitaa sairasta tytärtään. Kaikki asiat perheessä pyörii vaan Katen sairauden ympärillä ja muut asiat on jäänyt taka-alalle. Parisuhdetta ei ole hoidettu ja vanhin lapsista Jessekin on jäänyt ilman normaalia perhe-elämää ja notkuukin usein unohdettuna ja yksinäisenä pitkin kaupungin katuja vailla päämäärää. Katen sairaus on edennyt jo niin pitkälle, että munuaiset eivät enää toimi ja hän tarvitsisi kiireellä uuden munuaisen. Mutta ei hätää; perheestähän löytyy munuainen. Annalta. Vai löytyykö sittenkään.

Anna on alkanut pohtia omaa kohtaloaan mielessään; onko hänet haluttu perheeseen vaan sen takia, että toimisi ”varaosa” pankkina siskolleen ja päätti, että hänellä on oikeus omaan kehoonsa, eikä aio luovuttaa munuaistaan sairaalle isosiskolleen. Hän tietää, minkälaista elämä tulisi olemaan ollessaan yhden munuaisen varassa ja leikkauksen onnistumisestakaan ei olisi takeita. Saadakseen oikeutta asialleen, Anna palkkaa itselleen asianajajan hoitamaan tätä asiaa. Äiti vastustaa tyttärensä päätöstä ja pitää itsestään selvyytenä, että Katea autetaan ja asia viedään oikeuteen.

Sairaalassa hoitoja saadessaan Kate ihastuu nuorukaiseen, joka on myös sairaalassa hoitoja saamassa. Nuorten välillä syttyy yhteinen kemia, ja he viettävät paljon aikaa toistensa seurassa. Nuorukainen kuitenkin menehtyy ja Kate musertuu. Hän turvautuu elämänsä leikekirjaan, selailee sitä ja muistelee asioita matkansa varrelta. Oikeusprosessin aikana Kate päättää, ettei halua siskoltaan munuaista, koska tietää kuolevansa kuitenkin.

Elokuvan lopussa Kate luovuttaa leikekirjansa äidilleen ja menehtyy seuraavana yönä. Anna sai myönteisen oikeuden päätöksen määrätä omaa kehoansa, äiti Sara palasi takaisin töihin asianajaksi, isä Brian jäi varhennetulle eläkkeelle ja rupesi auttamaan ongelmaisia nuoria ja poika Jesse sai elämänsä raiteilleen, menestyi koulussa ja sai vielä stipendinkin jatko-opiskelua varten.

 Tämä koko perhettä raastava tapahtuma herättää monenlaisia kysymyksiä mm. ihmisarvosta, itsemääräämisoikeudesta ja sairaan lapsen vaikutuksesta koko perheen elämään. Olisinko minä valmis luovuttamaan elimiäni läheiseni hyväksi ja kuinka toimisin itse vastaavassa tilanteessa vanhempana? Viimeisenä tulee ajatus; miten itse suhtautuisin kuolemaan Katen tilanteessa?

KTO Essee Minna Tanskanen

Kirjaessee Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus

Ben Furmanin kirjassa "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus" käsitellään myönteisillä keinoilla ihmisten hankalia menneisyyksiä. Vaikka ihmisellä olisi vaikea lapsuus, niin ei se tarkoita, että siinä olisi pysyvästi vioittunut. Se, miten menneisyyteen asennoituu, määrää enemmän, kuin itse menneisyys.

Kirjassa kerrotaan monenlaisia näkemyksiä eri elämäntilanteista, jotka ovat tuottaneet lapsena ihmisille tuskaa, ja jokaisen omia oivalluksia, joilla ovat selviytyneet kaikesta huolimatta. Siinä kyseenalaistetaan näkemys, jossa automaattisesti selitetään nykypäivän ongelmia hankalan lapsuuden takia.

Kirja käsittelee kysymystä mikä on auttanut ihmisiä selviytymään vaikeasta lapsuudesta. Se, mitä ihmiset ovat oppineet ja ymmärtäneet näkemään positiivisesti näistä vaikeista asioista, paljastaa, ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista. Kirja tuo paljolti esille sen, miten lapsista voi kehittyä normaaleja yksilöitä siitä huolimatta, vaikkei lapsuus olisikaan ollut "normaali".

Se, ettei ihmisen elämä noudata mitään tiettyä kaavaa, joka kertoo, miten asiat tulevat olemaan, on lohduttavaa, sekä mielenkiintoista, että myöskin hämmentävää. Jokaisessa tilanteessa on monia eri perspektiivejä, joista katsella sitä, sekä polkuja, joita pitkin edetä. Ihminen voi oppia hankalista tilanteista selviytymällä mielen lujuutta, kun taas joillain ei riitä voimavarat näkemään asioita valossa. Pointti on se, ettei menneisyys kuitenkaan kirjoita tulevaisuutta, vaan enemmänkin se, kuinka ihminen elämäänsä asennoituu. Asioissa on aina monta puolta.

Se, mitä vaikea lapsuus on opettanut, ja miten myöhemmin on elämässään hankkinut niitä kokemuksia, joita vaille lapsena jäi, voi taata ihmiselle yhtä hyvän elämän, kuin kelle tahansa muulle "normaalin" lapsuuden kokeneelle. Kirja murtaa hyvin nykypäivän käsityksen ja "asiantuntijoiden" väitteen, että ensimmäiset elinvuotemme ovat myöhemmän elämämme kannalta ratkaisevia;

Vaikka tilastollisesti lapsilla, jotka ovat kasvaneet epäedullisissa olosuhteissa, esim. Perheissä, joissa on vakavia päihdeongelmia, mielenterveysongelmia tai väkivaltaa, on suurempi todennäköisyys kärsiä erilaisista ongelmista myöhemmällä iällä, niin ei se sitä silti automaattisesti takaa.

HOHU Essee Bintow Mohamed

Ikäihmisten diabetes
Eliina Aro, Jaana Huhtanen, Pirjo Ilanne-Parikka ja Leena Kokkonen. Kustantaja: Suomen Diabetesliitto ry


Diabeteksen sairastuvuus lisääntyy iän myötä. Suomessa sairastuu yli 250 000 diabeetikkoa, eli noin neljällä prosentilla väestöstä on diabetes. Mutta joiden diabetesta ei ole todettu tutkimuksin on yli 70-vuotiaista noin 20 prosentilla. Vastasairastuneista kaksi kolmasosaa on yli 65-vuotiaita.

Iäkkään diabeetikon hoidon pääperiaatteet ovat samansuuntaiset kuin nuorempienkin diabeetikoiden. "Mitä iäkkäämpi ihminen, sitä enemmän on kiinnitettävä huomiota hänen kokonaistilanteeseensa, muihin samanaikaisiin sairauksiin ja niiden hoitoon sekä diabeteksen aiheuttamiin lisäsairauksiin". Diabeeetikkovanhuksen selviytymistä voivat lisäksi vaikeuttaa näön ja kuulon heikkeneminen, huono liikuntakyky, jalkojen ongelmat, "kaatuilu, virtsankarkailu, dementoituminen ja depressio". 

Iäkkään diabeetikon hoito vaatii monien eri ammatteja edustavien ihmisten yhteistyötä. Hoitoratkaisuihin vaikuttaa diabeetikon koko elämäntilanne. "toimintakyky, henkinen ja fyysinen kunto, muut sairaudet ja niiden hoidossa käytettävät lääkkeet, oppimis- ja näkökyky, paino, ympäristö ja hoidon toteuttamismahdollisuudet. Mitä iäkkäämpi vanhus on ja mitä enemmän hänellä on toimintakyvyn rajoituksia, sitä yksilöllisemmin hoidon tavoitteet määritellään ja hoidon toteuttaminen suunnitellaan."

Jos sairaus on ollut pitkään saattaa tyypin 2 diabeetikolla esiintyä myös muita elinmuutoksia, kuten hermoston ja silmänpohjien vaurioita ja munuaissairautta, jo "diagnoosivaiheessa." Verensokeritaso, verenpaine ja veren rasva-arvot pyritään pitämään tavoitetasolla ruokavalion, sopivan liikunnan ja lääkehoidon keinoin. Liikapainoisten ensisijain hoito on laihduttaminen. Kohonneen verensokerin alentaminen voidaan käyttää suun kautta otettavia lääkkeitä ja tarvittaessa myös insuliinihoitoa pistoksina.

"Iäkkään diabeetikon hoidon tärkeimmät tavoitteet ovat oireettomuus ja elämänlaadun säilyttäminen tai parantaminen niin, että diabeetikko pysyy toimintakykyisenä ja kokee voivansa mahdollisimman hyvin. Diabeteksen hoidon ensisijaisina tavoitteina ovat korkeaan verensokeriin liittyvien oireiden ja ongelmien ehkäisy ja äkillisen verensokeritasapainon vaihtelun, erityisesti liian matalan ja liian korkean verensokerin, välttäminen sekä lisäsairauksien ehkäisy, varhainen toteaminen ja hyvä hoito. Hoidon tavoitteet ovat periaatteessa samat kuin nuoremmillakin diabeetikoilla. Tavoitteita asetettaessa otetaan aina huomioon diabeetikon elämäntilanteen kokonaisuus. Muut sairaudet , yleiskunta, ikä ja mahdollisuudet hoidon toteuttamiseen. Vanhuksella, omaisille tai hoitohenkilökunnalle ei pidä asettaa liian suuria vaatimuksia.

Kirja on hyvää minun mielestä ja siinä on paljon tietoja diabeetikosta. Kirjassa on paljon tietoa miten ehkäistään diabeetikon. 

HOHU Essee Anna-Maria Turunen

The Curious Case of Benjamin Button – Benjamin Buttonin uskomaton elämä

Ohjaus David Fincher, 2008. Perustuu F. Scott Fitzgeraldin novelliin vuodelta 1922.

Päärooleissa Brad Pitt ja Cate Blanchett.

Tarina alkaa sairaalasta, jossa vanha nainen, Daisy, elää viimeisiä hetkiään tyttärensä Carolinen valvoessa vieressä. Hän pyytää tytärtään lukemaan ääneen laukussaan olevaa kirjaa, Benjamin Buttonin päiväkirjaa.

Päiväkirja alkaa Benjaminin syntymästä, hän syntyy samana päivänä kun ensimmäinen maailmansota päättyy. Benjaminin äiti kuolee synnytykseen. Isä järkyttyy syvästi nähdessään lapsen, vastasyntynyt on kuin vanhus, kaihin sokaisema, reumaattinen, kuin rappeutunut 80-vuotias vanhus. Isä päätyy hylkäämään lapsen erään hoitokodin portaille. Hoitokodissa työskentelevät Queenie ja Herra Weathers löytävät pojan ja päättävät kasvattaa hänet omanaan. Aluksi kaikki luulevat ettei lapsi elä kauan, mutta hän alkaakin elää elämänkaarta päinvastaiseen suuntaan ja nuortuu jatkuvasti. Benjamin ei itsekään tiedä olevansa lapsi vaan luulee olevansa vanhus kuten muutkin hoitokodin asukkaat.

Benjamin varttuu hoitokodissa, asukkaita kuolee ja uusia tulee tilalle. Benjamin oppii heiltä paljon. Kävelemään hän oppii 7-vuotiaana, siihen saakka hän on ollut pyörätuolissa. 12-vuotiaana hän tapaa ensimmäisen kerran 7-vuotiaan Daisyn, jonka isoäiti asuu hoitokodissa. Tästä alkaa koko heidän elämänsä kestävä rakkaustarina.

Benjamin ja Daisy ystävystyvät mutta heidän ystävyyttään pidetään outona koska Benjamin ei ulkoisesti näytä lapselta. Benjamin tuntee itsensä usein yksinäiseksi.

Benjaminin keho nuortuu ja hän saa töitä hinaajalta. Sattumalta hän tapaa isänsä, nappitehtailija Thomas Buttonin, joka ei kuitenkaan paljasta olevansa Benjaminin isä. Benjamin ja Thomas ystävystyvät.

Vuonna 1936 Benjamin on 17-vuotias ja lähtee merille. Toinen maailmansota alkaa ja Benjamin joutuu merillä sotaan, vain muutama laivan miehistöstä selviää sodasta. Keväällä 1945 Benjamin palaa meriltä, hänen isänsä Thomas on sairastunut ja kertoo Benjaminille olevansa tämän isä ja haluaa jättää tälle omaisuutensa.

Tällä välin Daisy on menestynyt balettitanssijana ympäri maailmaa. Pariisin oopperassa tanssiessaan Daisy joutuu auto-onnettomuuteen jossa rikkoo jalkansa pahoin. Ahdistunut Daisy ajaa häntä tapaamaan tulleen Benjaminin pois koska ei halua tämän näkevän häntä heikkona hetkenä.

Vuonna 1962 Daisy palaa amerikkaan. He aloittavat Benjaminin kanssa yhteisen elämän, ostavat talon ja Daisy perustaa tanssistudion jossa opettaa nuoria tanssimaan.

Daisy tulee raskaaksi, Benjamin pelkää lapsesta tulevan hänen kaltaisensa, Daisy synnyttää kuitenkin terveen tytön, Carolinen.

Benjaminia vaivaa ajatus kuinka hän voi kasvattaa tyttärensä nuortuessaan koko ajan, hän myy omaisuuttaan turvatakseen äidin ja lapsen tulevaisuuden ja lähtee. Benjamin matkustelee, on levoton ja hämmentynyt koska ei voi elää elämää samaan suuntaan rakkaidensa kanssa.

Vuosien kuluttua Benjamin palaa tapaamaan Daisya, tytär on 12-vuotias ja Daisylla on uusi aviomies. Benjamin ja Daisy rakastavat yhä toisiaan.

Daisy saa aviomiehensä kuoltua puhelun hoitokodista, Benjamin on löytynyt asumasta purkutalosta. Benjaminin keho on nuoren pojan, mieli muistisairaan vanhuksen. Hän käyttäytyy välillä raivokkaasti, osaa soittaa pianoa, muttei muista eikä tunnista enää tuttuja ihmisiä.

Daisy käy katsomassa Benjaminia päivittäin, kunnes vanhettuaan muuttaa itsekin hoitokotiin. Benjamin nuortuu päivä päivältä, pikkulapsesta vauvaksi. Vuonna 2003 Benjamin on nuortunut vauvaksi, sulkee silmänsä Daisyn sylissä ja kuolee.

Elokuva on hämmentävä päinvastainen elämänjanan kuvaus. Entä jos elämä menisikin noin päin? Ihmisten ennakkoluulot ja –asenteet ovat suuressa osassa, kuten se että isä pelästyy vauvan ulkonäköä niin paljon että päätyy hylkäämään oman lapsensa. Isä katuu tätä kuitenkin myöhemmin ja haluaa olla Benjaminin lähellä. Hyvyys ja ennakkoluulottomuus ovat kantava teema, Benjamin saa parhaimman mahdollisen kodin kasvattivanhempien luona jotka rakastavat Benjaminia ehdoitta. Benjaminin oma positiivinen elämänasenne vie hänet pitkälle elämässä. Ennakkoluulottomasti ja itseensä uskoen Benjamin elää elämäänsä eteenpäin poikkeavuudestaan huolimatta. 

Benjamin toteaa usein "Kaikki on mahdollista", eli uskomalla itseensä ihminen voi saavuttaa mitä vain.