SAHU Essee Jere Ruokolainen

Suljettu Saari  

Tekijä Dennis Lehane 

Julkaisuvuosi 2003 

 

Kirja alkaa kun traumaattisia kokemuksia kokenut sheriffi Edward Daniels lähtee tutkimaan parinsa Chukin kanssa vankimielisairaalasta karannutta vaarallista Rachel Solando vankia. Edward on todella päättäväinen ja jämpi, joka tykkää kääntää jokaisen kiven totuutta etsiessä. Etsinnät eivät oikein ole tuulta alleen, kun tuntuu että kukaan ei tiedä oikein mitään kadonneesta naisesta, eikä ole halukkaita tekemään saumatonta yhteistyötä seriffien kanssa. Etsintöjen tiimellyksessä Edward paljastaa parilleen Chukille, että hän myös tutkii vankimielisairaalaa, koska hänellä on epäilys että saarella tehdään vangeilla laittomia ihmiskokeita. Saarella pitäisi olla myös todella vaarallinen vanki Andrew Leadis, joka on tuttu Edwardille entuudestaan.   

 

Etsintöjen edetessä Edward alkaa nähdä outoja unia sekä harhoja. Terävä seriffi päättelee nopeasti että saarella todella taphtuu jotain ihmeellistä ja uskoo että häntä yritetään huumata ja harhauttaa etsinnöissä. Pari päivää saarella vietettyään Edward on päässyt jututtamaan vankeja, sekä henkilökuntaa täysin tuloksetta. Harhat kasvavat nopeasti ja Edwardilla alkaa olla vaikea hahmottamaan mikä on totta ja mitkä on harhoja. 

 

Kirjan lopussa Edward joutuu jatkamaan etsintöjä yksin parin hävittyä oudosti. Hän on täysin varma että hänen parinsa Chuck on kaapattu ja viety lähellä sijaitsevaan vanhaan majakkaan odottamaan ihmiskokeiden alkua. Näin Edward päättää pikaisesti lähteä majakkaa kohti pelastamaan pariaan. Majakalle saavuttuaan Edward löytää tohtori Cawleyn odottamassa häntä. Lopussa selviää että Edward onkin oikeasti Andrew Leadis, todella vaikeaa skitsofreniaa sairastavaa väkivaltainen vanki, joka on kehittänyt itselleen uuden nimen ja uuden tarinan. Edward ei meinaa millään hyväksyä sitä tosi asiaa että hän on keksinyt tarinsa itse ja on oikeati Andrew. Kirja loppuu siihen kun Edward vihdoin muistaa menneisyyden pahuudet ja syyt minkä takia hän on jo parivuotta joutunut olemaan vankimielisairaalassa. 

 

Kirja oli mielestäni todella hyvä. Juoni oli jännittävä ja mukaansa tempaava. Parasta kirjassa oli se että jännitys säilyi loppuun asti, sekä juonessa tapahtui mukavanlainen käänne. Ehdottomasti suosittelen kirjaa myös muiden luettavaksi. 

 

 

 

SAHU Essee Elina Sablina

Mika Lehestö, Olli Koivunen, Heikki Jaakkola.

Hoitajan turva.

Mitä turvallisuus on? Mitä se merkitsee hoitotyössä? Miten ehkäistä ennalta tapaturmia? Ja Miten toimia erilaisissa hoitotyön ongelmatilanteissa? Näihin kysymyksiin saa vastata kirjan ”Hoitajan turva” lukemisen jälkeen. Tässä kirjassa käsitellään paloturvallisuutta hoitolaitoksissa, väkivaltauhkatilanteita, päihteitä käyttävän potilaan kohtaamista, hoitovirheitä, työperäisten infektioiden ehkäisyä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset kohtaavat työssään ihmisiä, joiden fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky on alentunut sairauden, trauman tai ikääntymisen myötä, eli ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan omasta turvallisuudesta ja tarvitsevat apua. Osaaminen toimintaa oikein tulipalotilanteessa on tosi tärkeä elämässä ja erityisesti hoitotyössä. Paloturvallisuusasioihin perehdytty hoitohenkilökunta ja tehdyt investoinnit palkitsevat varmasti mahdollisen onnettomuuden sattuessa. Eli jokaisen uuden työntekijän, joka tuli töihin tai työharjoitteluun, kannattaa alun perin perehtyä yksikön paloturvallisuuden toimintoja, turvallisuus suunnitelmaa, fyysisiä tiloja, alkusammuttimien sijaintia. Koska se on tarpeen sekä asiakkaiden että työntekijöiden turvallisuuden kannalta.

Hoitotyössä jokaisen ammattilaisen pitää olla tarkkaavainen niin kuin vahingot voivat tulla näkyviin helposti. Hoitotyössä on vahinkoja kuten hoitovahinko, sairaanhoitolaitteen tai –välineen vika, infektiovahinko, kohtuuton vahinko. Eli jokainen työntekija vastaanomakohtaisesti omasta toiminnastaan eli toimipiteita, joita ei osaa tai hallitse, ei tule tehdä. Tietysti hyvät ammattilliset taidot, yhteistyö ja tiimityöskentely, huolellinen kirjaaminen vaikuttavat tapaturmien ja vahinkojen ehkäisyyn. On erittäin tärkeää kirjata huolellisesti jokaisesta ongelmatilannesta ja sen syistä, että se ei tapahtu uudelleen. Myöskin kyky ottaa vastaa omista virheista ja pyytää anteeksi on tosi hyödyllinen taito sellaisissa tilanteissa.

Hoitotyössä on tärkeää osaa nähdä ennalta tulevaa vahinkotilannetta, tunnistaa riskeja ja edistää sen ehkäistämista etukäteen. Esimerkiksi : henkilökunnan työasu pitää olla neutraali ja luo turvallisuuden tunnetta potilaille ja näiden omaisille. Korut ja pitkät hiukset, joita ei pidetty kiinni , kielletty, koska se voi olla epäturvallista hoitajalle esim väkivaltaisissa ja uhkaavoissa potilastilanteissa. Ammattilaisen jälkineiden on hyvä olla jalkaa tukevat, kevyet ja matalakorkoiset. Myös kannattaa kiinnittää huomiota niiden liukkauteen. Uhkaavassa tilanteessa on hyvää osaa käyttää suojaaviä välineitä , kuten patukat ja sumuttimet, tai sellaista välineitä, joita ei heti mielletä voitavan käyttää itsepuolustuklseen. Tarkka noudattaminen hygieniaa voi ehkäistä erillaisia infektiovahinkoja. Pelkkä käsien huolellinen desinfiointi ja peseminen ei riittä, pitää huolehtia myös käsien ja kynsien siisteydestä ja ihon kunnosta. Desinfiointi on myös erityisen tärkeää haavojen käsittelyssä. Myöskin suojakäsineiden käyttö kuuluu tavanomaisiin varotoimiin.

Aluksi "sairaanhoitajan tehtävä on huolehtia itsestäsi unohtamatta." Lainsäädännön tuntemus ja kyky toimia eri tilanteissa,terveys- ja emotionaalisen tilan seuranta on tärkein. Suojella ja auttaa muita ihmisiä, ensinnäkin, sinun täytyy miettiä oman turvallisuutensa.

SAHU Essee Pipsa Hiltunen

Depressiopäiväkirjat
Anni Saastamoisen kirjassa depressiopäiväkirjat kerrotaan rehellisesti omakohtaisista kokemuksista masentuneena.  Kirjassa käydään läpi masennuksen ilmenemismuotoja, hoitoon hakeutumisen arkea ja mietitään parantumisen mahdollisuuksia.  Kirja ei kuitenkaan ole ihan päiväkirja tyyppinen.  Kirja on kirjoitettu hyvin suoraan eikä kirosanoja ole säästelty. 
Kirjan alussa Saastamoinen muistelee miten hänen lapsuus oli vielä iloista, mutta sitten hän joutui koulukiusaamisen kohteeksi.  Aluksi Saastamoisen on vaikea myöntää itselleen, että hänellä on masennus. 
Kirjassa kerrotaan aikuisiällä saapuvista oireista: ruokahaluttomuudesta, päivittäisten toimintojen toteuttamisen vaikeuksista, unettomuudesta ja mielihyvän menetyksestä.  Saastamoinen vähitellen hyväksyy sairauden ja aloittaa mutkikkaan hoito prosessin.  On käyntejä lääkärillä, sairaanhoitajalla ja terapeutilla.  Lopulta terapiakäynnit rupeavat auttamaan ja toipuminen alkaa.
Kirja on todella mielenkiintoinen ja mukavaa luettavaa. Siinä on kerrottu hyvin, millaista on olla masentunut ja avaa todella paljon silmiä, ettei itse masentuneena aina suostu hyväksymään tai huomaa sairauttaan. 

SAHU Essee Reeta Reijonen

Luin Hanna Jansenin kirjoittaman kirjan 940 päivää isäni muistina. Hanna kertoo kirjassa isänsä sairastumisesta alzheimerin tautiin ja keskivaikeaan dementiaan. Kertoo kokemuksia kun omainen sairastaa muistisairautta.

 

Hannan isä oli ruvennut käyttäytymään erikoisesti ja unohtelemaan asioita. Isälle diagnosoitiin alzheimerin tauti ja dementia. Diagnoosin jälkeen Hanna alkoi isänsä omahoitajaksi ja alkoi järjestellä isänsä asioita. Kotona asuminen oli haastavaa ja Hanna alkoi miettiä isänsä ja omaa tulevaisuuttaan, isä ei pärjäisi enää yksin omassa kodissa, joten hän tarvitsisi uuden asuin ympäristön, jossa olisi koko ajan joku hoitaja paikalla. Hanna päätti laittaa isänsä seniorikotiin.

 

Hän auttoi isäänsä kauppa-asioissa, teki isänsä kanssa erilaisia retkiä, kuten isän lapsuuden maisemiin, josta isä muisti paljon asioita. Rippijuhlissa isä tunsi olonsa yksinäiseksi eikä uskaltanut puhua muille ihmisille. Hanna kertoi kirjassaan, että muistisairaan on vaikea sopeutua ison porukkaan ihmisiä. 

 

Hanna etsi tietoa diagnoosin jälkeen muistisairauksista ja omahoitajuudesta jotka tulevat hyvin esille kirjassa. Kirjaa voi suositella omahoitajille ja alalla työskenteleville henkilöille. Kirja oli mielestäni mielenkiintoinen. Kirja kertoo hyvin kun omainen sairastaa muistisairautta.

SAHU Essee Sanni Koukkunen

Elämän loppu vai kuoleman alku
Kirjailija: Juha Hänninen
Kustantaja Duodecim
Julkaisuvuosi: 2006
Kirja käsittelee vaikeita lääketieteellisiä päätöksiä tilanteissa, kun sairauteen ei ole enää parantavia hoitoja. Ensin kirjassa käsiteltiin, sitä mitä kuolema ylipäätään on ja mitä se tarkoittaa lääketieteessä, millainen on hyvä kuolema ja palliatiivisen hoidon asema.  Kirja kertoi myös hoitotahdosta, mitä se on ja kuinka se toteutuu vai toteutuuko se. Kirjassa käsiteltiin kuolemaan liittyvää ahdistusta niin potilaan kuin hoitajankin kannalta. Kirjan aiheena oli myös saattohoito. Kirjassa käsiteltiin laajasti saattohoidon aikana tapahtuvasta nesteytyksestä, ravitsemuksesta, elvytyksestä, hengityskoneesta jne. Kirjassa kerrottiin myös lapsen saattohoidosta ja lapsen kuolemasta. Eutanasiaa ja muita elämän loppumiseen liittyviä lääketieteellisiä päätöksiä kirjassa käsiteltiin paljon. Muun muassa sitä, mitä on eutanasia, millaisia ongelmia siihen liittyy ja mitä eutanasia on käytännössä.
Mielestäni kirja oli mielenkiintoinen ja siinä käsiteltiin laajasti erilaisia hoitopäätöksiä kuoleman lähestyessä. Kirjasta tuli myös paljon uutta tietoa monesta asiasta.

SAHU Essee Miia Pesonen

PALJAIN JALOIN

                             Essee kirjakseni valikoitui Paljain jaloin, jonka on kirjoittanut Laura Save. Kirja kertoo syöpään sairastumisesta, hoidoista ja taistelusta sitä vastaan. Kirja perustuu kirjailijan omiin muistelmiin ja päiväkirjamerkintöihin.

                             Laura nuori äiti, vaimo ja lääketieteenopiskelija epäilee jatkuvan polvi kipunsa johtuvan polven kierukkavammasta. Lukuisien lääkärikäyntien jälkeen hän pääsee viimein magneettikuviin. Tuloksien tultua hänen elämänsä tuli muuttumaan lopullisesti. Vaivana ei ollutkaan mikään vamma vaan osteosakrooma eli luusyöpä. Jatkotutkimusten jälkeen diagnoosi vahvistettiin. Reisiluussa oli iso kasvain, pahanlaatuinen ja mahdollisesti agressiivinen. Siitä alkoi loppuelämän kestävät käynnit erilaisissa kokeissa, hoidoissa, traumapolilla ja syöpäklinikalla. Lauralle tehtiin ensiksi hoitolinjaus, johon toki hän itse sai osallistua. Lopputuloksena oli, että sytostaattihoidot kestävät kokonaisuudessaan 22 viikko. Se sisälsi pitkiä sairaalassa olo jaksoja, koska yksi hoitokerta tarkoitti jatkuvaa sytostaattitiputusta sairaalassa 4-5 päivän ajan. Hoitojen välissä suoritettaisiin myös jalan leikkaus. Hoidot aiheuttivat Lauralle usein huonoa oloa, hetkittäin pahoja harhoja ja maksa-arvojen nousua. Joitakin sytostaatteja jouduttiin lopettamaan ja lääkelistaa muuttamaan hyvin usein. Hoitojen välissä oleva leikkaus ja tekonivelen laitto onnistui kuitenkin hyvin.

Hoitojen loputtua Laura koitti elää mahdollisimman normaalia elämää. Keskittyi perheeseensä, aloitti kuntoutuksen ja palasi opintojen pariin. Hän uskalsi hetkittäin ajatella, että tämä syöpä olisi nujerrettu ja elämä jatkuisi. He ostivat puolisonsa kanssa ensimmäisen oman asunnon ja aloittivat elämänsä ns. alusta. Kuukausien kuluttua hoitojen loppumisesta Lauran leikattu jalka alkoi kuitenkin oireilla. Tutkimuksien jälkeen ainoa mahdollinen vaihtoehto olisi jalan amputaatio. Tämäkin leikkaus sujui onneksi hyvin ja uuteen totuttelu, sekä kuntoutus voisi alkaa. Lauran vastoinkäymiset eivät vaan näyttäneet loppuvan. Kontrollikäynnin jälkeen selvisi, että syöpäpesäkkeitä löytyi jalasta ja keuhkoista. Vaikka perhe ja ystävät olivatkin koko ajan Lauran tukena, alkoi hänestä tuntua, että on vaan taakka kaikille. Puolison kanssa he kävivät terapiassa ja koittivat elää tässä täysin muuttuneessa elämässä. Hoitojen aikana hän oli tutustunut muutamaan muuhunkin syöpäsairaaseen, joihin kanssa hän pystyi puhumaan kaikesta, myös kuolemasta.  Kuukausien kuluessa arjen täytti jatkuvat hoidot, huono olo ja pelko tulevasta. Syöpää koitettiin nujertaa kaikin mahdollisin keinoin mutta siitäkin huolimatta se vei voiton. Agressiivinen syöpä käyttäytyy usein hyvin arvaamattomasti. Laura alkoi kaikessa hiljaisuudessa suunnitella omia hautajaisia, järjestellä asioitaan, ettei perheelle tulisi mitään yllätyksien hänen lähdettyä. Kun aikaa oli kulunut, oli hänen viimeinen tehtävänsä varata paikka Terhokodista, jossa hän tulisi viettämään elämänsä viimeiset päivät.

Kirja oli hyvin mielenkiintoinen.  Siinä kerrottiin syöpähoidosta ja lääkkeistä hyvin yksityiskohtaisesti. Sairastuneen omia ajatuksia ja tuntemuksia kuvailtiin todella tarkasti, sekä myös sitä miten syöpä vaikutti hänen läheisiin.

SAHU Essee Johanna Muikku

Auttajan varjo, Martti Lindqvist

 

Tässä kirjassa on hyviä pohdiskeluja ja väitteitä, siitä kuinka auttajaksi tullaan, mitä on olla auttaja sekä että auttajankin on hyväksyttävä olla autettavana.

Puhutaan paljon auttajan roolista ja mistä se kumpuaa, meillä jokaisella on kuulemma oma varjonsa ja varjot juontavat olotilansa lapsuudesta, omasta elämästä. Siellä olevista tapahtumista, tunnetiloista, lukoista jne. Mutta siinä on se pieni ero, et voi olla hyvä auttaja, jos varjosi ei ole sinut sinun kanssasi. Voimasi eivät riitä kantamaan sitä taakkaa ja auttamaan muita, jos elät omia tunnetilojasi liikaa autettavien kanssa, alat uhriutumaan. Jos näin on kannattaakin miettiä tarkkaan voiko ammattiaan tehdä vai oppia olemaan ja elämään varjonsa kanssa itse. Tai vaihtoehtona korjata rikkinäinen varjonsa ja tulla vahvemmaksi auttajaksi.

Auttajan roolissa tulee paljon erilaisia asioita vastaan, ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan, jos varjosi on heikko et voi käsitellä asioita ammattimaisesti. Mutta mikä tahansa auttavaa ihmistyötä tekevä ammatti kyllä kasvattaa ihmisen varjoa todella reippaasti, auttajakin saa surra ja tuntea epäonnistumisia. Hankalia asioita on vain kohdattava, muistettava pitää ammattiminä ja varjo erillään. ”Ns. Joharin ikkuna kuvaa minuuden neljää aluetta: tunnettua minää, salattua minää, toisten näkemää minää ja tuntematonta minää.”

Hyvät auttajat tekevät työtään omalla persoonallaan, antavat ripauksia itsestään autettaville, ovat empaattisia ja kuuntelevia. Osaavat asettua toisen asemaan unohtamatta kuitenkaan sitä mitä itse ovat ja miksi juuri valitsivat elämässään tiensä tulla auttajaksi.

Tässä itse mietinkin kuinka, paljon auttajien hymyn taakse kätkeytyy? Onhan meillä jokaisella huonoja päiviä, ikäviä asioita tapahtuu koko ajan. Auttajan ammattiminän taakse kätkeytyy paljon se mitä näet töissä ja teet et voi tuoda niitä tunteita niinkään työnulkopuolelle ja työnulkopuolella tapahtuvat asiat ovat taas asia erikseen. On hymyiltävä töissä ja tehtävä työt, vaikka tiedät esim. jonkun läheisesi olevan on vakavasti sairas ja ehkä autettavasikin on juuri sairastunut yhtä vakavasti. Tai olet joskus joutunut näkemään läheisessäsi samaa, joka on jo poistunut elämästäsi jättäen varjoosi jäljen.

Tämän kirjan luettuani ymmärrän paremmin mitä tarkoittaa olla auttajan roolissa äitinä lapsilleni, omassa työssäni lähihoitajana, omille läheisilleni ja muille tuttaville.

Lähihoitajan pohjana on koulutus, jotta osaisin auttaa ja olla avuksi, se tieto ja taito mikä karttuu ajan myötä ammattiminäni vielä kasvaessa. Ja kuinka paljon annan omasta persoonastani autettaville ja työtovereilleni työpäivän aikana. Kun suljen työpaikkani oven myös ns. roolini jää sinne, mutta persoonani ja varjoni pysyvät minussa työn ulkopuolellakin kasvaen päiväpäivältä lisää.