HOHU Essee Reeta Reijonen

Vallaton-Hoitaja Elinan raportti, Ilias oy, 2005

Luin Helena Niemeläisen kirjoittaman kirjan, vallaton- Hoitaja Elinan raportti. Kirjan sisällössä on Elinan omakohtaisia kokemuksia sairaalasta. Kirjassa hoitaja Elina työskentelee sairaalassa, jossa hän on joutunut työpaikka kiusatuksi. Elina on joutunut sairaus lomalle kiusaamisen takia.

Hän suoritti hoitotieteen peruskurssin yliopistossa, jos tentit menivät kaikki oikein, läpi päässeet pääsivät seminaariin naapuri kaupunkiin. Elina oli anonut virkavapaata mutta ei saanut, ei palkatonta, ei palkallista, mutta hän sai kuitenkin monta vapaapäivää osastonhoitajalta. Elina pääsi seminaariin mutta joutui itse maksamaan osallistumismaksun. Terveyskeskuksen ylihoitaja olisi tarjonnut kyydin Elinalle, mutta hän pääsi sukulaisen kyydissä sinne, mutta paluukyydillä hän tuli ylihoitajan kyydissä. Elina istui apulaishoitaja Leilan vieressä, joka koko ajan nukahteli. Häntä ei kiinnostanut, koska hän ei ollut lukenut tenttikirjaa. Seminaarissa käytiin keskustelua potilaiden perustarpeista, jonkun tutkijan mukaan niitä olisi 25. Elina käytti hyvän puheenvuoron sanoessaan että niistä vain viisi toteutuu. Kantaa otettiin, mutta kaikki olivat vastaan. Kahvitauolla naapurikylän osastonhoitaja tuli samaan pöytään ja oli samaa mieltä Elinan kanssa, mutta ei uskaltanut ottaa kantaa.

Elina meni johtajan juttusille ja kertoi Elinalle että hänet siirretään toiselle osastolle. Tilanne mennyt liian mahdottomaksi kaikki pelkäsivät häntä jopa omaisetkin. Elina ehdotti että olisi päässyt kotihoitoon, mutta johtaja ei ollut samaa mieltä. Elina oli sairas lomalla.

Osastonhoitaja Riitta oli pohdiskellut pitkään kuolemaa, henkilökunta oli nähnyt häntä unessaan. Joulukuisena aamuna ambulanssipojat tulivat hakemaan Riitan. Elina oli kirjoittanut runon Riitalle mutta hän ei ollut koskaan näyttänyt sitä hänelle. Jouluna aina oli joku kuollut, nyt Elina arvuutteli kuka seuraavaksi kuolisi. Se joulu muutti kaiken Elinan osastolla. Elina sai puhelun aattoaamuna, se oli töistä.  Kerrottiin että Riitta oli kuollut yövuoteelleen. Riitan mies oli tuonut suklaarasian osastolle, jonka Riitta oli varannut. 

Elina oli palannut töihin sairasloma jälkeen. Hän oli saanut kirjeen, jossa johtaja kutsui Elinan hänen luokseen. Johtaja oli sanonut jo aikaisemmin että vaihtaa Elinan osastoa.  Nyt johtaja oli pyytänyt Elinan luokseen juuri sen takia. Elina siirrettäisiin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Elinalla oli ennakkoluuloja osastoa vastaan, koska hän tykkäsi olla nykyisellä osastolla. Elina oli ollut muutaman viikon osastolla. Hän alkoi viihtyä siellä.  Elina kävi tervehtimässä vanhoja työkavereita vanhalla osastolla. He toivoivat kovasti, että Elina tulisi takaisin.

Kirja kertoo Elinan työurastaan eri osastoilla. Kirja oli pitkäveteinen ja haastavaa luettavaa. Elinaa oli kiusattu pitkin hänen uraansa ja kukaan ei oikein pitänyt hänestä. Kirjassa tulee ilmi myös työpaikkakiusausta.

HOHU Essee Esa Hyytiäinen

940 Päivää isäni muistina

Hanna Jensen

Luin kirjan nimeltään ”940 päivää isäni muistina” jonka on kirjoittanut helsinkiläinen vapaa toimittaja Hanna Jensen. Joka kertoo kirjassaan siitä kuinka vuonna 2009 hän alkaa huomata muutoksia isänsä käyttäytymisessä: isälle tuli uusia kummia tapoja ja hän alkoi perua tapaamisiaan.

Jensen huomaa, ettei kaikki ole hänen isänsä kohdalla niin kuin pitäisi. Mutta hän ei osannut aavistaa, että mitä tämän takana olisi. Samana vuonna hänen isälleen diagnosoitiin Alzheimerin tauti ja keskivaikea dementia, jotka tulivat Jensenille kuin yllätyksenä.

Jensen kertoo kirjassaan isänsä muistisairauden etenemisestä ja siitä miten se on raskasta isälle, mutta myös tyttärelle. Kirjassa seurataan hänen isänsä sairauden etenemistä alkumetreiltä aina loppumetreille saakka. Jensen on koonnut kirjaansa tietoa sairaudesta ja perehtynyt siihen samalla, kun hän on seurannut miten hänen isänsä muistisairaus etenee. Hän myös kertoo, että muistisairauden tuomat muutokset eivät ole pelkästään huonoja, vaan huonojen asioiden keskeltä voi nähdä myös jotakin hyvää.

Tykkäsin kirjasta paljon, koska se oli tosi mielenkiintoinen ja siitä sai paljon uutta tietoa muistisairauksiin liittyen. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, jota kiinnostaa muistisairaudet ja niiden eteneminen.

HOHU Essee Eevi Mikkonen

Edelleen Alice

2014, ohjaajat Wash Westmoreland ja Richard Glatzer

Edelleen Alice kertoo Columbian yliopiston kielitieteiden professori Alice Howlandista, joka sairastuu varhaisiän Alzheimeriin. Aluksi Alice unohtaa sanan sieltä ja toisen täältä, kunnes huomaa laajempia häiriöitä muistissaan.

Alicen neurologi kertoo, että Alzheimerin tauti on vaikeampi havaita älykkäillä ihmisillä, koska näillä on taipumusta peitellä ongelmiaan, kuten Alicekin aluksi tekee. Lisätestit paljastavat ongelmia lähimuistissa.

Elokuvassa seurataan Alicen arkea, kuinka hän kamppailee sairauden kanssa, samalla perhe seuraa Alicen hidasta rappeutumista. Taudin edetessä Alice unohtaa hiljalleen jopa omat lapsensa.

"Alzheimeria ei pysäytä mikään, eikä se anna armoa kenellekään"

Itse pidin elokuvasta tosi paljon. Suosittelen elokuvaa kaikille joita kiinnostaa Alzheimerin tauti. Elokuvassa sai vähän näkemystä kyseisestä taudista,  Mitä tapahtuu kun tauti etenee? Miten sairautta hoidetaan? jne.

Elokuva perustuu Lisa Genovan samannimiseen romaaniin, romaani on julkaistu 2007. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta tulen sen lukemaan jossakin vaiheessa.

HOHU essee Sanni Koukkunen

Dementia, opettajamme: äidin ja tyttären tarina

Eila Ilenius

Kirjassaan Ilenius kertoo siitä, kun hänen äitinsä sairastui vaskulaariseen dementiaan ja kuinka se vaikutti heidän elämäänsä. Hänen äiti aluksi pystyi asumaan kotona kotihoidon tukemana, mutta kun kotona alkoi tulla vaikeuksia kotihoidonkin avunkin kanssa Ilenius jätti työnsä huolehtiakseen äidistään.

 Ileniuksen äiti pääsi dementiaryhmäkotiin kun hän oli 89- vuotias. Ileniukselle päätös oli vaikea, koska hänen äitinsä vastusti ajatusta, mutta hän tiesi silti, että ryhmäkoti on paras vaihtoehto. Aluksi hänelle oli vaikeaa jättää äitinsä ryhmäkotiin, vieraiden hoitajien käsiin. Mutta sitten kun hänen äitinsä sopeutui ryhmäkotiin ja viihtyikin siellä, hän pystyi myös lomailemaan ja huolehtimaan itsestään ja olla huolehtimatta äidistään, koska hän tiesi, että hoitajat huolehtivat hänestä.

Kun Ileniuksen äidin kunto huononi hän joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle. Ilenius oli äitinsä vierellä hänen viimeiset viikkonsa. Hän kävi aina katsomassa äitiään kun oli mahdollista ja oli äitinsä tukena kuoleman lähestyessä. Kun Ileniuksen äidin viimehetket lähestyivät hän sai viettää äitinsä kanssa ”hiljaisen viikon” terveyskeskuksessa. Hän jopa yöpyi terveyskeskuksessa ja hän oli paikalla kun hänen äitinsä kuoli. Kirja oli tunteita herättävä ja Ilenius kertoi kirjassaan hyvin siitä, miten rankkaa se on omaisille kun läheinen sairastuu ja miten tärkeää on olla läsnä vaikeiden aikojenkin aikana.

HOHU Essee Johanna Muikku

Can Alzheimer´s Be Stopped?

53min, 2016 Ohjaaja Sarah Holt

 

 

 

Tässä dokumentissa tulee hyvin nähtäville alzheimeriin sairastuneet ihmiset ja niiden sukulaiset. Jotka kamppailevat sairautta vastaan ja haluavat olla apuna lääketieteelle uusien lääkkeiden markkinoille tuonnissa ja että lääkkeet tehoaisivat.

Uskallusta pitää olla jotta antaa lääketehtaiden pitää sinua tai koko sukua koekaniinina, ajatella itseään ja jopa omia lapsiaan tämän sairauden takia, koska sairaus on geneettinen. Etkä voi tietää ennen tuloksia jotka voivat kestää jopa viisi vuotta että oletkin saanut pelkkää lume lääkettä tai vielä pahempaa alat saamaan jopa aivoja turvottavia haittavaikutuksia, päänsärkyä kyseisestä lääkkeestä minkä tehoa ei olla vielä todistettu.

Tässä dokumentissa ilmenee miten kavala sairaus alzheimer onkaa. Se vie sinun muistin totaalisesti ja huomaamatta voit ollakin sairastunut jo tautiin. Ja miten pahalta se voi itselleen tuntua, kun ei muista edes mikä päivä on tai omien lapsiensa nimiä.  Ennen kuin ensimmäiset merkit näkyvätkään olet saattanut sairastaa sitä jo tietämättäsi ja niin kuin tässäkin, pyörällä pahasti kaatuminen johti aivotärähdykseen ja siitä sitten aivokuvauksiin missä todettiin alzheimer. Ja tämäkin ihminen oli vain laittanut muistamattomuutensa työ stressin piikkiin, vaikka kyse olikin paljon vakavammasta.

Tämä dokumentti selvensi minulle paljon asioita mistä sairaus johtuu, siihen tarvitaan kaksi tekijää aivoissa. Ja ehkä vasta vuonna 2020 lääketiede on lähempänä läpimurtoa, kun tämäkin sairaus on ollut tiedossa jo vuosisadan verran.

Tässäkin dokumentissa huomaa miten nopeasti sairaus toisilla etenee, voi joutua ihan vuodepotilaaksi asti jopa alle vuodessa. Sitten näitä joilla sairaus etenee hitaammin ja voit sairastaa pidempään mikä on varmaan sukulaisille todella tuskallista. Miettiä että ihminen on siinä, mutta hän on ihan tietämätön kaikesta, kuka siinä on vaikka, olisit hänen aviopuoliso, lapsi tai lapsenlapsi. Sitten tällaista jatkuisi 20 vuotta. Ja kun joillakin tauti ilmenee jo 45-vuotiaana, kun yleisin sairastumisen ilmeneminen on vasta 65-vuotiaana.

Katsoin kyseisen dokumentin itse kolme kertaa ja jäin todellakin pohtimaan tätä sairautta jota ei onneksi suvussani ole, sain enemmän ymmärrystä muistisairauksiin. Ja kuinka ne voivat koskettaa laajasti koko maapallon väestöä. Toivon todellakin, että tähän sairauteen kehitetään hyvä lääke. Joka on tehokas, ilman isoja haittavaikutuksia. Ja että lääkekehitykseen löytyisi rahaa.

 

HOHU Essee Jasna Oinonen

Lääkkeillä vaiennetut vanhukset

Riikka kaihovaara

Dokumentissa kerrottiin muistisairaiden lääkkeiden väärin käytöstä, Muistisairaalle määrätään helposti psykoosi lääkkeitä, jotta saataisiin ihminen elämään nykyhetkessä eikä olisi levoton, näkisi harhoja, huutele omiaan.

Dokumentissa kerrottiin esimerkki alzheimeria sairastavasta henkilöstä, joka joutui hoitoon hoitamattomasta virtsatie tulehduksesta. Henkilö joutui hoitoon ja hänen yleiskunto, muisti ja liikuntakyky huononivat ja puhekyky hävisi. Omainen rupesi selvittämään asiaa miksi näin on käynyt. Selvisi että hänelle oli annettu risperdal nimistä lääkettä. Hänen voinnin heikkenemisen syyt olivat etenevä Alzheimerin tauti ja lääkitys.

Muistisairaille määrätään nykyistä helpommin psykoosilääkkeitä, jotka ei ole oikea keino hoitaa muistisairaita. Psykoosilääkkeitä määrätään jopa henkilökunnan helpottamiseksi, jos potilas on hankala.

Valitsin tämän dokumentin ,koska minua kiinnostaa muistisairaiden hoito ja miten heitä kohdellaan ja miten hoitajat suhtautuvat muistisairaan hoitamiseen ja kohteluun.

HOHU Essee Niko Sutinen

Matkalla Floridaan, Ohjaaja: Philippe Le Guay

Elokuva käsittelee kahdeksankymppistä Claude Lherminieriä, joka on jo vuosikausia sitten eläköitynyt paperitehtailija. Muistiongelmistaan huolimatta hän ei omasta mielestään apua kaipaa, ja hän tekee kaikkensa häätääkseen tempauksillaan ulos talostaan yhden jos toisenkin kotihoitajan.

 

”Eräänä päivänä hän päättää lähteä kuitenkin Floridaan, mutta miksi?”

 

Elokuvan päähenkilöllä sairastaa Alzheimerin tautia, mikä ilmenee aluksi muistin temppuiluna, asioiden unohtamisena, tavaroiden hukkaamisena ja niiden katoamiseen liittyviä harhaluuloja. Joka myöhemmin etenee mm. menneisyydessä elämiseen, persoonallisuuden heittelemiseen, taitojen unohtamiseen ja harhojen näkemiseen.

 

Sairauden pahentuessa ja ongelmien kasaantuessa hänen tyttärensä Carole lopulta päättää, että hänen isänsä ei pysty asumaan kotonaan. Mutta sekään ei taida onnistua ongelmitta.

 

Omasta mielestäni elokuva oli hyvä ja tuo hyvin esille tautiin liittyvät oireet ja miten raskasta tauti on myös läheisille.

 

Lähihoitaja opiskelijana huomaa myös joitakin asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä oikeissa tilanteissa. esim. jättää muistisairasta ilman tarkkailua ulkona ollessa.