KTO Essee Stina Tammivuo

Kirjailija: Kaj Hedman

Kirjan nimi: Paniikissa seuranani ahdistus

Kustantaja: Kirjapaja Helsinki

Ilmestymisvuosi: 2003

”Tämä on kirja elämän elämisestä ”ulkopuolella”. Yritän kertoa, siitä millaista on kadottaa elämässä ja yrittää löytää se uudelleen. Kun sanon ”kadottaa”, tarkoitan sitä sekä sisäisessä, sielullisessa merkityksessä että kirjaimellisesti. Symbioottinen suhteeni vanhempiini ja erityisesti äitiini on riistänyt minulta mahdollisuuden omaan, aitoon minuuteen. Se on tehnyt minusta rajatilatapauksen. Paniikkikohtaukset, pakkomielteet ja sosiaaliset pelot, mutta ennen kaikkea vaikea persoonallisuushäiriö on aiheuttanut sen, etten ole kyennyt elämään normaalia elämää. Se herättää erilaisia vaikeasti käsiteltäviä tunteita. Niihin kuuluu voimakkaita pettymyksiä, katkeruuden, turhautumisen ja vihan tunteita, mutta myös toivottomuutta ja alistumista.”

Kaj Hedman kertoo omasta elämästään, millaista on elää paniikkihäiriön, voimakkaan ahdistuksen ja rajatilakokemusten kanssa. Hedman yrittää etsiä syitä sairastumisesta elämänvaiheistaan ja perhehistoriasta. Hän muistelee vanhoja mm. lapsuuttaan millaista aikuisilla silloin oli ja suhdettaan perheeseen. Sairaus kaventaa ja rajaa elinpiiriä, mutta on opettanut elinpiiriä. Intiimiset suhteet ja internet vähentävät eristäytymistä.

”Ilma oli harmaa, pilvinen ja kolea Vaasassa elokuun 1963 lopussa. Kävelin käsi kädessä isäni kanssa, kuten minulla oli tapana. Yritin kaikin voimin ylipuhua häntä, jotta minun ei olisi tarvinnut mennä kouluun. Olinhan tuntenut aloittaessani lastentarhan ja muissa tilanteissa, etä en selviytynyt, jos jouduin olemaan erossa vanhemmistani. En tiedä käsittivätkö he tilanteen olleen aivan epänormaali. Tavallinen koulunaloittamispelko olisi ollut aivan ymmärrettävää, mutta tällainen mielipuolinen kauhu… He selvästi vain ajattelivat minun olevan hieman liian tunteileva.”

Kaj kertoo, että yksinäisyys on jatkuva ongelma ihmiselle, joka kärsii rajatilatyypin persoonallisuushäiriöstä, paniikkiahdistuksesta ja muista psyykkisistä vaivoista, koska ”terveet ihmiset” pitemmän päälle eivät kestä sairastuneen eristynyttä itsestä keskeisyyttä. Sitä paitsi kyvyttömyys sietää yksinäisyyttä ja ymmärtää sitä on yksi rajatilahäiriön tyypillisimpiä oireita.

Hänen todellinen kotipaikka tässä maailmassa oli monien vuosien ajan kesähuvila, joka kuului heidän elämään jo varhaisimmassa lapsuudessaan. Hänen enonsa N rakennutti sen juuri ennen kajin syntymää ja sukua – toisin sanoen enonsa ja äidinsä äiti, he, sekä äidin sisar perheineen – Kokoontui siellä kesäisin aina kun oli mahdollista. Muutamaan vuotta myöhemmin, ollessani seitsemän tai kahdeksan, isä osti Öjän ”takaisin”. Hänen enonsa oli pari-kolmea vuotta aikaisemmin myynyt huvilan lehtimiehelle, joka myöhemmin muutti Ruotsiin eikä sillä enää ollut hänelle käyttöä.

Minun mielestä tämä kirja oli todella hyvä ja kertoi, millaista on elää paniikkihäiriön ja ahdistuksen kanssa. On pitänyt olla vahva ihminen että on selvinnyt ja pystynyt kertomaan elämästään. Suosittelen kirjan lukemista.

SAHU essee Roosa Lampinen

Muutoksii

Elokuvan Muutoksii pääosassa on Helsingissä asuva12-vuotias poika nimeltä Antti. Antilla on paljon ongelmia koulussa sekä kotona. Koulu hänellä menee huonosti, koska hän ei keskity tunneilla, ja häntä kiusaa hänen luokan pahapoika Riku. Antin paras kaveri on somalipoika nimeltä Muhis ja he käyvät samaa koulua Herttoniemessä. Poikien ystävyys on mennä pilalle ikävän onnettomuuden takia.

Antti on tapansa mukaan myöhässä koulusta ja hän keksii opettajalle pikaisen selityksen siitä, miksi tämä on myöhässä. Se on Antille kymmenes myöhästyminen vähälle aikaa ja hän saa siitä jälki-istunnon.

Muhis esittelee Antille uutta puhelintaan, jonka hän on saanut serkultaan. Serkku on kuitenkin varastanut Rikun isältä Veijolta, jota pojat kutsuvat rasisti-Raneksi. Veijo on huomannut puhelimensa kadonneen ja valittaa siitä baarissa tarjoilijalle, joka on heittämässä tätä pihalle. Samalla Veijo huomaa Antin ja Muhiksen, sekä puhelimensa, jota Muhis selailee. Veijo suoraa poikia kallion reunalle, jossa hän hyökkää poikien kimppuun saadakseen puhelimensa takaisin, mutta puolustukseksi Antti tönäisee Veijoa, joka putoaa vahingossa kallion reunalta mereen.  Pojat luulevat Veijon kuolleen ja he pakenevat paikalta. Pojat menevät linja-autoon, jossa Muhiksen veli kuskina, siellä pojat sopivat etteivät kerro asiasta koskaan kenellekään.

Seuraavana päivänä Antti menee kouluun kerrankin ajoissa.  Antti on järkyttynyt edellispäivän tapahtumasta ja näkee kesken tunnin painajaisia, koska hän on nukahtanut tunnille, josta herää painajaiseen ja huutaa ”ei”. Opettaja on kertonut Antin nukkuessa mitä tehdä tunnilla. Antin herätessä painajaisesta hän joutuu aloittamaan parityöskentelyn vieressä istuvan tytön Maisan kanssa.

Antilla on alkanut ruokatunti. Antin luokalla oleva Maisa on kertonut opettajalle edellisellä tunnilla olleensa nälkälakossa. Hän on kalpea ja pyörtyy keskelle ruokalan lattiaa. Antti yrittää herätellä Maisaa, jolloin opettaja juoksee paikalle ja kysyy mitä on tapahtunut. Antin kiusaaja Riku valehtelee Antin tönäisseen Maisaa, jolloin Antti hyökkää Rikun kimppuun. Opettaja tulee väliin, jolloin Antti puree opettajaa kädestä. Antin äiti kutsutaan kouluun keskustelemaan tapahtumassa. Opettajat erottavat Antin muutamaksi viikoksi koulusta ja käskevät tämän mennä ADHD-testeihin, jonka jälkeen tämä olisi taas tervetullut kouluun.

Antti käy testeissä, jossa hänelle todetaan ADHD ja ADD. Hän saa tähän lääkityksen. Antin äiti yrittää udella tältä mikä häntä vaivaa ja missä tämän uusi lippis lippalakki on. Antti valehtelee sen jääneen Muhiksen luo, vaikka se putosi Veijon mukana mereen.

Veijo on joutunut putoamisen takia sairaalaan, koska on loukkaantunut todella vakavasti. Aluksi hän ei muista mitään, edes omia lapsiaan. Hänen muistinsa alkaa kuitenkin pikkuhiljaa palailla. Veijon Poika Riku ja hänen muut sukulaisensa päättävät kostaa, mutta kuitenkin somaleille, koska he luulevat somaliporukan tyrkänneet tämän kalliolta alas, koska Veijolla oli ollut aikaisemmin jotain kärhämää tämän somaliporukan kanssa.

Antti kuulee kostoaikeista ja siitä, että Veijo onkin hengissä. Hän alkaa suunnitella Muhiksen kanssa pakenemista Tanskaan Muhiksen sukulaisen luo.

Antti on menossa Muhiksen luo, mutta tämä onkin laitettu lastenkotiin, koska hänkin on nähnyt yöllä painajaisia Veijon putoamisesta. Muhiksen ja Antin ystävyys kielletään, koska Muhiksen äidin mukaan Antti on tälle huonoa seuraa. Anttia tämä surettaa ja purkaa tunteitaan riehumalla jossakin varastossa.

Antti on keksinyt tavan kerätä rahaa pakoreissua varten. Hän on valehdellut äidilleen ADHD lääkityksen tehon laskeneen, jolloin tämä on saanut lisätä annosta, mutta kuitenkin laittaa puolet päivän lääkeannoksesta purkkiin ja myy siten niitä eteenpäin.

Maisa on huomannut Antin ja Muhiksen oudon käytöksen, josta tämä arvaa Antin tönäisseen Rikun isän eli Veijon mereen. Antti kertoo tapahtuneen Maisalle. Maisa kertoo nähneensä Antin äidin poikaystävän Joukon Rikun luona. Jouko on rasisti ja on mukana juonessa kostaa somaleille. Jouko on kalastaessaan löytänyt Antin lippalakin ja luulee Muhiksen varastaneen tämän Antilta.

Maisa on Antin luona he pakenevat Joukoa ikkunasta. Antti ottaa rahat ja loput lääkkeet mukaansa, jotka myy saadakseen lisää rahaa. Antti ja Maisa koittavat löytää Muhiksen, koska rasistiporukka meinaa ruveta jahtaamaan Muhista.

Antti törmää sattumalta Muhikseen ja he yrittävät paeta laivalla Helsingistä, mutta huonoksi tuurikseen he eivät pääse laivaan, koska heillä ei ole täysi-ikäisiä valvojia. Pojat päättävät mennä huvipuistoon Linnanmäelle, jossa he viettävät mukavan päivän, kunnes menevät somaliporukan luo, jossa muut kertovat Antille ja Muhikselle, että rasistiporukka oli hakannut Muhiksen veljen.

Antti kertoo Rikulle tämän tönäisseen Veijon kalliolta alas. Tästä syntyy tappelu, jonka seurauksen rasistiporukka alkaa jahdata Muhista, mutta Antti pääsee piiloon ja menee pyytämään apua Muhiksen veljeltä. Tämä ei auta Anttia, joten Antti varastaa linja-auton, jolla tämä pelasta Muhiksen, Maisan ja Rikun. He pakenevat linja-autolla pitkän matkan, mutta jäävät kuitenkin elokuvan lopussa jollekin pellolle oleskelemaan.

Mielestäni elokuvassa näkyi paljon ongelmatilanteita, joita olisi voinut ennaltaehkäistä monella erilaisella tavalla. Esimerkiksi opettaja olisi voinut ottautua Maisan syömättömyyteen paremmin, koska tämä oli siitä jo aikaisemmin sanonut. Tällä olisi voinut ehkäistä pyörtymisen. Toisena esimerkkinä opettajat ja terveydenhoitaja olisivat voineet kehottaa Antin aikaisemmin ADHD-testeihin sekä Antin äiti olisi voinut ottaa asian vakavammin, koska Antti olisi voinut jo aikaisemmin ruveta keskittymään paremmin koulun käyntiin. Elokuva oli mielestäni ihan katsomisen arvoinen ja opettavainen siitä mihin asioiden ei pitäisi antaa mennä. Loppukohtaus elokuvassa jää arvoitukseksi, mitä tulee vielä tapahtumaan ja saadaanko asia ratkeamaan.

HOHU Essee Reeta Reijonen

Vallaton-Hoitaja Elinan raportti, Ilias oy, 2005

Luin Helena Niemeläisen kirjoittaman kirjan, vallaton- Hoitaja Elinan raportti. Kirjan sisällössä on Elinan omakohtaisia kokemuksia sairaalasta. Kirjassa hoitaja Elina työskentelee sairaalassa, jossa hän on joutunut työpaikka kiusatuksi. Elina on joutunut sairaus lomalle kiusaamisen takia.

Hän suoritti hoitotieteen peruskurssin yliopistossa, jos tentit menivät kaikki oikein, läpi päässeet pääsivät seminaariin naapuri kaupunkiin. Elina oli anonut virkavapaata mutta ei saanut, ei palkatonta, ei palkallista, mutta hän sai kuitenkin monta vapaapäivää osastonhoitajalta. Elina pääsi seminaariin mutta joutui itse maksamaan osallistumismaksun. Terveyskeskuksen ylihoitaja olisi tarjonnut kyydin Elinalle, mutta hän pääsi sukulaisen kyydissä sinne, mutta paluukyydillä hän tuli ylihoitajan kyydissä. Elina istui apulaishoitaja Leilan vieressä, joka koko ajan nukahteli. Häntä ei kiinnostanut, koska hän ei ollut lukenut tenttikirjaa. Seminaarissa käytiin keskustelua potilaiden perustarpeista, jonkun tutkijan mukaan niitä olisi 25. Elina käytti hyvän puheenvuoron sanoessaan että niistä vain viisi toteutuu. Kantaa otettiin, mutta kaikki olivat vastaan. Kahvitauolla naapurikylän osastonhoitaja tuli samaan pöytään ja oli samaa mieltä Elinan kanssa, mutta ei uskaltanut ottaa kantaa.

Elina meni johtajan juttusille ja kertoi Elinalle että hänet siirretään toiselle osastolle. Tilanne mennyt liian mahdottomaksi kaikki pelkäsivät häntä jopa omaisetkin. Elina ehdotti että olisi päässyt kotihoitoon, mutta johtaja ei ollut samaa mieltä. Elina oli sairas lomalla.

Osastonhoitaja Riitta oli pohdiskellut pitkään kuolemaa, henkilökunta oli nähnyt häntä unessaan. Joulukuisena aamuna ambulanssipojat tulivat hakemaan Riitan. Elina oli kirjoittanut runon Riitalle mutta hän ei ollut koskaan näyttänyt sitä hänelle. Jouluna aina oli joku kuollut, nyt Elina arvuutteli kuka seuraavaksi kuolisi. Se joulu muutti kaiken Elinan osastolla. Elina sai puhelun aattoaamuna, se oli töistä.  Kerrottiin että Riitta oli kuollut yövuoteelleen. Riitan mies oli tuonut suklaarasian osastolle, jonka Riitta oli varannut. 

Elina oli palannut töihin sairasloma jälkeen. Hän oli saanut kirjeen, jossa johtaja kutsui Elinan hänen luokseen. Johtaja oli sanonut jo aikaisemmin että vaihtaa Elinan osastoa.  Nyt johtaja oli pyytänyt Elinan luokseen juuri sen takia. Elina siirrettäisiin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Elinalla oli ennakkoluuloja osastoa vastaan, koska hän tykkäsi olla nykyisellä osastolla. Elina oli ollut muutaman viikon osastolla. Hän alkoi viihtyä siellä.  Elina kävi tervehtimässä vanhoja työkavereita vanhalla osastolla. He toivoivat kovasti, että Elina tulisi takaisin.

Kirja kertoo Elinan työurastaan eri osastoilla. Kirja oli pitkäveteinen ja haastavaa luettavaa. Elinaa oli kiusattu pitkin hänen uraansa ja kukaan ei oikein pitänyt hänestä. Kirjassa tulee ilmi myös työpaikkakiusausta.

HOHU Essee Esa Hyytiäinen

940 Päivää isäni muistina

Hanna Jensen

Luin kirjan nimeltään ”940 päivää isäni muistina” jonka on kirjoittanut helsinkiläinen vapaa toimittaja Hanna Jensen. Joka kertoo kirjassaan siitä kuinka vuonna 2009 hän alkaa huomata muutoksia isänsä käyttäytymisessä: isälle tuli uusia kummia tapoja ja hän alkoi perua tapaamisiaan.

Jensen huomaa, ettei kaikki ole hänen isänsä kohdalla niin kuin pitäisi. Mutta hän ei osannut aavistaa, että mitä tämän takana olisi. Samana vuonna hänen isälleen diagnosoitiin Alzheimerin tauti ja keskivaikea dementia, jotka tulivat Jensenille kuin yllätyksenä.

Jensen kertoo kirjassaan isänsä muistisairauden etenemisestä ja siitä miten se on raskasta isälle, mutta myös tyttärelle. Kirjassa seurataan hänen isänsä sairauden etenemistä alkumetreiltä aina loppumetreille saakka. Jensen on koonnut kirjaansa tietoa sairaudesta ja perehtynyt siihen samalla, kun hän on seurannut miten hänen isänsä muistisairaus etenee. Hän myös kertoo, että muistisairauden tuomat muutokset eivät ole pelkästään huonoja, vaan huonojen asioiden keskeltä voi nähdä myös jotakin hyvää.

Tykkäsin kirjasta paljon, koska se oli tosi mielenkiintoinen ja siitä sai paljon uutta tietoa muistisairauksiin liittyen. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, jota kiinnostaa muistisairaudet ja niiden eteneminen.

HOHU Essee Eevi Mikkonen

Edelleen Alice

2014, ohjaajat Wash Westmoreland ja Richard Glatzer

Edelleen Alice kertoo Columbian yliopiston kielitieteiden professori Alice Howlandista, joka sairastuu varhaisiän Alzheimeriin. Aluksi Alice unohtaa sanan sieltä ja toisen täältä, kunnes huomaa laajempia häiriöitä muistissaan.

Alicen neurologi kertoo, että Alzheimerin tauti on vaikeampi havaita älykkäillä ihmisillä, koska näillä on taipumusta peitellä ongelmiaan, kuten Alicekin aluksi tekee. Lisätestit paljastavat ongelmia lähimuistissa.

Elokuvassa seurataan Alicen arkea, kuinka hän kamppailee sairauden kanssa, samalla perhe seuraa Alicen hidasta rappeutumista. Taudin edetessä Alice unohtaa hiljalleen jopa omat lapsensa.

"Alzheimeria ei pysäytä mikään, eikä se anna armoa kenellekään"

Itse pidin elokuvasta tosi paljon. Suosittelen elokuvaa kaikille joita kiinnostaa Alzheimerin tauti. Elokuvassa sai vähän näkemystä kyseisestä taudista,  Mitä tapahtuu kun tauti etenee? Miten sairautta hoidetaan? jne.

Elokuva perustuu Lisa Genovan samannimiseen romaaniin, romaani on julkaistu 2007. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta tulen sen lukemaan jossakin vaiheessa.

HOHU essee Sanni Koukkunen

Dementia, opettajamme: äidin ja tyttären tarina

Eila Ilenius

Kirjassaan Ilenius kertoo siitä, kun hänen äitinsä sairastui vaskulaariseen dementiaan ja kuinka se vaikutti heidän elämäänsä. Hänen äiti aluksi pystyi asumaan kotona kotihoidon tukemana, mutta kun kotona alkoi tulla vaikeuksia kotihoidonkin avunkin kanssa Ilenius jätti työnsä huolehtiakseen äidistään.

 Ileniuksen äiti pääsi dementiaryhmäkotiin kun hän oli 89- vuotias. Ileniukselle päätös oli vaikea, koska hänen äitinsä vastusti ajatusta, mutta hän tiesi silti, että ryhmäkoti on paras vaihtoehto. Aluksi hänelle oli vaikeaa jättää äitinsä ryhmäkotiin, vieraiden hoitajien käsiin. Mutta sitten kun hänen äitinsä sopeutui ryhmäkotiin ja viihtyikin siellä, hän pystyi myös lomailemaan ja huolehtimaan itsestään ja olla huolehtimatta äidistään, koska hän tiesi, että hoitajat huolehtivat hänestä.

Kun Ileniuksen äidin kunto huononi hän joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle. Ilenius oli äitinsä vierellä hänen viimeiset viikkonsa. Hän kävi aina katsomassa äitiään kun oli mahdollista ja oli äitinsä tukena kuoleman lähestyessä. Kun Ileniuksen äidin viimehetket lähestyivät hän sai viettää äitinsä kanssa ”hiljaisen viikon” terveyskeskuksessa. Hän jopa yöpyi terveyskeskuksessa ja hän oli paikalla kun hänen äitinsä kuoli. Kirja oli tunteita herättävä ja Ilenius kertoi kirjassaan hyvin siitä, miten rankkaa se on omaisille kun läheinen sairastuu ja miten tärkeää on olla läsnä vaikeiden aikojenkin aikana.

HOHU Essee Johanna Muikku

Can Alzheimer´s Be Stopped?

53min, 2016 Ohjaaja Sarah Holt

 

 

 

Tässä dokumentissa tulee hyvin nähtäville alzheimeriin sairastuneet ihmiset ja niiden sukulaiset. Jotka kamppailevat sairautta vastaan ja haluavat olla apuna lääketieteelle uusien lääkkeiden markkinoille tuonnissa ja että lääkkeet tehoaisivat.

Uskallusta pitää olla jotta antaa lääketehtaiden pitää sinua tai koko sukua koekaniinina, ajatella itseään ja jopa omia lapsiaan tämän sairauden takia, koska sairaus on geneettinen. Etkä voi tietää ennen tuloksia jotka voivat kestää jopa viisi vuotta että oletkin saanut pelkkää lume lääkettä tai vielä pahempaa alat saamaan jopa aivoja turvottavia haittavaikutuksia, päänsärkyä kyseisestä lääkkeestä minkä tehoa ei olla vielä todistettu.

Tässä dokumentissa ilmenee miten kavala sairaus alzheimer onkaa. Se vie sinun muistin totaalisesti ja huomaamatta voit ollakin sairastunut jo tautiin. Ja miten pahalta se voi itselleen tuntua, kun ei muista edes mikä päivä on tai omien lapsiensa nimiä.  Ennen kuin ensimmäiset merkit näkyvätkään olet saattanut sairastaa sitä jo tietämättäsi ja niin kuin tässäkin, pyörällä pahasti kaatuminen johti aivotärähdykseen ja siitä sitten aivokuvauksiin missä todettiin alzheimer. Ja tämäkin ihminen oli vain laittanut muistamattomuutensa työ stressin piikkiin, vaikka kyse olikin paljon vakavammasta.

Tämä dokumentti selvensi minulle paljon asioita mistä sairaus johtuu, siihen tarvitaan kaksi tekijää aivoissa. Ja ehkä vasta vuonna 2020 lääketiede on lähempänä läpimurtoa, kun tämäkin sairaus on ollut tiedossa jo vuosisadan verran.

Tässäkin dokumentissa huomaa miten nopeasti sairaus toisilla etenee, voi joutua ihan vuodepotilaaksi asti jopa alle vuodessa. Sitten näitä joilla sairaus etenee hitaammin ja voit sairastaa pidempään mikä on varmaan sukulaisille todella tuskallista. Miettiä että ihminen on siinä, mutta hän on ihan tietämätön kaikesta, kuka siinä on vaikka, olisit hänen aviopuoliso, lapsi tai lapsenlapsi. Sitten tällaista jatkuisi 20 vuotta. Ja kun joillakin tauti ilmenee jo 45-vuotiaana, kun yleisin sairastumisen ilmeneminen on vasta 65-vuotiaana.

Katsoin kyseisen dokumentin itse kolme kertaa ja jäin todellakin pohtimaan tätä sairautta jota ei onneksi suvussani ole, sain enemmän ymmärrystä muistisairauksiin. Ja kuinka ne voivat koskettaa laajasti koko maapallon väestöä. Toivon todellakin, että tähän sairauteen kehitetään hyvä lääke. Joka on tehokas, ilman isoja haittavaikutuksia. Ja että lääkekehitykseen löytyisi rahaa.