HYTO Essee Tuukka Oinonen

Pirkko Siltala elämän haluaa tulla eletyksi

Kirjassa kerrotaan vanhuudesta ja siitä, mitä iän myötä voi ilmetä. Iän myötä voi tulla syrjityksi esimerkiksi jonkin sairauden, ulkonäön tai erilaisuuden vuoksi. Kaikki nämä voivat johtaa yksinäisyyteen, josta voi taas seurata vakavia masennus jaksoja. Myös tukiverkoston sairastuminen ja kuoleminen aiheuttaa yksinäisyyttä. Vanhuksetkin voivat olla ujoja ja hävetä esimerkiksi julkisilla paikalla liikkumista rollaattorin tai jonkin muun liikkumisen apuvälineen kanssa. Jos vanhus joutuu vanhainkotiin voi se aiheuttaa tukiverkoton rappetumista. Myös pari suhteessa voi jommasta kummasta tulla toisen omaishoitaja fyysisen tai psyykkisen vaivan vuoksi. Tämä myös kuormittaa paljon omaishoitajaa. Myös vanhetessa suhde lapsiin voi huonontua heidän eläessään omaa elämää eri paikkakunnilla tai jopa erimaassa. Jos taas puolestaan vanhus puolestaan sairastaa muistisairautta, voi hänen todellisuuden taju heikentyä jolloin hän elää menneessä ja vuosia sitten kuolleet ihmiset elävät arjessa hänen mukanaan. Myös ajankulun sekä päivän ja yön erottaminen aiheuttaa muistisairaalle ongelmia. Muistisairaasta voi tulla myös väkivaltainen jolloin heidät monesti sijoitetaan vanhainkotiin.

HYTO Essee Santeri Pulkkinen

Kiss & Cry

Elokuvassa on 17 vuotias nuori teini Carley, joka harrastaa taitoluistelua. Luistelu harjoituksissa Carley yski aina ja kaikki luuli, että hänellä on astma. Carley oli poikaystävänsä kanssa treffeillä ja pyörtyy lattialle. Ambulanssi kuljettaa Carleyn sairaalaan ja siellä todetaan, että hänellä on kurkkusyöpä. Tyttö joutui lopettamaan luistelun pitkäksi aikaa syövän takia, mutta tyttö saa aloittaa luistelun uudestaan 2kuukauden päästä. Carley oli jo parantumassa syövästä ja hänelle sanottiin, että selviät todennäköisesti tästä. Viimeisellä tarkastuksella syöpä oli levinnyt keuhkoihin. Carley kuoli 19 vuotiaana.

Tykkäsin elokuvasta, koska siinä oli erikoisia käänteitä.

HYTO Essee Tamara Antonishyna

Kukkia Algernonille on yhdysvaltalaisen Daniel Keyesin kirjoittama romaani. 

Tämä on yksi lempikirjoistani ja nyt TOPPIn jälkeen näen kirjan aivan uudessa valossa.

Romaani kertoo 32-vuotiaasta Charlie Gordonista. Hän on kehitysvammainen. Hän sai ainutlaatuisen tilaisuuden lisätä omaa älykkyyttään normaalille tasolle aivoleikkauksen avulla. Ennen häntä tämä leikkaus oli tehty vain hiirellä nimeltä Algernon, jonka henkiset kyvyt ovat kasvoivat merkittävästi. Charlie kirjoittaa päiväkirjaa, johon hän kuvaa hänen vaikutelmiaan. Ensimmäinen kappale alkaa preoperatiivisella valmistelulla, ne ovat ominaista täydellinen lukutaidottomuus ja väärinkäsitys ydin, mitä ympärillä tapahtuu. Charlie haluaa oppia kommunikoimaan ihmisten kanssa. Leikkaus onnistuu ja päähenkilön älykkyys alkaa kasvamaan uskomattomalla vauhdilla. Kielioppi on täydellinen ja ajatukset syvenevät kirjoittamiseen. Muutaman kuukauden päästä Gordonista tulee nerokas tiedemies, jonka älykkyys nousee niiden ihmisten yläpuolelle, jotka hän halusi olla ennen operaatiota. Aivotoiminnassa tapahtuneiden muutosten mekanismia on kuitenkin muutettu, joka tekee psyykkisten kykyjen käänteisen regression peruuttamattomaksi. Charlie on tietoinen tästä, mutta ei voi sille mitään. Hän tuhlaa nerokkuuttaan joka päivä vajoten muistinmenetykseen. Ajan myötä hänen raporttiensa taso heikkenee, hän unohtaa välimerkit, kieliopin ja hänestä tulee sama henkilö kuin ennen leikkausta.

Mikä järkytti päähenkilöä hänen uudessa maailmassaan? Ensin hän oppi, että hänen ystävänsä eivät olleet hänen ystäviään lainkaan. Hän eli tietämättä, että häntä käytettiin hyväksi ja, että häntä kiusattiin. ”Kaikki oli hyvin, kunhan he saivat nauraa minulle ja tunsivat olevansa fiksuja kustannuksellani.” Ihmiset näkivät kehitysvammaisen, eivät Charlie Gordonia. Toiseksi, Charlie näki kokeen toisen puolen, professorin halu menestyä hänen alallaan oli korkeampi kuin hänen halunsa auttaa.

Yhteenvetona voin sanoa, että tämä romaani osoittaa miten älykkyyden nousu ja lasku vaikuttaa ihmisiin, se saa ajattelemaan kuinka suuri älykkyyden merkitys ihmisille oikeasti on. Miten henkisen kehityksen taso muuttaa henkilöä, ja kuinka radikaalisti se muuttaa suhdetta ihmisiin.

HYTO Essee Mira Tuhkanen

Katsoin elokuvan nimeltä Tähtiin kirjoitettu virhe. Se kertoo 16-vuotiaasta Hazelista, joka sairastaa kilpirauhassyöpää. Hazelin äiti pakottaa hänet menemään vertaistukiryhmään, jossa hän kuitenkin tapaa henkilön nimeltä Isaac. 

Hazel tutustuu Augustukseen Isaacin kautta. Augustuksella on jalkaproteesi luusyövän takia. Hazel suosittelee Augustukselle kirjaa nimeltä Viistoa valoa, jonka jälkeen Augustus kirjoittaa kirjeen kirjan kirjoittajalle, Peterille.

Peter houkuttelee kaverukset käymään saksassa, mutta paljastuukin juopoksi. Kuitenkin ennen matkaa Hazel joutuu sairaalaan sillä hänen keuhkonsa täyttyivät nesteellä. Lääkärin mielestä Hazel ei ole valmis lähtemään matkalle, mutta saatuaan toisen kirjeen Peteriltä, Hazel on varma lähdöstään matkalle.  Reissussa Augustus paljastaa Hazelille, että hänen syöpänsä on uusiutunut ja levinnyt. 

Lopussa Augustus menehtyy syöpäänsä ja hautajaisiinsa saapuu Peter, joka antaa Hazelille Augustuksen kirjoittaman kirjeen,  jossa Mutta Hazel on niin surullinen, ettei häntä kiinnosta. 

HYTO Essee Annika Porkka

Nyt tai ei koskaan

Elokuvakseni valikoitui draamakomedia nyt tai ei koskaan. Elokuva kertoo kahdesta täysin erilaisesta miehestä, Carter Chambersista, eläkeikäisestä perheellisestä autokorjaajasta, joka olisi aikoinaan halunnut historian opettajaksi, ja Edward Colesta, tyttärestään etääntyneestä miljonääri liikemiehestä, joka omistaa sairaalaan.

Miehiä yhdistää se, että kummatkin sairastuvat syöpään, ja he tapaavat ensi kertaa sairaalassa samassa huoneessa. Miehillä ei aluksi synkkaa, mutta hiljalleen he alkavat keskustella.

Kumpikin miehistä saa tietää, että heillä on vain puolisen vuotta, korkeintaan vuosi elinaikaa.

Carter alkaa tehdä ns. veivinheitto listaa asioista, mitä hän haluaisi vielä nähdä ja kokea ennen kuolemaansa. Miehet ystävystyvät ja Edward innostuu listasta. Yhdessä he lähtevät sairaalasta ja alkavat toteuttaa yksi kerrallaan listan asioista. Edwardilla on paljon rahaa ja yksityislentokone, joten kaksikko lähtee reissaamaan, ja he hyppäävät esimerkiksi laskuvarjohypyn, ajavat ralliautoilla ja käyvät ihailemassa pyramideja Egyptissä.

Kun he palaavat takaisin, Carterin syöpä on levinnyt aivoihin asti, eikä hän selviä leikkauksesta. Edward toteuttaa vielä listaan merkittyjä asioita, kunnes hänkin menehtyy.

Mielipiteeni elokuvasta on se, että se ei ole tyypillinen elokuva, minkä yleensä valitsisin, mutta näyttelijät olivat hyviä. Elokuva oli hieman tylsä omaan makuuni ja siinä ei tapahtunut mitään yllättävää, mutta se oli tunteellinen.

Se kertoi lähestyvästä kuolemasta, mutta kuitenkin osittain huumorin kautta, ja käsittelee myös vakavaa sairautta, syöpää. Elokuvassa pohdittiin oman elämän arvoja ja asioiden tärkeysjärjestystä sekä eettisiä kysymyksiä.

Elokuvassa oli hienosti ajateltu, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä asioita, mutta tosielämässä harva syöpäpotilas lähtisi terminaalivaiheessa reissailemaan ympäri maailmaa enää loppuvaiheessa elämäänsä.

HYTO Essee Elina Keränen

Kiss & Cry
Katsoin elämänkertaelokuvan Kiss & Cry. Elokuva kertoo 17-vuotiaasta taitoluistelija Carley Allisonista, joka sairastaa harvinaista kurkkusyöpää.
Carley menee kavereiden kanssa juhlimaan ja tapaa siellä pojan nimeltä John. He käyvät treffeillä ja alkavat seurustella. Taitoluisteluharjoituksissa Carleylle tulee yhtäkkiä hengenahdistusta ja hän pyörtyy. Hänet viedään sairaalaan ja lääkäri tutkii hänet. Hänellä epäillään astmaa, joten hän saa mukaansa inhalaattorin. Oireet pahenevat ja Carley viedään TT kuvauksiin. Lääkäri kertoo, että henkitorven oikealta puolelta on löytynyt kasvain. Kasvain on pahanlaatuinen melanooma. Se on hyvin harvinainen. Vain seitsemän tunnettua tapausta. Kasvain voidaan poistaa, mutta koska kasvain on kilpirauhasen vieressä, täytyy kasvainta ensin pienentää kemoterapialla. Carleylle tehdään trakeostomia leikkauksella, jotta hän voisi hengittää. Nukutus ei toiminut ja hän tunsi hukkuvansa.
Pari viikkoa myöhemmin alkaa kemoterapia. Sivuvaikutuksena Carleyn hiukset alkaa lähteä. Carley ei halua, että John säälii häntä ja kehottaa miettimään, millaiseksi hän tulee muuttumaan. Hänestä tulee kalju ja sairas. Mutta John lupaa aina olla Carleyn tukena ja kertoo rakastavansa häntä.
Carleyn hiukset ovat lähteneet ja hän alkaa käyttää peruukkia. Hän ja John menevät luistelemaan ja Carleylle tulee kylmästä ilmasta pientä hengenahdistusta. Se helpottuu lepäämällä. Pukukopissa Carleyn kaverit näkevät hänet ilman hiuksia ja yksi kavereista järkyttyy. Siitä Carley pahoittaa mielensä. Hän saa kuitenkin voimaa laulamalla ja laittamalla lauluvideot nettiin. Hän palaa lukioon ja yllätyksenä siellä leikataan hiuksia hyväntekeväisyyteen.
Koulu on ohi. Carleyn ja Johnin välit ovat huonot Carleyn omatunnon takia. Hän ei halua, että John joutuu elämän sairaan ihmisen kanssa. Myöhemmin he palaavat kuitenkin yhteen ja ovat onnellisia.
Kasvainta luultiin melanoomaksi, mutta se olikin kirkassolusarkooma. Häneltä poistettiin kasvaimet ja teknisesti syöpä oli nyt poissa. Kaikki näytti olevan kunnossa ja luultiin että Carley paranee. Magneettikuvissa kuitenkin selvisi, että
syöpä oli levinnyt keuhkoihin. Tieto levinneestä syövästä on hirveää, kun luullaan että kaikki on hyvin ja tyttö paranee. Tästä tiedosta huolimatta Carley jatkaa elämää iloisena, eikä anna syövän häiritä hänen elämäänsä.
”Eihän tämä mukavaa ole. Mutta voimme tehdä päätöksiä. Ja minä päätän hymyillä.”
19-vuotiaana Carley Allison kuoli taisteltuaan viimeiset kaksi vuotta. Hän onnistui pysymään positiivisena ja inspiroimaan ihmisiä. Hän ei halunnut antaa syövän voittaa, ja vaikka hän menehtyi siihen, se ei voittanut.
Mielestäni elokuva oli hieno tarina taistelusta syöpää vastaan. Se on rankka kokemus kaikille niin sairastavalle, kuin läheisillekin. Elokuvassa näkyi läheisten ja ystävien tuki koko taisteluprosessin läpi. Rakkauskaan ei tunne rajoja, vaikka toinen olisi kuinka sairas. Tärkeintä on, mitä ihminen on sisältä, kuin mitä se on ulkoa päin.

HYTO Essee Minna Kiiskinen

Olet korvaamaton

  Katsoin elokuvan Irreplaceable You / Olet korvaamaton. Elokuva kertoo Abbiesta ja Samista, jotka rakastuivat jo lapsina ja rakastivat toisiaan siitä hetkestä lähtien, kun Abbie puri Samia olkapäähän ja hän sai siihen kuusi tikkiä.

  Elokuvassa Abbie ja Sam muuttavat yhteen ja tupaantulias juhlissa he kertovat kihlauksesta ja tulevista häistä, koska Abbie luulee odottavansa lasta. Ultraäänessä ja verikokeissa kuitenkin selviää, ettei Abbie ole raskaana vaan hänellä on kasvain vatsassa, joka selviää myöhemmin syöväksi. Syöpä on nelostason syöpä ja Abbiella on 3 kasvainta vatsassa.

  Lääkäri ehdottaa tukiryhmiä ja palliatiivista hoitoa, jonka jälkeen Abbie menee virkkausryhmään. Ryhmässä hän tapaa Myron nimisen miehen, johon hän ystävystyy. Myron on hyvin suorasanainen, jonka ansioista Abbie saa idean etsiä Samille uuden kumppanin, ettei Sam jäisi aivan yksin Abbien kuoleman jälkeen. Abbie yrittää epätoivoisesti etsiä rakkaalleen uutta kumppania, mutta kun Sam saa tietää aikeista hän ei ole yhtä innostunut ja parin riitely johtaa eroon. Abbie ja Myron viettävät paljon aikaa, mutta erääseen tukiryhmä tapaamiseen Myron ei enää ilmesty, koska hän kuoli. Abbie vierailee Myronin vaimon, Estellen luona. Estelle kertoo Abbielle asioista mitä Myron oli hänestä kertonut, joka johtaa siihen, että Abbie haluaa Samin takaisin tajuttuaan mitä hän menetti.

  Sam kosii Abbieta ja he suunnittelevat häitä, jotka piti muutenkin järjestää. Abbie on jo todella huonossa kunnossa ja tietää ettei jaksa häihin asti, mutta haluaa kuitenki järjestää ne, koska tietää, että kävi miten kävi Sam tarvitsee juhlat läheisten kesken. Abbie kuolee juuri hääaamuna sen jälkeen kun näkee haukan taivaalla, mikä muistuttaa Myronista eli mielestäni Myron päästi Abbien tuskista ja tuli hakemaan hänet pois. Juhliin Abbie oli kirjoittanut kauniin kirjeen Samille ja läheisilleen, jossa hän muistelee heitä ja mennyttä elämää.

  Elokuva on kaunis kertomus parin välisestä rakkaudesta ja siitä vaikka tekee kuolemaa silti voi elää niin täyttä elämää kuin vain mahdollista. Tykkäsin elokuvasta paljon. Oppia tästä voi sen, että syöpä on surullinen prosessi potilaalle, mutta myös kaikille läheisille ja tietenkin sen saattohoitoa ajatellen, että elämän pitää olla elämisen arvoista omien voimavarojen rajoissa. Elokuvasta myös näkyi, että alku järkytyksen jälkeen oltiin sinut kuoleman kanssa, koska kuolema on luonnollinen loppu elämälle.

---

Ladataan...